Miten opettajiksi valikoituukin tietynlaisia tyyppejä?

työkavereissani piirteitä, joita näissä opettajienparjausketjuissa on. En kylläkään ole vapaa-ajalla tekemisissä opettajien kanssa, joten en tiedä, millaisia opettajan vapaalla ovat. Itse pyrin jättämään työn ja työminän koululle, enkä opeta vapaa-ajalla. Minulle se on vain työtä - erittäin tärkeää työtä - ei identiteetti. Uskon kyllä että on ärsyttävää, jos työrooli puskee pintaan ihmissuhteissa.



Koska uskon, että monilla on vahva ennakkoasenne ja ennakkoluulo, en kerro, missä olen töissä, ennen kuin sitä kysytään. Kukaan ei ole sitä kyllä ikinä arvannutkaan.



Vastaavanlaisia yleistyksiä voidaan tehdä mistä tahansa ammttiryhmästä ja olla yhtä oikeassa ja väärässä. On kuitenkin kurjaa olla näin vihatun ammatin edustaja. Ilman oppiainettani ja sen opettajia vain vähemmistö pärjäisi myöhemmin omissa ammateissaan. Tiedän, että teen merkittävää työtä, vihasta ja haukuista huolimatta.

Makuuasennossa on vaikea kirjoittaa :)

..joka saarnasi minulle kerran siitä miten luokanopettajat ovat pedagogitaitureita ja aineenopettajat ihan pohjasakkaa. Olen itse aineenopettaja. Yläkoulussa ainakin opettajina on keskenään tosi erilaisia tyyppejä.



Toki pitää olla jotenkin kiinnostunut ihmisistä ja kasvatustyöstä, jos hakeutuu opetusalalle. Muuten saa kyllä olla oma itsensä.

He tietävät heti miten asiat pitää hoitaa, siinä ei muilla ole mitään sanavaltaa eikä neuvottelemista. Siis sellaisissakin yhteyksissä, missä kaikki ovat samalla viivalla "neuvottelemassa" asioista. Ihme juttu, että dialogisuus ja VUOROvaikutus ei oikein suju näillä. Ehkä sitä on niin tottunut sitten päättämään itse kaikista asioista omassa luokassa, että samalla tyylillä jatketaan sittenkin kun toimitaan tasa-arvoisina aikuisina.

En tietysti tiedä millaisia ovat yksityiselämässä.

nuo viisat vanhemmat kertovat, miten meidän pitäisi työmme hoitaa. Ja siinä porukassa kuulkaa ystävät vasta besserwissereitä riittääkin :DDD

jonka JennaKasperin erikoislaatuisuutta ei ilkeä opettaja ymmärrä ;)

Nimittäin niihin, jotka välittävät ja niihin jotka eivät. Minusta jälkimmäisten ei pitäisi olla vanhempia.

ole vaikea päästä. Prosentit on hurjat, mutta joukossa on niin paljon surkeaa sakkia, että ei voi ihan verrata esimerkiksi vaikka englantilaiseen filologiaan tai lääkikseen. Okl:ään hakee kaikki lähihoitajat ja vähän kaikki muutkin, jotka näkee itsessään opettajan. Todellisuudessa fiksulle tyypille okl ei ole lainkaan vaikeapääsyinen eli se siitä tiukasta seulasta. Se on aina siitä kiinni, kehen vertaa... Olen tässä katsellut, kun entisiä luokkakavereita on päässyt aikuisiällä okl:ään ja ovat yksinkertaisia kuin saappaat. Pelottaa oikein, että sillä tietopohjalla opettavat lapsia koulussa kuudenteen asti. Okl:hän ei opeta oikeasti enää juuri niitä aineita vaan lukiotiedoilla sitä pitkälti tehdään ja mun tukka ainakin nousee pystyyn, kun appron ylioppilas matikasta opettaa kuudennen matikkaa. Seiskaluokkalainenkin kympin oppilas pääsee jo yo-kokeesta läpi lyhyellä matikalla. Siellä on sen 3-4 tehtävää, joissa pärjää ihan 13-vuotiaan tiedoillakin.

vaan esim. matematiikan opinnoissa ennen kaikkea mietitään, miten eri tavoin mitäkin opetetaan, miten otetaan erilaiset oppijat ja erilaiset oppimistyylit huomioon. Ja itseasiassa itse aineenhallinnassa riittää kyllä ihan peruskoulutason jutut, ei alakoulussa opeteta lukiotason juttuja.

Itse pidän tärkeänä sitä, että opettaja osaa opettaa ja saa erilaiset lapset todella tajuamaan asian. Se paraskaan matemaatikko tai L:n pitkässä matikassa kirjoittanut ei välttämättä todellakaan osaa opettaa osaamaansa asiaa.

Oman kokemukseni mukaan eng. filologiaan oli huomattavasti helpompi päästä kuin okl:ään - filologiaan pääsi sisälle tekemättä mitään, sen kun ilmeistyi pääsykokeisiin, okl:n pääsykokeisiin jouduin sentään lukemaankin.

Opiskelija-aines: eipä filologian tyypit sen ihmeemmin älykkyydellä hurmanneet, eipä tosin kyllä okl:n tyypitkään. Lääkiksen opiskeloista on äly kaukana. Fiksuimmat (oman kokemukseni mukaan) löytyivät kirjallisuustieteistä ja historiasta.

Ainakin meidän lapsilla on ollut aivan ihanat opettajat! Olen itse aineenopettaja, ehkä en sitten vaan huomaa kuinka omituisia me opettajat ollaankaan...

Jostain syystä meidän alakouluun on sitten valikoitunut poikkeuksellisen fiksuja tyyppejä. Ihailen kollegoitani aivan valtavasti. Esim. meidän nelosluokan ope, 5-kymppinen nainen, tietää kaiken hissasta, fysiikasta, kemiasta, atk:sta jne. Ja on tosi jämäkkä ja mukava. Vitosten ope on jo 6-kymppinen, hän tietää kaiken käsitöistä, taidehistoriasta, biologiasta jne. Ja on todella hyvä selvittämään tilanteita lasten välillä. Ja keksii koko ajan uusia ja nuorekkaita juttuja.



Ekaluokan ope, 4-kymppinen nainen, on aivan loistava alkuopettaja, järkkää elämyksiä lapsille ja omaa loistavan huumorintajun.



Tokaluokan ope, 3-kymppinen, on loputtoman lempeä ja kärsivällinen, jaksaa puurtaa hienoja askartelujuttuja sun muita, ja ymmärtää lapsia hyvin.



Ja meidän erityisope, aivan huippuhyvä ote lapsiin, vaikka on vieläpä epäpätevä opettaja. Loistava huumori ja tilannetaju, ihmistuntemus jne.



Varmaan te keksisitte meistä kaikkea negatiivista huomautettavaa, toki sellaistakin löytyy.



Pari juttua korjaisin edellisistä: Alakoulussakin on kiire, siis todella kova kiire aina ja kaikessa. Ja ne kaksi viikkoa ennen joulua kaikkein kiireisimmät, koska kokeet pitää ehtiä pitää, arvioinnit tehdä, ja joulujuhlat järjestää ja pitää yhteisharjoituksia sun muuta.

No ei. Opiskelen lähihoitajaksi ja en todellakaan halua opettajaksi. Mutta tunnustan nämä kaikkitietävät omaiset, lapsilla vanhemmat jotka tietää kaiken paremmin ja haluaa korottaa numerot ja vanhuksilla omaiset, jotka ulkoistaa hoidon valtiolle ja uhkaa lööpeillä jos ei mene niinkuin haluavat.

Tuo lähihoitaja opettaja viittaus kai oli sellainen, että kuka vaan muka pääsee Opeksi ja lähihoitajien halveeraus?

anorektikko. Mahtaa olla mukava ope kun on niin neuroottiinen ja inhoaa lapsia (on itse lapseton sinkku)

ole vaikea päästä. Prosentit on hurjat, mutta joukossa on niin paljon surkeaa sakkia, että ei voi ihan verrata esimerkiksi vaikka englantilaiseen filologiaan tai lääkikseen. Okl:ään hakee kaikki lähihoitajat ja vähän kaikki muutkin, jotka näkee itsessään opettajan. Todellisuudessa fiksulle tyypille okl ei ole lainkaan vaikeapääsyinen eli se siitä tiukasta seulasta. Se on aina siitä kiinni, kehen vertaa... Olen tässä katsellut, kun entisiä luokkakavereita on päässyt aikuisiällä okl:ään ja ovat yksinkertaisia kuin saappaat. Pelottaa oikein, että sillä tietopohjalla opettavat lapsia koulussa kuudenteen asti. Okl:hän ei opeta oikeasti enää juuri niitä aineita vaan lukiotiedoilla sitä pitkälti tehdään ja mun tukka ainakin nousee pystyyn, kun appron ylioppilas matikasta opettaa kuudennen matikkaa. Seiskaluokkalainenkin kympin oppilas pääsee jo yo-kokeesta läpi lyhyellä matikalla. Siellä on sen 3-4 tehtävää, joissa pärjää ihan 13-vuotiaan tiedoillakin.

Osa tuntemistani alakoulun opeista on ihan ok, mutta kieltämättä varsinkin 1-3 luokkien opet puhuvat usein aikuisillekin kuin lapsille :)



Osa on kyllä juuri tuota ap:n kuvailemaa tyyppiä.



Itseäni ihmetyttää enemmän opettajien lapset. Usein tuntuu, että "suutarin lapselle ei ole kenkiä." Monien opettajien lapset ovat huonosti käyttäytyviä, muita manipuloivia ja hyväksikäyttäviä, usein jopa kiusaajia tai luokan pahimpia häiriköitä. Tunnet monien alakoulun opettajien lapsia, 3 yläkoulun/lukion open, jopa parin erityisopettajan lapsia. Luulisi, että kun opettajat näkevät koulussa kaikenlaisia kauhukakaroita, olisivat tarkkoja omien lastensa kasvatuksesta. Mutta mun kokemuksella se ei tosiaankaan mene niin. Mistähän tuo johtuu?



Enkä tarkoita haukkua ketään, tuo on vain oma havaintoni.

jos tuo luokanopen homma on niin vähäpätöinen ja mitätön ammatti, niin minkähän takia siitä tehdään kymmeniä avauksia päivittäin tälläkin palstalla?



Uunot av-mammat eivät edes hölmöyksissään tajua, että juuri miltään muulta ammattikunnalta ei odoteta 200%:sta työsuoritusta; opettajalta ei hyväksytä pienintäkään virhettä, vanhemmat kylläkin saavat jättää huolehtimatta jälkikasvustaan, mutta open tekemisiä vahditaan suurennuslasilla!



Käsittämätöntä typeryyttä vanhemmilta!



PS: Tunnen paljon luokanopettajia: ovat hauskinta seuraa, mitä tiedän: sopeutuvaisia, monilahjakkaita, huumorintajuisia, nokkelia ym.

jos tuo luokanopen homma on niin vähäpätöinen ja mitätön ammatti, niin minkähän takia siitä tehdään kymmeniä avauksia päivittäin tälläkin palstalla?

Uunot av-mammat eivät edes hölmöyksissään tajua, että juuri miltään muulta ammattikunnalta ei odoteta 200%:sta työsuoritusta; opettajalta ei hyväksytä pienintäkään virhettä, vanhemmat kylläkin saavat jättää huolehtimatta jälkikasvustaan, mutta open tekemisiä vahditaan suurennuslasilla!

Käsittämätöntä typeryyttä vanhemmilta!

PS: Tunnen paljon luokanopettajia: ovat hauskinta seuraa, mitä tiedän: sopeutuvaisia, monilahjakkaita, huumorintajuisia, nokkelia ym.

Suomi tunnetaan FIKSUISTA OPETTAJISTAAN MAAILMALLA! Pisa-tutkimukset mittaavaat pitkälti alakoulun aikana hankittua tietämystä! Kyllä Suomen luokanopet ovat huippuja! Muualla maailmalla tämä tajutaan, mutta av-mammoille ei kelpaa edes maailman parhaat opettajat!

Happamia, sanoi av-mamma....

Osa tuntemistani alakoulun opeista on ihan ok, mutta kieltämättä varsinkin 1-3 luokkien opet puhuvat usein aikuisillekin kuin lapsille :)

Osa on kyllä juuri tuota ap:n kuvailemaa tyyppiä.

Itseäni ihmetyttää enemmän opettajien lapset. Usein tuntuu, että "suutarin lapselle ei ole kenkiä." Monien opettajien lapset ovat huonosti käyttäytyviä, muita manipuloivia ja hyväksikäyttäviä, usein jopa kiusaajia tai luokan pahimpia häiriköitä. Tunnet monien alakoulun opettajien lapsia, 3 yläkoulun/lukion open, jopa parin erityisopettajan lapsia. Luulisi, että kun opettajat näkevät koulussa kaikenlaisia kauhukakaroita, olisivat tarkkoja omien lastensa kasvatuksesta. Mutta mun kokemuksella se ei tosiaankaan mene niin. Mistähän tuo johtuu?

Enkä tarkoita haukkua ketään, tuo on vain oma havaintoni.

Tunnen valtavasti opettajia perheineen. Täytyy sanoa, että tässä suuressa otannassa on kyllä voittopuolisesti lahjakkaita urheilijiota, soittajia, hyväkäytöksisiä, koulussa huippuhyvin pärjääviä, sosiaalisesti lahjakkaita lapsia. En käsitä, mistä nämä "yleistykset" tulevat

opettajat ovat yleissivistykseltään huomattavasti tietävämpiä kuin muiden ammattien edustajat. Sen lisäksi mukavan rentoja!

Didaktiikka kuuluu tietysti opettajan osaamiseen, mutta yhtälailla olisi suotavaa ymmärtää opettamansa asia. Kyllä siellä 5-6 -luokalla on pelottavan tumpeloita opettajina ja suotavaa olisi siirtää "tärkeät" aineet aineenopettajille, ettei tarvi koko yläkoulua korjata väärin opetettuja asioita. Juuri tänään eräs äikänope valitteli sitä, kun on opetettu väärin alakoulussa perusasioita lähtien välimerkeistä ja nyt saa sitten paukuttaa niitä kuntoon.

ole vaikea päästä. Prosentit on hurjat, mutta joukossa on niin paljon surkeaa sakkia, että ei voi ihan verrata esimerkiksi vaikka englantilaiseen filologiaan tai lääkikseen. Okl:ään hakee kaikki lähihoitajat ja vähän kaikki muutkin, jotka näkee itsessään opettajan. Todellisuudessa fiksulle tyypille okl ei ole lainkaan vaikeapääsyinen eli se siitä tiukasta seulasta. Se on aina siitä kiinni, kehen vertaa... Olen tässä katsellut, kun entisiä luokkakavereita on päässyt aikuisiällä okl:ään ja ovat yksinkertaisia kuin saappaat. Pelottaa oikein, että sillä tietopohjalla opettavat lapsia koulussa kuudenteen asti. Okl:hän ei opeta oikeasti enää juuri niitä aineita vaan lukiotiedoilla sitä pitkälti tehdään ja mun tukka ainakin nousee pystyyn, kun appron ylioppilas matikasta opettaa kuudennen matikkaa. Seiskaluokkalainenkin kympin oppilas pääsee jo yo-kokeesta läpi lyhyellä matikalla. Siellä on sen 3-4 tehtävää, joissa pärjää ihan 13-vuotiaan tiedoillakin.

vaan esim. matematiikan opinnoissa ennen kaikkea mietitään, miten eri tavoin mitäkin opetetaan, miten otetaan erilaiset oppijat ja erilaiset oppimistyylit huomioon. Ja itseasiassa itse aineenhallinnassa riittää kyllä ihan peruskoulutason jutut, ei alakoulussa opeteta lukiotason juttuja.

Itse pidän tärkeänä sitä, että opettaja osaa opettaa ja saa erilaiset lapset todella tajuamaan asian. Se paraskaan matemaatikko tai L:n pitkässä matikassa kirjoittanut ei välttämättä todellakaan osaa opettaa osaamaansa asiaa.

Oman kokemukseni mukaan eng. filologiaan oli huomattavasti helpompi päästä kuin okl:ään - filologiaan pääsi sisälle tekemättä mitään, sen kun ilmeistyi pääsykokeisiin, okl:n pääsykokeisiin jouduin sentään lukemaankin.

Opiskelija-aines: eipä filologian tyypit sen ihmeemmin älykkyydellä hurmanneet, eipä tosin kyllä okl:n tyypitkään. Lääkiksen opiskeloista on äly kaukana. Fiksuimmat (oman kokemukseni mukaan) löytyivät kirjallisuustieteistä ja historiasta.

tunnen yhden opettajan, hän on paras kaverini. Ja täytyy sanoa, että hän on aikamoinen besserwisser. Käy opettamaan minuakin minun omassa substanssissani! En kyllä ole ajatellut sen olevan omahyväisyyttä, vaan tapa puhua. Sellainen saarnaava tapa: kertoo perusteellisesti ja juurta jaksaen.

Toinen kaveri, joka ei ole opettaja, mutta jonka äiti on opettaja, omaa saman saarnaavan puhetyylin.

Itsekin olen opettaja, mutta amk:ssa. Kukaan kollegani ei ole omahyväinen besserwisser. Meillä kunniotetaan hyvinkin paljon toisen osaamista, ainakin toisten opettajien osaamista.

Luokanopeja nimenomaan. He ovat juuri sellaisia besserwissereitä, ja puhuvat kaikille muille kuin opettajille kuin pienille lapsille. Minuakin kaverini mies on opettanut omalla alallani. Jos hän huomaa että tietää jostain enemmän kuin vaikka joku muu seurueessa oleva, on reaktio sellainen ylimielinen tuhahdus ja kärsivän kärsivällinen selitys tyyliin "asiahan on niin, että...".

Todella rasittavia ihmisiä:)