Kertoisitteko lähipiirille, jos kaksoset saaneet alkunsa hoidoilla?
Äskettäin selvisi, että meille on tulossa (ivf-)kaksoset. Se mahdollisuus oli tiedossa, koska kaksi alkiota siirrettiin. Tunteet vaihtelevat riemusta raastavaan epävarmuuteen ja huoleen.
Saimme esikoisen kevyellä hoidolla ja johan joku kyseli, että oliko suunniteltu lapsi.
Samalla logiikalla oletan, että joku saattaa kysyä, että onko kaksosraskaus luomu vai hoidoilla aikaansaatu. Mitä te olette vastanneet? Eihän se kenellekään kuulu, mutta yhtäkkiä raskauden alkamistapa on tullut jotenkin näkyvämmäksi tai julkisemmaksi.. vai tuntuuko minusta vain siltä, syntyyhän luomukaksosiakin paljon. Onko tämä vaikuttanut hoidoista kertomiseen?
Lähimmät ystävät tietävät hoidoista mutta esim. vanhempamme eivät. Pelkään, että ennakkoluulot tai muut mielipiteet vaikuttavat siihen, minkälainen suhde lapseen muodostuu tai miten mahd. ongelmat tulkitaan. Tarkoitus oli tämän vuoksi kertoa hoidoista "sitten joskus" jos se vielä tuntuu tarpeelliselta mutta nyt tuo kysymys voi tulla eteen jo aiemmin kuin ajattelin.
Ymmärsittekö "pointin" vai oletteko voineet puhua kaikesta avoimesti jo ennen plussaa..?
Kommentit (31)
monin tavoin sairaita, vammaisia, geeniperimältään kummallisia. Tästä sai kokemukset lukiolaistyttöni, jonka luokalla käytiin biologiassa läpi myös IVF-hoitoja. Opettaja kysyi, tunteeko kukaan näin aikaansaatuja lapsia ja tyttäreni viittasi (hän itse on) ja osa luokasta kysyi, että käytkö usein laitoksessa tapaamassa tätä tuttuasi ja mitä perinnöllisiä vammoja hänellä on ja miksi vanhemmat ovat halunneet lapsen, vaikka se olisi kauhean sairas. Ei tehnyt mieli kertoa, että on itse tuo "omituinen".
Elättekö te jonkin sortin Amish-tyyppisessä yhteisössä...? Mä en ole ikinä kuullutkaan tollasista ennakkoluuloista, ja mä oon kuitenkin yli kolmekymppinen! ...Anna hali sun tytölle multa, ja kerro, et "kaikki muut" ei ajattele noin...
ihan tavallista väkeä tässä ympärillä asuu.
Ehkä sanoisin "vähän avustettiin" ja jos joku utelisi lisää, sanoisin että tää on niin henkilökohtainen/arka asia etten oikein halua puhua nyt kun raskaus ja ne lapset itsessään on se tärkein asia.
mutta koska isoisäni isä oli kaksonen ja hänellä kuopuksina kaksostytöt, niin sattuuhan näitä. Joka suvusta löytyy joku kaksospari, johon vedota :-).
Minulta tosin ei ole kysytty kuin sitä, onko suvussa kaksosia, ei lasten tekotapaa.
ja kaikki kyseli, miten raskaus sai alkunsa, lääkäreitä myöten.
ja kaikille kerroin, että ihan luonnollisesti. ei kait hoidoilla aloitettu raskaus ole hävettävä tai vähäpätöisempi?
ENkä tuota ongelmajuttuakaan. Jos lapsella on ongelmia niin sillä on ongelmia, ja se on aika kokonaisvaltainen juttu - paljon isompi kuin se, millä keinolla lapsi on alkunsa saanut.
Muta ilmeisesti teille on tässä jotain hävettävää. Silloin varmaankin olette kasvaneet ympäristössä, jossa tuota tieoa ei kannata levitellä.
lasta tehtiin pitkään ja hartaasti, lähipiiri tiesi rankoista lapsettomuushoidoista. Myös molempien vanhemmille olimme kertoneet alusta asti suoraan ongelmastamme. Äitini oli myös iso tuki minulle. Samoin ystävät. En osaa kuvitellakaan etten olisi kertonut lähipiirille asiasta. Puhuminen auttoi minua.
Joskus saatoin jotakin tuttavia "näpäyttääkin", kun ahdistuin kysymyksistä miksi teillä ei ole lapsia. Saatoin sanoa, että olemme hoidoissa ja valitettavasti ei ole onnistanut jne.Monet tajusivat nolostua ;)
Niin, sehän on aivan teidän asia haluatko kertoa eikä sitä kukaan muu voi päättää.
Taustat on hyvä tietää ja joskus takana rankkojakin hoitoja/kokemuksia, jolloin myös huomioidaan emotionaalinen puoli. Itse ymmärtäisin myös, jos läheiset ihmiset kysyvät, ovat ehkä aavistaneet ongelmia ja haluavat nyt puolestaan iloita teidän kanssa. Etäisempien tai puolituttujen kysymyksiä en oikei ymmärrä, heille ei kuuluu millään lailla. Teidän täytyy varmaan itse miettiä, kenen kanssa haluatte mistäkin puhua jne. Onnea odotukseen!
Hyvin olette kyselijöille vastanneet :) Noista varmaan saamme ideaa kyllä..
Ei minulla tarvitse olla mitään "ongelmaa" mutta voin olla silti viisas ja miettiä, kenelle kannattaa kertoa tai jättää sanomatta. En halua valehdella päin naamaa kuitenkaan, siitä oli kysymys.
t.ap
vaikuttaa millään tavalla millä keinoin se lapsi on alkuun saatu, mutta toki, jos teillä on suvussa kiihkouskovaisia tms. joiden mielestä teidän olisi pitänyt tyytyä elämään lapsettomina, niin sellaiset ihmiset voi heivata pois elämästä.
Mutta ajattelen niin, että en ainakaan valehtelisi kellekään. Jos joku puolituttu/ei niin läheinen kyselisi asiasta ja se ärsyttäisi, saattaisin sanoa, että miksi asia sinua kiinnostaa. TAi vaikka että et kai sinäkään yksityiskohtaisesti kuvaile tilannetta, jossa lapsesi sai alkunsa...
Läheisille kertoisin suoraan. Jos vanhemmille kertominen mietityttää ja he eivät mitään kysele, niin en sitten välttämättä kertoisi. Tietävätkö he esikoisen alusta?
oikonut niitä ennakkoluuloja.