Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et harrasta mitään liikuntaa, kysyisin
17.01.2012 |
miksi et harrasta?
Pelkäätkö koskaan liikkumattomuuden seurauksia terveydellesi tulevaisuudessa?
Oletko koskaan harrastanut tai aiotko alkaa harrastamaan?
Kiva jos jaksat edes joihinkin vastata. Olen kiinnostunut aiheesta.
Kommentit (43)
olen sellainen kausiharrastaja, välillä lenkkeilen ja välillä se taas jää
mulla syynä on vaikeat ihosairaudet, välillä iho siinä kunnossa että hikiliikunta tuottaa tuskaa, ja sitten taas annan periksi ja jää koko liikkuminen, varsinkin kesät ovat vaikeaa aikaa ihon suhteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa, mutta en ole mitenkään liikunnallinen ihminen. Työmatkoja tulee käveltyä ja nyt on taas lähiaikoina tullut käytyä kävelylenkilläkin.
Kyse ei todellakaan ole siitä, ettenkö tietäisi liikunnan hyötyjä. Olen aina tuntenut itseni vähän kömpelöksi ja se on ehkä pitänyt mut poissa liikunnan parista. Tosin aikuisiällä olen löytänyt myös itseäni miellyttävän liikuntamuodon, joka yllättävää kyllä vaatii ihan jotain muuta kuin kömpelyyttä :)
Suurin syy siihen ettei tule liikuttua on yksinkertaisesti laiskuus. Tai lähinnä ehkä se, että kukaan ei tule ovelta hakemaan. Nyt sain sentään miehen mukaan lenkille, niin ehkä tämä tästä pikkuhiljaa piristyy.
Kun ei ole rahaa harrastaa.Minua ei kiinnosta samoilla tuolla metsissä yksin .Pidän jumpista mutta nyt ei ole edes 40e että voisin laittaa liikuntakeskusken jäsenyyteen.
Ennen harrastin ja pidin kovastikkin.Nyt olen vuoden köyhäillyt,oikeastaan siitä saakka kun aloitin työt :(
En ole vielä huolissani,olen hoikka ja suht.nuorikin mutta jossain vaiheessa kyllä taas alan säännöllisesi jumpissa käymään :)
3. lapsen saatuani, 35-vuotiaana. sitten sain vielä 2 lasta ja vain hyötyliikuin. aloitin taas tosissani liikunnan 41-vuotiaana ja nyt 50-vuotiaana olen elämäni kunnossa. mitä siis haluan sanoa, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja saada tuloksia. terveysvaikutuksia en nuorempana edes ajatellut, sillä olen aina ollut hoikahko.
does that satisfy your question?
Olen 45-vuotias, ja olen kyllä huolissani liikunnan puutteesta ja sen vaikutuksesta vanhuuteeni. En vain halua liikkua, en kertakaikkiaan pidä liikunnasta. En ole tähän ikään mennessä löytänyt lajia, josta pitäisin. Kaikki pelit ovat aivan kamalia, en ole voitontahtoinen yhtään. Porukoissa jumppaaminen ym., ei ei. Yksin salille, liian hikistä ja haisevaa. Uiminen, no joo, ehkä, kun saisi aikaiseksi lähteä.
Mun mielestä kaikki liikunta on äärettömän tylsää ja ajanhukkaa. Teen paljon mieluumin jotain muuta senkin ajan. Arki-illat menee työn jälkeen monissa muissa puuhissa, eikä viikonloppua viitsi pilata tylsällä pakkoliikunnalla.
Olen 160-senttinen, painan 53 kiloa, ja olen terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä olen harrastanut ja paljon ja kilpaa jne.
Nyt on vain elämässä sellainen tilanne, että saisin stressioireet siitä, jos murehtisin liikkumattomuuttani.
Muutaman vuoden (2-3) jatkan taas.
En todellakaan pelkää liikkumattomuuteni seurauksia. Olen nähnyt lähipiirissä niin monta syöpää ja syöpäkuolemia aktiivisilla liikkujilla ja muutenkin terveellistä elämää viettäneillä, että sairastuminen liikkumattomuuden takia on sattuman soittoa. Minulla on huippukolestroliarvot (siis hyvät) ja matala verenpaina (olen lähempänä 50 kuin 40 v.), enkä minä ole milläkään "kuurilla". Syntymälahjoja.
En edes tiedä miksi en nyt tällä hetkellä harrasta mitään. Ehkä tämä elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen että se vie mun kaikki mehut. Olen nyt nukkunut 4 vuotta jo katkonaisia öitä, lapsi herättää edelleen joka yö ainaskin kerran, koska on vessahätä tms.
Olen joskus ollut kovinkin innokas harrastamaan mitä vaan. Viimeksi harrastin keppijumppaa, sekin tuntui lopuksi lähes ylivoimaiselta.
Nyt olen taas vakaasti päättänyt että alan pelata sählyä.
Ja kyllä olen huolissaan tästä liikkumattomuudesta sillä paino alkaa nousta tässä kohisten.
Mutta minkäs teet kun ei ole minkäänlaista puhtia ja sellaista sisäistä paloa alkaa harrastamaan yhtään mitään liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli opin inhoamaan kaikenlaista liikuntaa. Äskettäin jouduin työterveydessä tasakymmenvuositarkastukseen, jossa kuntoni todettiin erinomaiseksi. Perheessä on 3 pientä lasta, joiden perässä joudun menemään vauhdilla ilman punttisaleja ja kahvakuulatreenejä.
miksi et harrasta?
Olen raskaana ja jos kävelen reippaasti niin alkaa supistella ja tuntuu muutenkin hankalalta. Taapertaminen on tylsää, joten en tee mitään. Tässä istun ja lihon.
Pelkäätkö koskaan liikkumattomuuden seurauksia terveydellesi tulevaisuudessa?
Kyllä. Minulla on aivan sairaan huono kunto ko vauva syntyy. Sen lisäksi, että painan ehkä 110 kiloa!!
Oletko koskaan harrastanut tai aiotko alkaa harrastamaan?
Olen harrastanut, käynyt jumpalla epäsäännöllisesti ja kävelyllä myös yhtä epäsäännöllisesti. RAtsastanut säännöllisesti.
Kiva jos jaksat edes joihinkin vastata. Olen kiinnostunut aiheesta.
Ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en liikkunut 25 vuoteen lainkaan ja silti painon kanssa ei mitään onglemia, nyt olen liikkunut aktiivisesti 5 vuotta ja en voisi lopettaa. pelkään töiden aloitusta ja sitä että aikaa ei enää jää. lenkillä väh. 2 kertaa viikko 10 km juoksua ja saliaväh 2 kertaa viikko.
Ja en pelkää. Lapsena ja nuorena harrastin ohjattua liikuntaa, olen aikuisiällä myös käynyt salilla vaihtuvin pätkin.
Kävelytestissä joka vuosi kuntoni on kuitenkin ihan hyvä, minut pitää kunnossa tavallinen arkiliikunta, pulkkamäet, siivous, pihahommat, kävelen paljon silloin kun pystyn. Ei tukielinsairauksia, ei ylipainoa, ei unettomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totta kai käyn joka päivä koiran kanssa kävelyllä, lasten kanssa pulkkamäessä, kävelen kauppamatkat jne. mutta ei se nyt rehellisyyden nimissä ole liikuntaa, kun syke ei nouse kovin korekalle eikä siinä tule edes kunnolla hiki.
Mut juuri nyt ei vaan ole aikaa lähteä illalla mihinkään, koska miehellä on iltatyö. Lähimpään jumppaan pitäisi mennä kahdella bussilla ja palkata lapsenvahti pistämään kaksi pientä villikkoa nukkumaan, joten aika kalliiksi tulisi tunnin jumppa.
En pelkää liikkumattomuuden seurauksia ollenkaan. Ensinnäkin, ruokavaliolla on tärkemäpi merkitys painoon ja terveyteen kuin liikunnalla, ja toisekseen, lähipiirin iäkkäämpien ihmisten terveys ei näytä juuri mitenkään korreloivan sen kanssa, paljonko he ovat liikkuneet. Vaaka kallistuu jopa aavistuksen verran siihen, että kovasti liikkuneiden vanhat liikuntavammat alkavat iän myötä vaivata enemmänkin jne. Olen viime vuonna ollut kolmen suhteellisen nuoren (alle kuusikymppisen) hautajaisissa, eikä kenenkään kuolinsyy ollut huono kunto tai huonot elintavat.
Minä en moneen vuoteen koskaan liikkunut liikunnan vuoksi, mutta kävelin paljon (pihi opiskelija ei ostanut bussilippua), Kävin opiskelijabileissä joissa tanssin usein tosi paljon, kävin linturetkillä (tuli välillä paljonkin kävelyä) jne.
En kuitenkaan koskaan käynyt missään liikuntatunneilla, en pelannut sulkaplloa tjsp., menin aina hissillä/liukuportailla ennemmin kuin portaita jne.
En ole koskaan ollut mikään erityinen liikunnan ystävä, joskaan en sohvaperunakaan. Mutta aika harva laji on sellainen josta tykkään sen itsensä takia eli usein liikunta on minusta tylsää, enkä tykkää hikoilusta. Sellainen liikunta joka tulee puolivahingossa on jees, esim. pyöräily ja kävely (kun siinä voi katsella ympäristöä, jutella, ottaa eväät ja tehdä kunno retken jne) tai vaikka kaveriporukalla jotkut joukkuepelit (EI vakavissaan). Uiminen ja tanssiminen ovat aika lailla ainoita lajeja joista tykkään ihan sellaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nuorempana harrastanut yleisurheilua aktiivisesti ja kun polvi meni, jäi koko liikkuminen.
siinä mun syyt miksen ole liikkunut. Toki tiedän että ulkoilu parantaisi unen laatua mutta kun lopulta 9- jälkeen pääsee sohvalle ei siitä ole mahdollista nousta!
Kuntoni on huono mutta lihaskunto yllättävän hyvä; aloitin kuukausi sitten salitreenin kun olen nyt kotona pari kuukautta ja kun ohjelmaa tehtiin traineri ihmetteli kun vastuksia ja painoja sai lisätä ihan reilusti. Tuo selittyy 2 talonrakennusprojektilla, harkkojen yms kantelu on tehnyt voimia kuitenkin:D
Teen täyspäiväistä työtä, jossa päivät venyvät usein yli kahdeksan tunnin ja lisäksi opiskelen. Mies tekee töitä iltaisin.
En halua tuupata lasta enää hoitopäivän jälkeen minnekään satunnaiselle hoitajalle tai lapsiparkkiin, kun kaipaa jo nytkin, varsinkin jos tulen työreissusta myöhemmin kotiin tai olen ollut opiskelemassa. Eli liikunta jää lähinnä lapsen kanssa ulkoiluksi, portaiden kävelyksi yms. Työkin on sellainen, että on käytännössä pakko kulkea työmatkat autolla.
Kyllä vähän huolettaa tämän vaikutus terveyteeni, mutta huolestuttaa myös pitää lasta erossa itsestäni yhtään enempää. Enkä haluaisi opintojakaan lopettaa. Toivottavasti tämä vaihe ei montaa vuotta kestä.
Tai no, kai siitä tulis vähän virkeämpi mieli, mutta en usko että sen enempää. Eihän ennenvanhaankaan mitään liikuntaa harrastettu ja ihan hyvässä kunnossa ovat kuitenkin.
Vaikka en siis "liiku", niin tuleehan sitä arkiliikuntaa kuitenkin väkisinkin. Pari kilsaa päivässä kävelyä kerholle ja takaisin. Töissä ollessa pyöräilen työmatkat, 8 kilsaa suuntaansa.
Mulla ei ole oikein mitään mikä motivoisi liikkumaan. Jos olisin ylipainoinen, niin ehkä sitten, mutta näin hoikkana (170/52) en halua tästä enää yhtään laihtuvani.
Kun ei ole rahaa harrastaa.Minua ei kiinnosta samoilla tuolla metsissä yksin .Pidän jumpista mutta nyt ei ole edes 40e että voisin laittaa liikuntakeskusken jäsenyyteen.
Ennen harrastin ja pidin kovastikkin.Nyt olen vuoden köyhäillyt,oikeastaan siitä saakka kun aloitin työt :(
En ole vielä huolissani,olen hoikka ja suht.nuorikin mutta jossain vaiheessa kyllä taas alan säännöllisesi jumpissa käymään :)
Kaupungit ja kunnat tarjoavat jumppia jollain parilla eurollakin. Kesäisin esim Helsingissä on ihan ilmaisia puistojumppia. Itse jumppaan paikassa, jossa ei vaadita jäsenyyttä. Kymppikortilla jumppakerran hinnaksi tulee 8,5 euroa. Vois sitä turhempaakin rahaa laittaa.
Kaupungit ja kunnat tarjoavat jumppia jollain parilla eurollakin. Kesäisin esim Helsingissä on ihan ilmaisia puistojumppia. Itse jumppaan paikassa, jossa ei vaadita jäsenyyttä. Kymppikortilla jumppakerran hinnaksi tulee 8,5 euroa. Vois sitä turhempaakin rahaa laittaa.
että mitä pienempi paikka, sen kovemmat hinnat. Ja jos ei satu asumaan pääkaupunkiseudulla, niin voi olla, että liikuntatarjontaa ei niin kovasti ole.
Olen nelikymppinen enkä harrasta, enkä ole koskaan harrastanut arkiliikuntaa kummempaa liikuntaa. En aio myöskään jatkossa sellaiseen alkaa, en näe vaan mitään syytä. En pelkää lainkaan liikkumattomuuden seurauksia terveydelleni, uskon että liikunnan terveyshyötyjä on rankasti liioiteltu. Uskon että pysyn hyväkuntoisena terveellisellä ruokavaliolla joka pitää minut normaalipainoisena.
Tähän mennessä minulla ei ole ollut minkäänlaisia tuki- ja liikuntaelinvaivoja, en tule kipeäksi käytännössä koskaan, energiaa riittää arjessa, näytänkin kropaltani ihan hyvältä, joten ainoa motivaatio liikkua olisi tulevien terveysongelmien pelko, mutta niitä en siis itse pelkää ollenkaan. Vanhempani ovat jo 70-vuotiaita eivätkä myös koskaan harrastusliikkuneet ja ovat erittäin pirteitä ja terveitä, tälläkin hetkellä luuhaavat jossain matkoilla maailmalla.