Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et harrasta mitään liikuntaa, kysyisin
17.01.2012 |
miksi et harrasta?
Pelkäätkö koskaan liikkumattomuuden seurauksia terveydellesi tulevaisuudessa?
Oletko koskaan harrastanut tai aiotko alkaa harrastamaan?
Kiva jos jaksat edes joihinkin vastata. Olen kiinnostunut aiheesta.
Kommentit (43)
miksi et harrasta?
Pelkäätkö koskaan liikkumattomuuden seurauksia terveydellesi tulevaisuudessa?
Oletko koskaan harrastanut tai aiotko alkaa harrastamaan?
Kiva jos jaksat edes joihinkin vastata. Olen kiinnostunut aiheesta.
en harrasta, koska en pidä siitä tunteesta kun hikoilee. korviin sattuu jne.
liikkumattomuus saa aikaa niska-selkäkipuja. ja ylipainoisuutta. eli joo, huolestuttaahan se, mutta ei näemmä tarpeeksi
olen harrastanut uimista. siinä ei tule tätä hikoilu-päähänsattumisongelmaa. aion jatkaa vielä harrastusta, nyt en pysty muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehdi harrastaa, muut harrastukset menee edelle.
En pelkää, kunto on hyvä, kiitos kotitöiden. Täällä maalla niitä riittää sisällä ja etenkin ulkona.
Olen harrastanut, aina ne jää parin kuukauden jälkeen.
tarvitaan lepoa, ja sitä en saa nytkään riittävästi. Yritän käydä kaksi kertaa viikossa jumpassa, mutta olen niiden jälkeen vielä seuraavankin päivän fyysisesti todella väsynyt. Voin paljon paremmin kun en käy jumpassa. Minulla siis kaksi lasta, joista vauva pitää huolen että yöllä ei juuri nukuta, ja isompi huolehtii päivän aktiviteeteista.:)
en ole koskaan saanut mitään nautintoa liikunnasta. (no uiminen on kyllä kivaa..)
inhoan hikoilua.
oon harrastanut jumppaa ja pyöräilyä nuorempana.
juu hyvä ois harrastaa liikuntaa,koska olen ylipainoinen ja diabetes kolkuttaa ovella.
Lapset alle kouluikäisiä. On vaikea löytää aikaa liikunnalle, tosin hyötyliikuntaa tulee päivittäin, välillä kävelen paljonkin paikasta toiseen ja ulkoilemme tietysti päivittän, vaikka se onkin minulle välillä lähinnä seisoskelua.
Lapsena olen harrastanut jumppaa ja balettia jonkin aikaa, mutta olen kokenut usein itseni kömpelöksi ja osaamattomaksi, mitä tunnetta koulun liikuntatunnit valitettavasti vahvistivat. Aina olen kuitenkin tykännyt kävellä ja pyöräillä, ja aikuisena harrastin kuntouimista muutaman vuoden joka viikko. En ole sen tyyppinen ihminen, että tykkäisin käydä vaikka jumpassa, koen sen jotenkin vaivaannuttavaksi. Kotona jumppaan joskus yksikseni (harvoin).
Nyt on vaikea irrottautua kotoa, joten liikunta on lähinnä kävelyä ja hyötyliikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pitää pyöräillä töihin aamulla 10km ja illalla takaisin, tämän jälkeen kantaa pari sylystä lämmityspuita sisälle, kantaa kaivosta vettä 4 ämpärillistä, vaivata muutaman litran leipätaikina ja ulkoiluttaa kolmea koiraa. Olen pahoillani, en kertakaikkiaan ehdi ja jaksa illala lähteä kuntosalille tai naisvoimistelijoiden jumppaan :(
koska liikunta ahdistaa minua. Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä. On joitakin liikuntalajeja, jotka eivät ahdista, mutta minulla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia niiden harrastamiseen.
Pelkään joka hetki liikkumattomuuden seurauksia terveydelleni. Tuskin menee minuuttiakaan, etten ajattelisi sitä.
Olen joskus nuorena hiukan jotain harrastanut. Ei ole näköpiirissä, että alkaisin harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan harrastanut mitään liikuntaa, mutta ei se tarkoita, etten liiku. En käytä lainkaan autoa ja kävelen myös portaat, kesäisin pyöräilen sellaiset matkat, jotka talvella kuljen bussilla, puuhailen paljon kotona ym. Liikun kyllä terveysliikunnan vähimmäismäärän, joten ei ahdista yhtään. Moni liikuntaa harrastava liikkuu minua vähemmän ja on huonommassa kunnossa.
En saa liikunnasta mitään nautintoa, siksi tarvitsen liikkumiseen jonkin muun syyn, kuten töihin tai kauppaan menon.
En ajattele vähäisen liikunnan haittoja terveydelleni kuin joskus ohimennen. Taidan sivuuttaa ajatuksen sillä perusteella että paljon pahemminkin voisi asiat olla.
Olen joskus harrastanut hyvinkin aktiivisesti liikuntaa. Jälkeenpäin olen todennut, että siihen himoliikkumiseen oli syynä huono itsearvostus ja masennus. Nyt samat syyt ovat ajaneet epäaktiivisuuteen.
Joskus aiemmin olen aina välillä ryhdistäytynyt ja alkanut liikkumaan enemmän vähäksi aikaa. Nyt tiedostan, ettei minulla ole todellista motivaatiota ja siksi on turha yrittää pakottaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain yksilölajia voisin harrastaa, ryhmäliikunnasta en pidä. En halua sitoutua mihinkään tiettyyn aikaan tiettynä päivänä, kokemus kertoo ettei kuitenkaan tule mentyä. Aikataulut ahdistavat. Joskus lenkkeilen, mutta sekin keskittyy lähinnä kesään. Talvella en tee mitään.
mutta arkena tulee kyllä normaalisti käveltyä tai pyöräiltyä vähintään tunti-pari päivittäin. Tosin nyt olen raskaana ja sen verran on ennenaikaisia supistuksia, että arkiliikuntakin on jäänyt aika vähälle.
En varsinaisesti ole huolissani liikunnan vähyydestä, sitä voi sitten lisätä taas lapsen synnyttyä. Tarkoituksena olisi aloittaa syksyllä säännöllinen jooga, mutta katsotaan miten käy. Aikaisemmin olen treenannut todella aktiivisesti kamppailulajeja, mutta enää ei oikein jaksa se puoli innostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä pitänyt siitä, joten lenkillä tai salilla käyminen ei ole minulle kivaa omaa aikaa, jota innolla odottaisin, vaan ikävää pakkopullaa. Lastenhoito vie lähes kaiken aikani, joten ne harvat vapaahetket tulee käytettyä sitten johonkin oikeasti kivaan, kuten hyvän kirjan lukemiseen. Olen kyllä huolissani terveydestäni ja siksi yritänkin liikkua edes joskus, mutta kovin vähään se silti jää. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Vapaahetkistäni en kyllä luovu, mutta yritän liikkua hiukan lastenhoidon lomassa vaikkapa kärryttämällä porukan hieman kaukaisempaan puistoon välillä.
Mun liikkuminen on jalan suoristelua ja koukistelua:(
Kun tuo jalka joskus kestää, niin sitten lyhyitä aikoja kuntopyöräilyä ja pieniä hitaita kävelylenkkejä tiedossa.
Varsinaiset liikuntaharrastukset jäävät kesän jälkeiseen aikaan ja saas nähdä miten jalka kestää sitten. Luultavasti tuen avulla voin harrastaa jotain, mutta menee enemmän elämys kuin kuntoilupuolelle (kuntoilu tulee siinä ohessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että syöt terveellisesti ja monipuolisesti antaa kehollesi tarvittavat vitamiinit / ravinteet sekä pysyt normaalipainoisena. Aliravittu ei saa olla, se on vaarallista myös.lisäksi jos leikit ulkona lasten kanssa, pelaatte, luistelette?, käytte pulkkamäessä ym. pitää jo yleiskuntoa yllä, et tarvitse siihen enää mitään himoliikuntaa jos et siitä välitä.
Minusta liika liikunta on yhtä epäterveellistä kuin liikkumattomuus.
Minusta liika liikunta on yhtä epäterveellistä kuin liikkumattomuus.
Olen kiinnittänyt huomiota sellaiseen asiaan että tosi paljon liikkuvat tuntuvat keskimäärin tulevan vanhemman näköiseksi nopeammin kuin vähemmän liikkujat. Johtuuko sitten siitä että rasvaa on vähemmän pitämässä kasvoja siloisina vai mistä. Tosin jenkkiläinen terveysguru Andrew Weil esittää semmoistakin näkemystä että rankka liikunta lisäisi huomattavasti vapaiden radikaalien määrää kehossa, ja nämä vapaat radikaalithan on pitkälti vastuussa vanhenemismuutoksista. Jos tuo pitää paikkansa niin sitten voi oikeasti "kurtistua" aikaisemmin himoliikkujat, muutenkin kuin vain näennäisesti siksi että heillä rasva ei peitä kaikilla olevia muutoksia.
En halua palkata ulkopuolista lastenvahtia liikuntaharrastuksiin ajaksi enkä halua liikkua illalla yömyöhään. Kuntosalin valinta on myös tuottanut vaikeuksia, koska en halua sitoutua pitkään vuosisopimukseen, joka lähisalillani olisi pakollinen.
Liikun päivittäin paljon hyötyliikuntaa lasten kanssa mutta ei tietenkään ole kuntoa kohottavaa aerobista harjoittelua.
En pelkää tämän hetken liikkumattomuuteni aiheuttavan myöhemminkään mitään negatiivisia terveydellisiä seurauksia, koska olen erittäin hoikka ja hyötyliikun jatkuvasti. Käytän myös paljon maitotuotteita joten en usko luitteni olevan vaarassa.
Olen nuorempana liikkunut säännöllisen epäsäännöllisesti, joten liikunta ei ole minulle mikään mörkö ja varmaankin jossain vaiheessa alan taas enemmän harrastamaan liikuntaa eri muodoissa.
Ps. Laskin tässä esim lasten kanssa pyöräilyn hyötyliikunnaksi kuten myös heidän kanssaan kävelyn jne.
koskaan harrastamatta mitään liikuntaa.
Olen kyllä harrastanut hyötyliikuntaa, kävelylenkkejä, luistelua, hiihtoa ja jumppaa, joskus jopa juoksua ja tennistä, mutta nyt on kaikki jäänyt. Tanssimisesta ja laulamisesta tykkään. Laulaminen on fyysistä ja vaatii hyvää kuntoa. Ei huvita tuo hössötysliikunta - ei anna mitään virikkeitä aivoille eli on niin pirun tylsää, suoraan sanoen henkisesti tappavaa!
Tämmöisen idioottiliikunnan arvoa on varmasti yliarvostettu eikä se juuri pidennä kenenkään ikää. Syökää terveellisesti ja vain vähän - se tekee pitkän iän.
Näillä eväillä on menty ja luultavasti olen ikäryhmäni terveimpiä ja hyväkuntoisempia yksilöitä, jos alettaisiin mitata. Näin oli kun olin jotain 25 ja oppilaitoksen kaikki oppilaat testattiin. Päädyin parhaimpien joukkoon.
Tuki- ja liikuntaelinten ongelmien vuoksi päädyin fysioterapeutille joku aika sitten ja hän totesi vain, että olen erittäin hyväkuntoinen ja muskelit hyvässä kunnossa eikä hänellä sitten ollut minulle mitään tarjottavaa.
Näin on siis! Nyt minulla voi kyllä olla noin 5 kg ylipaino, mutta siihenkin on syynsä, joista en tässä nyt kerro!
Lapsena ja nuorena olen harrastanut liikuntaa, mutta nykyään en enää ajokortin saamisen jälkeen. Minua ei koskaan nuoruusvuosina ole kuskattu mihinkään vaan aina olen mennyt kävellen tai pyörällä.
Liikunta tekee muuten kyllä nannaa, mutta olen aina läähättänyt kuin ajokoira liikunnasta (vaikka nuorena pakostakin ollut kunto kohdillaan). Nytten kyllä aikuisena todettu astma, joten olisiko sillä ollut sitten vaikutusta tuohon hillittömään läähätykseen..
Joten en harrasta, koska tuntuu ettei saa henkeä enää hengästymisen jälkeen.
En pelkää terveyteni puolesta enkä aio aloittaa harrastamista.
Miksi et harrasta?
Perussyy liikkumattomuuteeni on laiskuus. En pidä useimmista liikuntalajeista, inhoan liikuntaa sisätiloissa ja inhoan myös huonoa säätä (mikä Suomessa vallitsee usein). Lisäsyitä liikkumattomuuteen:
- Sopivaa lajia ei ole löytynyt ja kiinnostaville on jokin este (esim. ratsastus -> kallis, uinti -> iho-ongelmat)
- Ajanpuute (kolme lasta, vaativa työ)
- Liika "välineurheilu" eli en jaksa ottaa selvää, millaiset sukset tarvitaan tähän tai tuohon hiihtoon enkä halua hankkia useampia välineitä samaan lajiin vaan haluan yhdet, jotka käy kaikkeen. Urheiluvälinekaupoissa annetaan ymmärtää, että jopa pyöräilyyn tarvitaan useampi eri pyörä!
- Yleensäkin urheilun teknistyminen - ei voi juosta, jos ei osaa oikeaa tekniikkaa...
- Voisin mennä joskus jumppaan, mutta en kehtaa, kun en ole käynyt enkä osaa seurata ohjeita ja pysy mukana+sielläkin pitää olla ne järkevät varusteet eikä t-paita ja verkkarit
- Muut kiinnostuksetkohteet ajaa ohi (kulttuuri, lukeminen, ystävät)
- Olen normaalipainoinen/hoikka -> ei motivaatiota mahdollisesta painonpudotuksesta
- Seuranpuute (mieheni ei välitä liikkua ja jos välittäisi, niin ei päästäisi kuitenkaan yhdessä ilman lastenvahtia)
- jne, jne.... Syitä siis riittää ja tiedostan, että kaiken taustalla on se laiskuus: en vain viitsi.
Pelkäätkö koskaan liikkumattomuuden seurauksia terveydellesi tulevaisuudessa?
Kyllä pelkään. Pelkään selkä- ja tukielinsairauksia, joista varmaan tulee kasvava ongelma sukupolvellemme, joka kyyhöttää päivät pitkät koneen ääressä.
Oletko koskaan harrastanut tai aiotko alkaa harrastamaan?
Olen harrastanut lapsena ja nuorena seuraavia lajeja: uinti, ratsastus, karate. Lisäksi hyötyliikuntaa on ollut enemmän aikoina, jolloin liikuin kouluun/töihin pyörällä/kävellen.
Yritän aina ajoittain alkaa käydä edes kävelylenkeillä iltaisin, mutta se kaatuu siihen huonoon säähän - ällöttää lähteä kylmään/loskaan/sateeseen. Joskus olen aloittanut myös kuntosalilla käynnin ja jaksoin aikani, mutta lopahti kiinnostuksen puutteeseen.