Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen, elämä hukassa?
16.01.2012 |
Olen kolmekymppinen nainen pk-seudulta.
Mulla on akateeminen tutkinto, ihan mukavia töitä ollut.
MUTTA lasten synnyttyä minussa tapahtui suuri muutos ja olen todella, todella nauttinut kotiäitinä olosta. Kävin välillä töissä, mutta totesin sen liian rankaksi - aikaa ei jäänyt lapsille riittävästi.
Perheemme pystyy mainiosti elämään mieheni tuloilla ja hänen puolestaan on hyvä, että olen kotona.
Mutta kovasti koitan etsiä itselleni uutta juttua. Tuntuu vain siltä, että KOKOPÄIVÄTYÖ ei ole se juttu. Ja mielekästä osa-aikaista työtä ei vain ole.
Olen tehnyt töitä hieman myös oman toiminimeni kautta, mutta se on yksinäistä.
Ahdistun aika lailla uusien ja vanhojenkin aikuistuttavien jatkuvasta kyselystä "mitä sä oikein teet työksesi". Tuntuu, että olen tosi ulkopuolinen kaikesta, kun en joudu käymään kokopäivätöissä.
Tiedän, et en voi saada kaikkea, mutta nyt tuntuu osaset olevan jotenkin hukassa.
Mies on kuunnellut mun itseni etsimistä jo aika kauan, ihmeen kärsivällisesti.
Mitä ihmettä mä teen.
Kommentit (37)
Töitä teen välillä kokopäiväisesti, välillä vähemmän.
Vuokrasin työhuoneen lasten koulun vierestä, keskustasta. Asumme omakotialueella, jossa ei tapaa päivisin ketään.
Lisäksi olen lasten koulun vanhempainyhdistyksessä ja nyt katselin, että menen muutamalle puutarhakurssille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös nyt kotona pienten lasten kanssa ja haluan jatkaakin kotona olemista. Aikuskontakteja tosin kaipaisin enemmän. Töihin en halua kokopäiväisesti mennä, mutta tosiaan niitä osa-aikaisia ei liikaa ole tarjolla. Pk-seudulta minäkin.
Jos todella panostettaisiin lapsiin ja nuoriin niin niiden kanssa laitettaisiin oleilemaan yhteiskunnan VALIOYKSILÖT - SEKÄ MIEHET ETTÄ NAISET!
Niiltä, jotka eivät saa muka mitään lasten kanssa olemisesta ja eivät sitä "jaksa" puuttuu jotakin - menkööt vaan toisen tyyppisiin töihin. Mikään muu ei ole niin vaativaa kuin kasvattaa lapsista oikein hyviä yksilöitä. Ikävää, että siihen niin harva pystyy. Sen vuoksi sitä halveksitaan. Siitä maksettavan palkan pitäisi olla niin korkea, että sellaista ei pysty kukaan maksamaan - siis tehkää se omille lapsillenne ilman palkkaa ja vielä haukkuja muilta kuunnellen!!! ÄLÄ TODELLAKAAN VÄLITÄ SIITÄ MITÄ MUUT SANOVAT!
On olemassa käsite "permanent tillfällighet". Olotila joka on ajateltu jatkuvaksi vain vähäksi aikaa (esim. pätkätyö) muuttuukin koko elämän kestäväksi. Nykyaika on tämmöistä. Mutta älkää antako sen ohjailla elämää, vaan ELÄKÄÄ TÄSSÄ JA NYT SITÄ elämää mitä on tarjolla.
Ehkäpä keksit vielä jonkun harrastuksen, jos sellaista kaipaat! Ala laulaa ja mene kuoroon, ala harrastaa käsitöitä, piirtämistä, maalaamista, valokuvaamista, kirjoittamista, puutöitä, jotain erikoisruokien laittoa, jotain keräilyä, jonkun eläimen kasvatusta jne... Mikä nyt sattuisi kiinnostamaan. Ja jos ei mikään sytytä niin sitten ei. Ja voithan harkita jotain opiskeluakin ihan mielenkiinnosta. Minä kyllä suosisttelisin, että tälle "ikuiselle" opiskelemiselle ja opiskelijana olemiselle laitettaisiin jo piste tässäkin maassa... Tuottakaa mielummin itse ja omin päin jotakin! Oppikaa itse älkääkä aina etsikö niitä, jotka teitä opettavat ja ovat muka parempia. Tämä on asennejuttu!
Ja kunnes tuon keksit niin dokumentoi sitä sun arkea. Siitä voi tulla ihana kertomus lapsillesi ja lastenlapsillesi tästä ajasta. Ota kuvia ja kirjoita (pidä vaikka salaista blogia) ja dokumentoi arkea siellä missä elät ja vähän muuallakin - kuvin ja sanoin.
Voi että, mä olen positiivisesti yllättynyt siitä, että sain näin järkevää palautetta tähän asiaan!
Pelkäsin että tulee tuutin täydeltä av-läppää, mutta ei ainakaan vielä.
Lapseni ovat jo koulussa alaluokilla, joten maija vilkkumaan sanoin "minulla on aikaa".
Minulla on myös intohimon kohteita ja todella tajuan, että niihin kannattaa nyt paneutua ja nauttia siitä mahdollisuudesta, että voi tehdä asioita joista saa iloa.
On vaan vaikeaa oppia eroon siitä, että ei miettisi mitä muut sanovat tai ajattelevat!
t. ap
taattu av-kamaa, eli jotta voit nauttia kotirouvan saavutetusta edusta, niin pidä mies tyyytyväisenä eli ole hyvä sielunkumppani ja anna laadukasta ja riittävä määrä erotiikkaa ja seksiä.
Jos ei ole rahasta kiinni ja koulutus taipuu, niin maailma on täynnä erilaisia hyvien asioiden yhdistyksiä, jotka pyörivät vapaaehtoistyön varassa ja joihin aina mahtuu yksi iloinen ja vapaehtoinen energiapakkaus. Eli jos haluat elämänsisältöä niin tuossa vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaan vaikeaa oppia eroon siitä, että ei miettisi mitä muut sanovat tai ajattelevat!
Vaikeaa se on, mutta erittäin suositeltavaa.
Itse olen kotona yhden alle kouluikäisen kanssa, ja voin sanoa että "silmilleni syljetään", missä tahansa asia tuleekin puheeksi.
Ei ole merkitystä taloudellisella riippumattomuudella (miehestä ja yhteiskunnasta), ei sillä että toivomme toista lasta (tätä en viitsi ääneen sanoakaan), ei sillä että jatkuva puolilomailu (miehen mukana työmatkoilla matkustelu) on perheestämme mukavaa vielä kun lapsi ei ole koulussa...
Tuntuu että on sama mitä nainen tekee, hän tekee aina väärin. (Joko omasta, tai sitten muiden mielestä.)
Tämä yksinäisyys on kyllä yllättänyt minut.
että joku on kotirouvana YHDEN LAPSEN kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että joku on kotirouvana YHDEN LAPSEN kanssa.
Ei yhtikäs mitään tekemistä, eikä kyllä todellakaan myöskään lapsen etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se tosiaan riippuu vähän siitä viiteryhmästä, missä aikansa viettää. Mulla on varmaan "liikaa" näitä akateemisia, tiukkaa duunia tekeviä tuttavia, jotka suurinpiirtein ylpeilevät sillä etteivät ole koskaan tehneet pannukakkua lapsilleen.
Yksi tosiasia on se, että kaikkea ei voi saada samalla aikaa. Ei voi olla kiireetön ja läsnäoleva äiti ja sen lisäksi maailman suurlahjakkuus ja lupaus duunissa.
Oman lapsen suusta on tullut ne kauneimmat kiitokset. "On äiti niin ihana lähteä kävelemään koulusta kotiin, kun tietää että täällä on joku. Vaikka sä oisit tietokoneella tai tekisit muita hommia, niin ei tartte olla yksin kotona. "
Ja tuo miehen tyytyväisenä pitäminen, juu olen tavallaan samaa mieltä. Miehet on ihania ja ihanan suoraviivaisia. Väitän, et jos mies on seksuaalisesti tyydytetty ja tyytyväinen, niin elämä sujuu hyvin. Ja sama toki naisilla. Siinä mielessä olen myös hyvin onnekas, että mieheni on hyvin halukas ja rakastelisi mun kanssa joka päivä, jos vaan haluaisin. En ihan niin tiivistä tahtia itse halua. Tosin joskus mun on vaikea uskoa, että mun mies haluaa nimenomaan MINUA. Heikkoina hetkinä ajattelen, että se nai mua kun nyt sattuu olemaan mun kaa naimisissa.
Tiedän, tiedän. Itsetunnon kanssa on töitä vielä...
t. ap
että joku on kotirouvana YHDEN LAPSEN kanssa.
En mä ajattele niin, että niitä lapsia pitäisi olla liuta, jotta voisi olla kotiäitinä... :-)
Eikä se yksi lapsi siihen hajoa, jos se on yksin äidin kanssa. Kyllä leikkiseuraa löytyy ja kyllä se koulu sit aikanaan.
Kotirouva on sellainen, jolla ei ole yhtään lapsia. Kyllä sillekin hommaa riittää tavallisessa kotitaloudessa.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapselle tuo ei ole kyllä hyvästä.
mutta tulinpahan vaan kertomaan, että olen samassa veneessä. :) Jäin juuri työelämästä kotiin taaperon ja leikki-ikäisen kanssa koska perheenjäsenten terveys ja jaksaminen ajoivat palkan edelle. Tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta nyt ja työelämään paluu tuntuu todella etäiseltä - lähinnä juuri tuon 8-16 5 pv/vko rytmin vuoksi. Olen myös akateeminen eikä alallani oikein ymmärretä sitä että joku haluaisi tehdä osa-aikaista työtä.
Itse olen miettinyt väitöskirjatutkimuksen aloittamista esim. apurahalla jolloin voisin tehdä joustavasti töitä lasten ollessa pieniä. Yrittäjyyskin kiinnostaisi mutta minulla ei ole sellaista taitoa tai osaamista, jota voisin helposti lähteä myymään. Uudelleen kouluttautuminenkin on vaihtoehto.
Ainakaan vuoteen en kuitenkaan tee nyt asian eteen yhtään mitään vaan nautin lasten kanssa olemisesta.
Koen olevani etuoikeutettu kun kotiin jääminen on taloudellisesti edes jotenkuten mahdollista. Onneksi mieheni on tukenut minua päätökseni kanssa.
- maisteri 31v -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika paljon tuntemuksiisi ap. Mua on tässä kotiin jäämisprosessissa auttanut paljon se, että minulla on muutama samanhenkinen (akateeminen) kaveri jotka ovat päätyneet samaan ratkaisuun kuin minä.
Eihän se kotonaolo todellakaan ihmiselle, jolla on terveys, talous ja mielikuvitus terässä (ja joka HALUAA olla lapsensa kanssa) todellakaan mitään sohvalla makaamista tarkoita. Eikä äidin mahdollinen aikuisen seuran puute sitä, ettei lapsella olisi kavereita. Enkä aina itseäni niin KOTIäidiksikään miellä, kun voimme olla maailmalla sellaiset 20-25 viikkoakin vuodessa.
Mutta yritä täällä nyt jotain...
T: 22
kun reissaa siellä täällä puolet vuodesta. Menee vähän jutut ristiin!
Mun pitäisi siis löytää itselleni uusi viiteryhmä!
Akateemiset kolmekymppiset (koululaisten) kotiäidit Helsingissä, missä te luuraatte?
t. ap
Eihän se kotonaolo todellakaan ihmiselle, jolla on terveys, talous ja mielikuvitus terässä (ja joka HALUAA olla lapsensa kanssa) todellakaan mitään sohvalla makaamista tarkoita. Eikä äidin mahdollinen aikuisen seuran puute sitä, ettei lapsella olisi kavereita. Enkä aina itseäni niin KOTIäidiksikään miellä, kun voimme olla maailmalla sellaiset 20-25 viikkoakin vuodessa.
Mutta yritä täällä nyt jotain...
T: 22
Sehän on suuri rikkaus lapselle! Sitä paitsi vasta kouluiässä ne kaverit tulevat yhä tärkeämmiksi, pienemmillä lapsilla riittää että on silloin tällöin joku ikätoveri leikkimässä.
Omien lasteni ikätovereita katsellessa aika selvästi huomaa, ketkä on tuupattu hyvinkin nuorena kokopäiväiseen hoitoon. Selviä merkkejä mm. epäselvä ja kovaääninen puhe (miten ne on kaikki olleet puheterapiassa), kykenemättömyys oma-aloitteiseen ja vapaaseen leikkiin sekä aikuisessa kiinni roikkuminen. Ai niin, ja siitä puhuminen miten paljon isompi koti heillä on ja miten hienoissa paikoissa he matkustavat koska heillä on enemmän rahaa....
t ap
t. ap
Tää ryyppyreissuehdotus oli ihan mainio!
Mutta tän ikäisenä ajatus sitä seuraavasta kankkusesta on ihan tappava!! Mä kuolisin siihen, taatusti.
Mut eiks joku aasialainen puunjuuri estänyt kankkusta vai mitä ip-lehdissä just kirjoteltiin.
Jotain tajunnanlaajentaa ottaisin, jos uskaltaisin.
t. ap
Sitä se lasten tekeminen aiheuttaa - ei jää aikaa eikä energiaa muuhun. Parasta vain odotella että muksut muuttavat pois kotoa.
Seuraavaksi kasvatat vähän itsetuntoa ja selkärankaa ja aina kun kysytään että mitä teet työksesi voit sanoa että et tee mitään, muuta kuin huolehdit lapsista siis. Kellään tuskin on nokan koputtamista asiaan. Ne, jotka närkästyvät siitä, että kasvatat lapsia ja et käy töissä, eivät vastaa käsitystäni sellaisista ihmisistä joiden kanssa pitäisi sosialisoida.
Eräs tuntemani nainen on erään nettipelin luoja ja ylläpitäjä, ja vapaa-aikanaan (jota hänellä riittää) hän tekee käsityönä kaikkea nättiä pientä krääsää ja myy sitä netin kautta.
Itsen etsiminen on yksi niistä asioista jotka pitää tehdä ENNEN kuin perustaa perheen mutta tätähän ei missään opeteta, olettaen että sitä voi edes opettaa. Oletko koskaan kelannut elämääsi askel askeleelta, vaihe vaiheelta? Mene niin kauas ajassa taaksepäin kuin muistat ja kelaa elämäsi läpi vuosi vuodelta. Tekee hyvää jokaiselle, vaikka se ei siltä välttämättä heti tunnukaan.
Keitä ovat ne ihmiset ketkä tekevät sinuun vaikutuksen ammattinsa tai osaamisensa puolesta? Ehkä siinä on sinun seuraava kohde.
Se, että et käy töissä, ei tarkoita sitä et voisi olla jyvällä maailmanmenosta. Päinvastoin. Nyt sinulla on enemmän aikaa kuin koskaan ennen seurata maailman tapahtumia.
Jokuhan sen sanoi, luonne kasvaa vain silloin kun tekee niitä asioita jotka ovat itselle vaikeita. Opettele soittamaan jotain musiikki-instrumenttia.
Mites matkustaminen? Onko varaa lähteä jonnekin? Matkustelu avartaa, ihan vaikka olisikin vain jokin normi turistirysä kohteena.
Minä olen itse käytännössä sinun täysi vastakohta. Samanikäinen olen kyllä, mutta muuten mies, kestotyötön, ei tutkintoa, ei lapsia, ei puolisoa, rahat riittävät mutta ei todellakaan säästöiksi asti. Itsellä on harvoin tylsää. Sanon ihmisille suoraan että en ole ollut töissä X vuoteen, jos puheeksi tulee. Osaan englantia, saan tietokoneen kautta julmetusti hupia ja hyötyä, olen amatööripianisti ja -kitaristi, ja otan selvää lähes pakonomaisesti kaikesta mitä en heti ymmärrä. Aika menee pelatessa, chattaillessa, foorumeille kirjoittaessa, leffoja ja musaa lataillessa, tekniikkarajoitteisia auttaessa, välillä vedetään päät täyteen kaverin luona... Mikäs tässä ollessa! Tosin, töitäkin on tiedossa... saa nähdä kauanko kestää pää.
Pointtina tässä jaarituksessa kai on se että itseä ei löydetä selvinpäin. Vetäisepä kunnon lärvit, ihan vaikka yksin tai porukassa ja mietiskele elämää, tai elämääsi. Kyllä sieltä melkein kuin itsestään tulee pintaan jotain mihin tarrautua. Normaalisti en tuupi ihmisiä alkoholia käyttämään mutta sinun tapauksessa jopa lääkäri voisi määrätä viinakuurin. Palaat sitten asiaan jos ei sanonnan mukaisesti viina tai sauna tai terva toimi. Valitse juomasi huolella, siitäkin huolimatta että kaikki myyty juomaholi on etanolia, ja muista syödä ennen ryyppyreissua.