Poika aloittaa tarhan, minua ahdistaa.

Ajattelin huomenna ennen lähtöäni keskustella vakavasti hoitajien kanssa! Yritin jo viimeviikolla silleen kyselyjen kautta että mitenkäs sitten kun minä en ole täällä ? ym.. Vastaukset olivat jotain "Kyllä se siitä sitten..." "Jokainen äiti murehtii.."

Voinkohan sanoa heille että haluan että he eivät päästä poikaani liukumäkeen ilman aikuista??



Katsotaan miten ensimmäinen 3tuntia menee..? Harmittaa kun poika ei viellä niin hyvin puhu, että osaisi sanoa mikä vaivaa :/



Kerron vaikka huomenissa miten meni :)



Ap

Teemme molemmat miehen kanssa nelipäiväistä viikkoa (mies töissä, minä opiskelen), lisäksi joskus toinen on aamupäivästä, toinen iltapäivästä. Noin 2-3 päivää viikkossa isovanhemmat hoitavat lastani. Olen tosi tyytyväinen. Ei päiväkoti ole mikään kovin kummoinen paikka pienelle lapselle.



Tosi laitosmaista toimintaa ja lapset joutuvat pakon edestä oppimaan hyvin omatoimisiksi ja tsemppaamaan kovin koko päivän. illalla ovat sitten ihan väsyneitä. Lisäksi useat lapset sairastelevat enemmän päiväkodin aloitettuaan.

Tuo on tosiaan ongelma siinä mielessä, että hoitajat eivät todellakaan hoida tai katso lapsesi perään ennen maaliskuuta. Turha edes odottaa sitä.



Minä olen aina aloittanut lapseni tutustumisen päiväkotiin (kaksi lasta tutustunut) kahden viikon jaksolla, josta jo maksan. Eli lapset ovat hoitajien vastuulla aina, kun en ole paikalla (esim. käymässä vessassa). Jätin lapsen aluksi lyhyiksi ajoiksi hoitajien kanssa ja hain eri aikoihin ja ennen kuin sanoin hakevani, jolloin pääsin tarkkailemaan tilannetta etäänpää, ennen kuin minut huomattiin. Minulle on ollut aina tärkeintä se, miten lastani kohdellaan, kun olen poissa.



Huolestuttavalta kuulostaa, jos hoitajat juoruilevat ringissä. Tällaista ei meidän päiväkodissamme ole ja esim. iltapäivisin, kun lapsia haetaan urakalla neljän hujakoilla ja osa hoitajista on jo lähtenyt, kaksi hoitajaa antaa palautetta lasten päivistä ja yksi vain skannailee ympäristöä ja vahtii niitä lapsia.

Minun lapseni ovat olleet kolmessa eri päiväkodissa ja ihan jokaisessa niissä hoitajat juoruilevat keskenään pihalla ollessaan! Todella harva hoitaja edes antaa keinussa vauhtia pienelle. Sellaista päiväkotia ei varmasti olekaan jossa hoitajat leikkisivät lasten kanssa pihalla, ehei!



Minusta päiväkoti ei missään nimessä ole alle 3 v. paikka. Isot ryhmät tuovat valtavan desibelitason, hälinän, hulinan, taistelun omasta paikasta, pöpöjä roppakaupalla (saa siinä sitten äiti ja isä olla jatkuvasti pois töistä kun lapsi kipeänä). Varsinkin ujompi ja herkempi lapsi on kovilla tällaisessa ympäristössä, ei ole ihmekään että lapset eivät jaksa illalla tehdä muuta kuin katsoa tv:tä rankan tarhapäivän jälkeen.



Kukaan ei sitä arvosta eikä siitä rahaa saa mutta raaka totuus on se että alle 3 vuotiaan paras paikka on äidin/isän tai isovanhemman hoidossa. Sori vaan kaikki te jotka kiikutatte raakalaismaisesti alle yksivuotiaan "sinne sekaan vaan!" (vaikka monella olisi oikeasti varaa olla kotonakin kun vaan katsoo mitä ostaa).

Pettymyksiltä ei voi elämässä, eikä päiväkodissakaan välttyä. Ne isommat ovat myös vielä pieniä, ja kaikki siellä opettelevat tapoja, sääntöjä jne.



Meillä on hoito alkanut kuopuksen kanssa nyt hyvin. Kiva ryhmä, kivat hoitajat. Luotto pelaa.

Ja silti jo ollaan lykkäämässä päiväkotiin?

yrittävät saada lapsensa hoidettua kotona. Toiset työntää heti kun pystyvät esikoisen virikehoitoon ja alkavat väsäämään toista, ettei itse tarvitse kuitenkaan lähteä töihin.



Ihmeellistä on elämä ja niin erilaisia me äidit.

Meidän nuorimmainen aloitti päiväkodin syksyllä ollessaan 4-v. jolloin keskimmäinen lähti eskariin. Alkuun en ollut edes huolissani, kun ei kokemusta päiväkodeista ollut, mutta hyvin pian minulle selvisi millaista siellä olo on. Oma lapseni on hyvin "kiltti", empaattinen, ottaa muut huomioon, osaa odottaa vuoroaan ym. Hän jäi täysin röyhkeämpien jalkoihin, ei saanut ääntään kuuluviin ja häntä nipisteltiin, raavittiin ja heitettiin tavaroilla jopa monta kertaa viikon aikana. Lapsi ei todellakaan ole ujo, mutta on alkanut vetäytyä kuoreensa ja hoitajat puhuvat hänestä "hiljaisena" lapsena. Lapsen käytös on muuttunut agressiivisemmaksi mm. omia sisariaan kohtaan. En syytä päiväkotia mistään, parhaansa varmaan yrittävät, mutta olen onnellinen, ettei tarvinnut aikaisemmin lapsia sinne viedä. Säälittää kyllä jotkut 1-v.:t jotka yrittävät siellä järkyttävässä metelissä kakka housussa päivänsä selvitä.

että osaavat kertoa, jos on hätä jne.

Kuopus meni 3 vuotiaana ja esikoinen vasta eskari-iässä ja voin sanoa, että silti minua jännitti.



Paikka ei ollut loppujen lopuksi hyvä, ankaria rangaistuksia pienistäkin jutuista, tädit aina kiukkuisia (huusivat lapsille puettaessa vaikka vanhempia läsnä - eivät välittäneet edes esittää jne).



Nyt kuopus toista vuotta toisessa pk:ssa ja se on ihana. ELi kyllä paikoissa on paljon eroa.

Kävimme yhdessä viimeviikolla parina päivänä tutustumassa tarhaan ja pojan ryhmään.

Pihalle mentäessä tädit kokoontuivat tiettyihin ryhmiin ja juoruilivan sen sijaan että olisivat vahtineet. Jokainen havahtui vasta kun kuului itkua. Poikakin yritti isompien leikkeihin huudettiin ja tönittiin pois --> kukaan ei puuttunut!

Poika yritti todella isoon liukumäkeen --> vain minä huomasin sen ja kiinnitin siihen huomiota.

Tottakai liukumäkeen voi mennä, mutta valvonnassa. Nyt varsinkin kun ihan jäinen. Tippuu viellä ja taittaa niskansa :(

No huomenna mun olis tarkoitus jättää poika sinne yksin. Minua ahdistaa kovasti. Pitäisikö mun perua koko tarha ? Vai onko muitakin vanhempia jotka ovat pelänneet mutta kaikki onkin sujunut hyvin?

Kannattaa tutustua pitempään.Sekä sinä että lapsesi tarvitsee apua aloituksen kanssa ja aikaa yhessä tutustua mahdollisimman perusteellisesti kaikkiin rutineihin ja muutenkin jutella hoitajan kanssa. Toivottavasti teillä omahoitaja.Suosittelisin blogin autalastakasvamaan ja siellä "Taapero pävähoidossa"selvitystä,saattaisi Sinulle olla apua.Tsemppiä.

on erilaisia. Tämän voin sanoa äitinä ja lto:na. Ekaan työpaikkaani en ikimaailmassa olisi omaa lastani laittanut, mutta viimeisimpään niistä vaikka virikehoitoon :)

Kannattaa mahdollisuuksien mukaan kuulostella ympärilleen ja etsiä sitä parempaa päiväkotia. Vaikka usein se oma toive ainakin pääkaupunkiseudulla jää toteutumatta. Johtajan taloon luoma ilmapiiri on mielestäni ratkaiseva kaikkien hyvinvoinnin kannalta.

maailma on täynnä päiväkodeissa hoidettuja lapsia

maailma on täynnä päiväkodeissa hoidettuja lapsia

Tämä asenne ei kyllä lasta auta.Jokainen tilanne on yksilöllinen ja vanhempien paneutuminen ja lapsen auttaminen uudessa tilanteessa takaa parhaiten lapsen ja myös vanhempien hyvinvoinnin. Mikään ei ole pahempaa kuin silmien ummistaminen ja uskominen siihen että kaikki järjestyy koska "onhan se niin monen muunkin kohdalla järjestynyt".Kannattaa siis ottaa mahdollisimman paljon selvää, pyytää keskusteluja hoitajan kanssa eikä luovuttaa vanhempana ennen kuin itsestä tuntuu tlanne paremmalta, ei kuitenkaan niin että jättää vastuu koko hommasta päiväkodille ja "pakenee" työelämään hokien mantraa joka niin monelle tuttu "kyllä se lapsi pärjää ja kyllä ne ammatttikasvattajat asiansa osaavat".Ei aikaakaan kun äitinä ei enää lapsen tilannetta ymmärrä eikä haluakaan koska liian tuskallista ja sitten vain hoetaan että "kyllä se minun lapseni ainakin viihtyy tosi hyvin siellä päiväkodissa ne 10 tuntia päivittäin". Jokainen selväjärkinen vanhempi kyllä ymmärtää että tämä on toiveajattelua ja todellisuuden kieltämistä