En usko Jumalaan, en jaksa mitään, mikään ei kiinnosta

Minä uskon, mutta silti elämä on ilotonta ja puuduttavaa paskaa. On vaikka yritän ilokseni ottaa 1-2 lasillista viiniä joka ikinen ilta ;)



Elämä on tätä. Tosin tiedän että se voisi olla toista, jos omistaisin elämäni johonkin suureen ja hyödylliseen auttamiseen, sen sijaan että yritän selviytyä omasta pienestä arjestani.



Mutta mä uskon ja toivon ja sen varassa sinnittelen, että parempi aika koittaa sitten kuoleman jälkeen, taivaassa.

ja siltä, että työterveyteen olisi nyt syytä kyllä mennä ja hankkia apua. Ilon ja mielenkiinnon menettäminen on psyykkinen oire, ei totuus koko elämästä.

tuota ketjua, jossa 5,5 v lapsi on kuollut. Puhun Jumalasta siksi, että mulla on muutamia uskovaisia kavereita, jotka on sen uskonsa takia tasaisia ja onnellisia.



Tuli jo huono omatunto ja masis tuosta em. lukemastani. Mulla on asiat kuitenkin aika hyvin, lapset on aikuisia, omillaan ja elossa. Mutta jos Jumala on olemassa, niin miksi hän sallii tuon em. lapsen kuoleman ja kaiken muun pahan, mitä viime aikoina on tapahtunut. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä, että mieliala nousis?

Sometimes I Want To Ask God Why He Allows Poverty, Famine & Injustice In The World

… But I’m afraid He may ask me the same question.



Jumala antoi ihmisille käskyn pitää toisistaan ja maailmasta huolta.

Kaikki uskovaiset eivät ole tasaisia ja onnellisia. Uskovaisten yhteisössä masentuneella voi olla vielä raskaampaa, koska on pakko säilyttää tasainen ja onnellinen julkisivu. Se kun on mainos uskolle ja todiste uskon vahvuudesta.