Opettajankoulutuslaitos. Kuka pääsee sisään?

Ei mikään pilvilinnojen rakentelija.



On hyvä osoittaa tiedostavansa koulumaailman ja alan haasteet. Ja että kuitenkin haluaa alalle, työhön lasten ja nuorten pariin, siinä on hienot edellytykset pärjätä työssä.



Tsemppiä!

tietty määrä realismia ja kokemusta on hyväksi, mutta tosiasia on kuitenkin, ettei sitä pidä korostaa pääsykokeen haastatteluvaiheessa. Eivät ne halua sinne tyyppejä, joilla on jo valmis käsitys koulumaailmasta ja siitä "miten asiat pitää hoitaa", vaan vastaanottavaisia tyyppejä, joita voidaan kouluttaa ja muokata ja saada sillä tavoin koulumaailmaa ja oppimiskulttuuria kehitettyä. Tietty määrä idealismia on hyväksi. Pessimismi on pahaksi.



Pääsykokeessa pitää pyrkiä olemaan joustava. EHkä se poliittinen keskustelu josta joku kertoi, osoitti juuri joustavuutta: selviät yllättävästäkin tilanteesta. Realismi taas tarkoittaa lähinnä sitä, että pystyykö ihminen pitämään vapaa-aikansa ja työaikansa sen verran erillään, että pysyy järjissään.

Jotka saa sit burnoutin opetettuaan pari vuotta 5-6 lk:n häirikköpoikia.

T. Opettaja

Itse opiskelin ensin aineenopettajaksi ja hain sen jälkeen Okl:een luokanopettajakoulutukseen. Soveltuvuuskokeet oli siihenkin, mutta sisään pääsi helpommin. Tämä oli tilanne minulla 10 v. sitten Turun yliopistossa. Nyt tilanne voi olla tosin toinen.

Itse opiskelin ensin aineenopettajaksi ja hain sen jälkeen Okl:een luokanopettajakoulutukseen. Soveltuvuuskokeet oli siihenkin, mutta sisään pääsi helpommin. Tämä oli tilanne minulla 10 v. sitten Turun yliopistossa. Nyt tilanne voi olla tosin toinen.

Suomalainen peruskoulu ja lukio on niin helppoa, että lahjakas vetää ne loistavasti läpi juuri tekemättä mitään. Kympin tytön kuva on, että lukee kaikki illat ja on täysin pösilö sosiaalisesti ja tilannetajuton. Mun kokemus on päinvastainen: kympin tytöt ottaa rennosti, optimoivat tekemisensä ja ovat aidosti lahjakkaita. Kympin tytöt on sosiaalisesti lahjakkaita, koska ovat lahjakkaita ja aktiivisia tyttöjä ylipäätään. Huumorintaju on osa älykkyyttä ja paremmin niillä kympin tytöillä leikkaa kuin niillä kutosen tytöillä.



Itse olen entinen kympin tyttö. Kaverinikin olivat. Kaikki ollaan hauskoja, meneviä ja kouluaikanakin otettiin rennosti. Nyt toimin yläkoulussa opettajana pitkien kurvien jälkeen ja todellakin ääntä ja luonnetta löytyy. En tosiaan ole mikään seinäruusu vaan persoona, jolla tilannetajua riittää.

Olin tottunut siihen etten lue mihinkään (esim. yo-kokeet) ja selailin vain pääsykoekirjan. Sain 2/6 pistettä ja vähintään 3 olisi pitänyt saada että voidaan ottaa sisälle. Soveltuvuuskokeesta sain täydet pisteet. Onni onnettomuudessa tosin, en olisi ollut jälkeenpäin ajalteltuna kyllä yhtään soveltuva luokanopeksi! Soveltuvuuskokeen virhearvio taipumuksistani onkin yksi syy miksi tuleva urani onkin siellä opetuksen kehittämisen puolella :)

Suomalainen peruskoulu ja lukio on niin helppoa, että lahjakas vetää ne loistavasti läpi juuri tekemättä mitään. Kympin tytön kuva on, että lukee kaikki illat ja on täysin pösilö sosiaalisesti ja tilannetajuton. Mun kokemus on päinvastainen: kympin tytöt ottaa rennosti, optimoivat tekemisensä ja ovat aidosti lahjakkaita. Kympin tytöt on sosiaalisesti lahjakkaita, koska ovat lahjakkaita ja aktiivisia tyttöjä ylipäätään. Huumorintaju on osa älykkyyttä ja paremmin niillä kympin tytöillä leikkaa kuin niillä kutosen tytöillä.

Itse olen entinen kympin tyttö. Kaverinikin olivat. Kaikki ollaan hauskoja, meneviä ja kouluaikanakin otettiin rennosti. Nyt toimin yläkoulussa opettajana pitkien kurvien jälkeen ja todellakin ääntä ja luonnetta löytyy. En tosiaan ole mikään seinäruusu vaan persoona, jolla tilannetajua riittää.

Minun lähipiirissäni nämä superkiltit kympin tytöt todella lukevat _kokoajan_ eikä aikaa jää yhtään kavereiden kanssa oloon. Ihan sairasta.

T: 17v lukiolainen, jolla kymppikavereita

hänellä erikoislukiosta hyvät paperit

ja lisäksi erittäin paljon musiikkia harrastanut ja esiintynyt

hakukirjat luaksi lävitse, kokeet ei olleet hänestä vaikeat

haastattelut yms meni myös putkeen , sai niistä täydet

eli sanoisin, et hyvät lukiopaperit

lisä oppineisuutta, esim musiikki, urheilu tms

hyvtä sosiaaliset taidot, eli puhelias, asiallinen , innostuneisuus jne



ja lukee ne pääsykoekirjat

ei muuta

Ensin on Vakava-koe (lue HYVIN ja tarkasti) ja tuohon alkuun otetaan myös joissain paikoissa ylppäri tulokset, joissain paikoissa ei. Sitten on toinen vaihe, jossa on usein yksilöhaastattelu, ryhmähaastattelu ja/tai kirjallinen osio soveltuvuudesta.



Monet hakevat monta kertaa, osa pääsee sisään heti kuten itse. Kuulemma katsovat pitkälle koulutettavuutta, motivaatiota ja olemusta. Yksittäisestä ihmisestä on vähän vaikea sanoa miksei päässyt sisälle. Lopultahan kyse on siitä, että muut olivat parempia.



Sisäänpääsyprosentti vaihtelee vuosittain, on siinä 3-10% tietämillä paikkakunnasta riippuen.



Tästä voi katsoa tuon VAKAVA:n pistemääriä, joilla läpäisee:

http://www.helsinki.fi/vakava/koepisteet.html

Vakavaan tippuu suurin osa. Onnea hakuun!

osaan lukiopapereilla ei tee mitään, esimerkiksi Jyväskylään ei ole väliä kuin sillä, että 2. asteen koulutus löytyy. Tampereelle taas esimerkiksi katsotaan.

Pänttäät vakava-aineiston hyvin päähäsi, niin pääset kakkosvaiheeseen, jossa olet oma itsesi. Itse painotin haastattelutilanteessa juuri sitä ettei ole kovin ruusuiset kuvitelmat ja kaipaan haastetta työhäni. Pohjalla minulla oli toisen asteen ammattitutkinto.



Vakavan aineisto tuntui ensin vaikealta ja kokeeseen mentäessä olin varma etten ollut lukenut tarpeeksi. Itse kokeen kuitenkin mielsin lopulta aika helpohkoksi.



Eli yrittämään vain!

Jonkun verran riippuu siitäkin, millaisia ihmisiä sattuu olemaan ryhmähaastattelussa, tai millaisia ihmisiä valitsemassa.



Minäkin olen pudonnut useammassa soveltuvuuskokeessa, mutta olen myös tullut hyväksytyksi. Joskus haastattelussa kysyttiin mielestäni aika asiaankuulumattomia ja jo ensimmäisen kysymyksen jälkeen arvasin, että en taida tulla valituksi.



Ei muuta kuin kokeilemaan, sillähän se selviää. Se on ainakin varmaa, että ihan kaikki "kympintytöt" eivät kävele soveltuvuuskokeista sisään.

OKL:ssä joutuu tekemään paljon töitä opintojen eteen ja opettajanakin töitä monet illat ja viikonloput. Ei siinä pärjää, jos ei ole tottunut tekemään töitä menestyksen eteen.



Ja kyllähän OKL:ään pääsee muutkin kuin kympin oppilaat. Kyllä näillä 8-10 oppilailla on yleensä paljon parempi stressinhallinta, sosiaaliset taidot, itsetunto ja monet muutkin kriittiset tekijät, jotka mahdollistavat pärjäämisen opettajana kuin näillä heikommilla/vähemmän motivoituneilla oppilailla. Ja tällä hetkellähän siis Vakava-koe mittaa pitkälti just motivaatiota (jaksaako lukea huolellisesti pääsykokeeseen) sekä persoonallisuutta ja toimintakykyä.

Oma tarinani on seuraavanlainen. Kun pääsin ylioppilaaksi, hain ekan kerran. Silloin pääsykokeisiin pääsi helposti hyvän kouumenestyksen avulla. Pääsin pääsykokeisiin, mutten sisälle. Seuraavana vuonna kouluavustajan työskentelyn jälkeen hain uudestaan. Varmuuden vuoksi hain pariin muuhunkin paikkaan. En päässyt opiskelemaan luokanopettajaksi, mutta pääsin opiskelemaan lastenbtarhanopettajaksi. Suoritin sen tutkinnon ja hain vielä yhden kerran OKL:een. En päässyt (kävin pääsykokeissa). Työskentelin lto:na 15 vuotta (sain tosin lapsiakin tuona aikana, mutta töissä pitkään kuitenkin). Suoritin erityispedagogiikan perusopinnot avoimessa yliopistossa työn ohella. Hain taas luokanopettajakoulutukseen. Nyt Vakava-systeemi oli jo käytössä. Pääsin pääsykokeisiin ja varasijalle, mutten päässyt sisään. Aloitin kasvatustieteen aineopinnot avoimessa yliopistossa ja hain vielä kerran (siis viides kerta, ja olin päättänyt että se on viimeinen) ja pääsin.



Pidin lastentarhanopettajan työstäni ja olin mielestäni siinä hyvä. Sain positiivista palautetta niin työkavereilta, vanhemmilta kuin lapsiltakin. Kuitenkin perusopetus kiinnosti edelleen. Nyt olen jo yli nelikymppinen ja työskennelyt muutaman vuoden luokanopettajana. Tunnen olevani omalla alallani ja pidän työstäni. Sitkeä, tosi sitkeä piti kuitenkin olla, että pääsin unelmatyöhöni. Toki motivaatio oli huippukorkea, kun vihdoin pääsin sisälle koulutukseen ja valmistuinkin parissa vuodessa. Väitän kuitenkin, että minusta olisi tullut hyvä luokanopettaja jo lukion jälkeenkin. Eli koulutettavuuden arviointi on subjektiivista ja sisään pääsee myös sellaisia, joista tulee joidenkin mielestä ärsyttäviä opettajia ja kollegoita.



Merkillepantavaa on mielestäni se, että nykyään yhä enemmän luokanopeetajakoulutukseen valikoituu henkilöitä, jotka eivät ole perinteiseen tapaan monitaitureita (musiikki, liikunta, kädentaidot hallussa). Niitä ei mitata millään tavalla ainakaan kaikkien yliopistojen pääsykokeissa. Koulutuksen aikana taito- ja taideaineiden opetus on vähäistä, jolloin taidot eivät pääse karttumaan.

Oma tarinani on seuraavanlainen. Kun pääsin ylioppilaaksi, hain ekan kerran. Silloin pääsykokeisiin pääsi helposti hyvän kouumenestyksen avulla. Pääsin pääsykokeisiin, mutten sisälle. Seuraavana vuonna kouluavustajan työskentelyn jälkeen hain uudestaan. Varmuuden vuoksi hain pariin muuhunkin paikkaan. En päässyt opiskelemaan luokanopettajaksi, mutta pääsin opiskelemaan lastenbtarhanopettajaksi. Suoritin sen tutkinnon ja hain vielä yhden kerran OKL:een. En päässyt (kävin pääsykokeissa). Työskentelin lto:na 15 vuotta (sain tosin lapsiakin tuona aikana, mutta töissä pitkään kuitenkin). Suoritin erityispedagogiikan perusopinnot avoimessa yliopistossa työn ohella. Hain taas luokanopettajakoulutukseen. Nyt Vakava-systeemi oli jo käytössä. Pääsin pääsykokeisiin ja varasijalle, mutten päässyt sisään. Aloitin kasvatustieteen aineopinnot avoimessa yliopistossa ja hain vielä kerran (siis viides kerta, ja olin päättänyt että se on viimeinen) ja pääsin.

Pidin lastentarhanopettajan työstäni ja olin mielestäni siinä hyvä. Sain positiivista palautetta niin työkavereilta, vanhemmilta kuin lapsiltakin. Kuitenkin perusopetus kiinnosti edelleen. Nyt olen jo yli nelikymppinen ja työskennelyt muutaman vuoden luokanopettajana. Tunnen olevani omalla alallani ja pidän työstäni. Sitkeä, tosi sitkeä piti kuitenkin olla, että pääsin unelmatyöhöni. Toki motivaatio oli huippukorkea, kun vihdoin pääsin sisälle koulutukseen ja valmistuinkin parissa vuodessa. Väitän kuitenkin, että minusta olisi tullut hyvä luokanopettaja jo lukion jälkeenkin. Eli koulutettavuuden arviointi on subjektiivista ja sisään pääsee myös sellaisia, joista tulee joidenkin mielestä ärsyttäviä opettajia ja kollegoita.

Merkillepantavaa on mielestäni se, että nykyään yhä enemmän luokanopeetajakoulutukseen valikoituu henkilöitä, jotka eivät ole perinteiseen tapaan monitaitureita (musiikki, liikunta, kädentaidot hallussa). Niitä ei mitata millään tavalla ainakaan kaikkien yliopistojen pääsykokeissa. Koulutuksen aikana taito- ja taideaineiden opetus on vähäistä, jolloin taidot eivät pääse karttumaan.

etteivät he ymmärrä _miksi_ joku ei halua opiskella kouluaineita, koska sehän on avain hyvään menestykseen elämässä. Ajattelevat, että kyllähän ne oppii, jos vaan kertaavat asioita tarpeeksi monta kertaa (aivan kuten minäkin), tai sitten ajattelevat, että eivät edes halua yrittää (kun mun ei edes tarvinnut lukea koealuetta kertaakaan ja sain kympin).



Kuinka tällainen oppilas; joka on aina onnistunut tekemisissään, haluaa menestyä ja toimia odotetusti; voisi motivoida erilaista oppijaa?



Kympin tyttö pärjää mainiosti, jos pystyy avartamaan katsantokantaansa ja ymmärtää, että kyllä kaikki menestyis hyvin kouluaineissa, jos se olis mahdollista nyky opetusmenetelmillä ja opetussuunnitelmilla.



Kyseenalaista on se, että tarvitseeko peruskoulun opettaja perustyössään sellaista ulkoaoppimisen taitoa mitä Vakava-koe mittaa.

Mutta alkuperäiseen kysymykseesi:

Miksi haluat opettajaksi? Oikeasti?

Ja mitä vastaat, jos sinulta pääsykokeessa kysytään millainen opettaja olisit?

Mitä ajattelet saavasi OKL:stä irti?

Pieni avarrus katsantokantaan kiitos. Kaikki eivät ole samanlaisia oppijoita samanlaisilla pyykkisillä ja sosiaalisilla valmiuksilla varustettuja.