Lue keskustelun säännöt.
G: Kuinka usein sinun vanhempasi vei sinut kirjastoon, kahvilaan, ravintolaan?
Kommentit (73)
Niitä sitten syööte Sellon käytävällä Itse tehty hyvä täytetty ruisleipä (leikkelettä, juustoa, salaattia ja tomaattia) ja itse leivottu pulla (sitä meillä oli usein noilla reissuilla eväänä) ja kahvi termarista hakkaa kyllä mennen tullen keskinkertaisen kahvilan antimet. t. 5
automatkoille yms. voisi hyvin ottaa nykistä enemmän eväitä. Suurien teiden varsilla on pääsääntöisesti vain ABC yms paikkoja, joiden ruoka on kelvotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani asuivat maalla, minä sen sijaan kävin joka päivä pikkukaupungissa koulussa 10-vuotiaasta alkaen ja välillä oli hyppytunteja tai bussin odottelua, jolloin vietin aikaa kaupoissa, kahviloissa ja kirjastossa. Ravintolassa söin ensi kertaa varmaan 18-vuotiaana.
Vanhempien kanssa pääsin joskus messuille, Tampereen Valoviikkoja katsomaan ja maatalousnäyttelyyn. Sukulaisvierailut olivat yleisiä.
kuinka usein käytiin kirjastossa, mutta on minulla kirjastokortti ollut 2-vuotiaasta, eli kai siellä silloin tällöin käytiin. Alakouluikäisenä kävin sitten jo yksin ja kavereiden tai isosiskon kanssa.
Kahviloissa käytiin tuikiharvoin, joillain kaupunkireissuilla joskus ja ravintolakäyntejä en muista lapsuudesta kyllä yhtäkään. Grilliltä ostettiin melko usein lihapiirakat, kun oltiin jossain ajelulla tai reissussa. Ekan hampurilaisen söin 12-vuotiaana!
Kirjastossa viikottain ja tokaluokkalaisesta kävin yksin tai kavereiden kanssa, toki joskus myös vanhempien.
Ravintolassa söimme yhdessä vaiheessa viikottain: perjantaisin menimme äidin kanssa bussilla Helsinkiin (asuimme n. 40 km päässä Hgistä) ja tapasimme isän töiden jälkeen ja menimme aina samaan ravintolaan syömään.
Kesäisin kävimme monta kertaa viikossa Hgissä, niin uimassa kuin toreilla tai vaan kaupungilla kiertelemässä. Silloinkin söimme jossain ravintolassa (usein oli joku edullisempi lounaspaikka).
Helsinkiramppaaminen johtui äitini kaipuusta Hkiin, josta hän oli joutunut muuttamaan landelle :)
Alle kouluikäisenä kävin äitini kanssa kirjastossa kuuntelemassa levyjä, Hullujussia, Hectoria ja muuta sellaista. Tämä joskus vuonna 74 ja niillä paikkeilla.
Kävimme koko perheen voimin ravintolassa satunnaisesti, ja silloin seisovasta pöydästä syötiin niin paljon kuin itse kukin kesti. Salaatteja, leikkeleitä, savukalaa ja lihaa eri muodoissaan. Joskus kävin isäni kanssa "mässäilemässä" lohta ja ankeriasta ja muuta hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli eineksiäkään ei juuri käytetty. Lisäksi äiti vielä viljeli ison osan juureksista ja marjoistakin mökillä, eli aika omavaraisia oltiin.
Onneksi äiti oli loistokokki, olisi muuten ollut aika surkea 70-80-luku, sillä valmisruuat olivat ihan kamalia siihen aikaan ja valikoimat pienet!
Eli vastauksista päätellen ravintoloissa ja kahviloissa kävivät perheen kanssa vain ylemmän luokan kansalaiset.
Perustallaajilla ei ollut varaa, mahdollisuutta raflojen vähäisyydestä johtuen tai ajatusmaailma oli säästeliäämpi kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70 ja 80 -luvuilla siis näin. Mites 90-luvun lapsilla? Ei varmaankaan se paremmin laman takia.
melko harvoin (enkä niihin edes halunnut), kahvilassa käytiin kun käytiin vaateostoksilla, eli kerran puolessa vuodessa :) Ulkomaille pääsin ekan kerran 22-vuotiaana nykyisen mieheni kanssa, mutta lapissa oltiin tuhkatiheään, toisaalta mummolatkin olivat siellä. Parhaimmat lapsuusmuistot ovatkin piiitkiltä kesälomilta, kun mummolassa oli liuta serkkuja ja tätejä ja setiä ja vaikka aikuiset alkoholiakin lomillaan ottivat niin aina joku heitti tikkaa/leikki piilosta, pystytti telttaa tms meidän muksujen kanssa. Aivan mahtavia muistoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ravintolassa käytiin syömässä noin kerran kuussa perjantaina:)
Ekan hampurilaisen söin 12-vuotiaana!
on tullut Suomeen vasta -86 tai sitä luokkaa. Itsekin ole ollut tuolloin jo 11v. joten ei 80-luvun alkupuolella kauheasti vielä hampurialisia syöty. Joskus ostettiin Hesan asemalta lihapiirakkaa tai ranskalaisia, kun lähdettiin kotiin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan hampurilaisen söin 12-vuotiaana!
on tullut Suomeen vasta -86 tai sitä luokkaa. Itsekin ole ollut tuolloin jo 11v. joten ei 80-luvun alkupuolella kauheasti vielä hampurialisia syöty. Joskus ostettiin Hesan asemalta lihapiirakkaa tai ranskalaisia, kun lähdettiin kotiin päin.
Ei vaan ollut hampurilaisravintolaketjuja.
Hampurilaisia syötiin grillillä. Olen syönyt niin pienestä, kuin jaksan muistaa.
Edelleenkin ne pienten grillien hampurilaiset on paljon parempia kuin ketjujen tuotokset!
Ekan hampurilaisen söin 12-vuotiaana!
on tullut Suomeen vasta -86 tai sitä luokkaa. Itsekin ole ollut tuolloin jo 11v. joten ei 80-luvun alkupuolella kauheasti vielä hampurialisia syöty. Joskus ostettiin Hesan asemalta lihapiirakkaa tai ranskalaisia, kun lähdettiin kotiin päin.
Ei vaan ollut hampurilaisravintolaketjuja.
Hampurilaisia syötiin grillillä. Olen syönyt niin pienestä, kuin jaksan muistaa.
Edelleenkin ne pienten grillien hampurilaiset on paljon parempia kuin ketjujen tuotokset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä pari-kolme kertaa. Kirjasto oli silloin uusi ja hieno. Isäni kertoi minulle, että kirjastossa järjestetään satutunteja. Olisin kovasti sinne halunnut, mutta ei minua sinne koskaan viety. Olin kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että lapsuuteni ajoittui kultaiseen 70-lukuun, jolloin valtiolla ja kunnilla riitti rahaa kaikkeen ja lapsia arvostettiin. Lähikirjastoja oli joka kaupunginosassa ja sinne onneksi pääsin yksi käymään usein.
Kahvilassa kävin isovanhempieni kanssa ehkä muutaman kerran lapsuuteni aikana. Ravintolassa kävin ensimmäisen kerran vasta täysi-ikäisenä. Ravintolassa syöminen oli vanhempieni mielestä paheksuttavaa ja vain herrojen hommaa. Sellainen ei vasemmistolaiselle sopinut.
Jatkakaa ihmeessä! On niin kiinnostavaa, miten paljon Suomi on muuttunut lyhyessä ajassa :D
Kirjastoon? Eivät koskaan ennenkuin aloin käydä siellä itse.
Kahvilaan? Lasketaanko tähän mummolareissut, jolloin pysähdyttiin huoltsikalle tankkaamaan, ja hyvässä lykyssä saatiin veljen kanssa pullat, jos vanhemmatkin otti? :D
Ravintolaan? Ei koskaan ennen aikuisikää, taisin olla jo reilusti 20+ (ja nyt on ikää 30+).
Eipä tuo isommin harmita.
Itsellä kokemus pikkukaupungista 80-luvulta oli se että kirjastossa ja kahvilassa käytiin viikottain ja ruokaravintolassa n. joka toinen kuukausi. Vanhemmat halusi että opitaan käyttäytymään ja meidän kaupungissa oli kivoja kahviloita, italialaisen perheen pitämä pizzeria ja 80-luvun lopussa vietnamilainen ravintola. Olimme vasemmistolaisduunariperhe, mutta yökerhoissa tai pubeissa vanhempani eivät ole ikinä käyneet ja ruoan kanssa viini oli ainut alkoholi jota käytettiin.
Ei vaan ollut hampurilaisravintolaketjuja.
Hampurilaisia syötiin grillillä. Olen syönyt niin pienestä, kuin jaksan muistaa.
Edelleenkin ne pienten grillien hampurilaiset on paljon parempia kuin ketjujen tuotokset!
Näin on, ja 70-luvulla söin minäkin grillikioskeilta ostettuja hampurilaisia, jotka olivat erinomaisia. Ihan pienenä minulla oli tapana syödä vain pihvit ja jättää kuoret ja lisukkeet muiden syötäviksi.
Anteeksi! Mikäli ravintolaksi lasketaan "ruotsinlaiva", niin sitten me kyllä syötiin muutaman kerran ravintolassa. Ja vanhemmat teki salaa evässämpylöitä pöytäliinan varjossa. Kumma juttu, ei oltu edes köyhiä, vaan ihan keskivertotuloilla.
Kirjastossa aika usein - tosin koululaisena menin sinne jo ihan itse.
Ravintolassa syötiin aina äitienpäivänä ja kun käytiin ostoksilla lähimmässä vähän isommassa kaupungissa, mikä tapahtui ehkä noin kolme kertaa vuodessa. Kahviloita ei meidän paikkakunnalla ollut (ellei huoltoasemia lasketa)