Oletko pistänyt välit poikki siskoosi/veljeesi ja miksi?

Minä laitoin. Välit olivat kireät jo lapsena ja välillämme oli sellainen raskas kilpailutilanne koko ajan. Molemmat nokittelivat tosiaan ja jatkuvasti oli jotain kinaa. Olin jo pitkään ajatellut, että yhteydenpito pitäisi laittaa minimiin ihan oman hyvinvoinnin takia. En itse käyttäydy/käyttäytynyt kenenkään muun kanssa sillä tavalla. Sitten sisko vei meidän kireät välit omalla toiminnallaan ihan uudelle tasolle ja päätin, että homma loppuu osaltani tähän enkä sitä enää katsele.

Olen voinut sen jälkeen paljon paremmin. Sukulaiset ja perheenjäsenet eivät ymmärrä ratkaisuani, vaan pitäisi olla tekemisissä vaikka väkisin. Mutta he eivät tunnu tajuavan miten kuluttavaa on olla tuollaisessa ihmissuhteessa. Ei kyse edes ole mistään yksittäisestä jutusta mitä toinen olisi tehnyt, vaan juuri siitä miten huono ihmissuhde syö elävältä. En katsoisi sellasta kumppanilta tai ystävältä. Miksi sisarus olisi eri asia?

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on yli 40 v. Hän kuulemma edelleen kostaa minulle asioita, jotka olen tehnyt silloin kun olin 3-5 v. lapsi.

Minullakin on sisko, joka vielä lähes 40-vuotiaana on katkera asioista, joita olen tehnyt lapsuudessamme. Tuntuu hemmetin absurdilta. Mutta onneksi ei tarvitse olla enää tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Panetti itseään mummiähellä. Pihalle molemmat.

???

Olen, näin veljen viimeksi syyskuussa -12. Välillä kaipaan, että voisi jutella sisarusjutuista tai silleen luottamuksellisesti, muttei ole kertaakaan ollut kiusausta ottaa yhteyttä, koska tiedän, ettei hänen kanssaan silleen voi kommunikoida.

Olen pikkusisko, ja jossain vaiheessa minua alkoi häiritä, miten ylemmyydentuntoinen veli oli. Jotenkin vähätteli ja "vartioi" minua, kuin olisin vähä-älyinen. Lapsuus oli meillä mennyt mukavasti, mutta rakoilun alettua sitä ei saanut korjattua. Jos koitin jutella asiasta/selvittää asian, hän painoi asian pois, "pikkusisko se on vähän herkkä ja koittaa jotain tunnetekniikkaa!".

Kymmenen vuotta sitten yksi perheenjäsenemme kuoli, ja kerroin avoimesti ottaneeni sairaslomaa masennuksen takia. Veli vähätteli. Tämä oli viimeinen pisara. Ilmeisesti miehet eivät itke, ja larpatkoon omassa elämässään niin kovaa jätkää kuin haluaa, mutta mun arvostelu (riippumatta siitä, tapahtuuko se kasvotusten tai muille) ei ole ok. Ei ole ikävä. Mulkku.

(Välillä toki mietin, mitä hänen muksulleen kuuluu ja miten iso jo on, mutten kaipaa niin kovin täti-idylliä, että siksi ottaisin veljeen yhteyttä.)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Siskoni on itsekeskeinen, laiska ja lapsellinen. Elää elämäänsä, ja jopa puhuu, kuin teinityttö. Ei siis sinänsä ole ilkeä ihminen, mutta niin helvetin kakaramainen ja yksinkertainen, että en jaksa sitä kuunnella tai katsella. Kun muutin perheeni kanssa Lappiin, lopetin yhteydenpidon kokonaan. Ei kaduta.

Me kanssa ollaan muuttamassa Lappiin ja mieheni tuossa eilettäin juuri totesi että  onpa ihanaa päästä kauas veljestään. Minkä ikäinen sinun sisko on? Miehen veli tosiaan likemmäs 40wee ja on aivan järjetön tapaus. Huh huh.

Mun sisko on narkomaani ja varastelee kaikkea minkä saa nopeasti vaihdettua rahaksi tai päihteisiin. Joskus vaihdetaan muutama sana kun törmätään. Äiti ja isä ei ole ollut tekemisissä siskon kanssa kohta kymmeneen vuoteen. Varasti äidiltä korut ja isältä lomarahat aikoinaan.

Veljeeni pistin välit poikki pari vuotta sitten. On pahemman luokan narsisti, rasisti sekä sellainen ihminen joka koko ajan haukkuu naisia

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Siskoni on itsekeskeinen, laiska ja lapsellinen. Elää elämäänsä, ja jopa puhuu, kuin teinityttö. Ei siis sinänsä ole ilkeä ihminen, mutta niin helvetin kakaramainen ja yksinkertainen, että en jaksa sitä kuunnella tai katsella. Kun muutin perheeni kanssa Lappiin, lopetin yhteydenpidon kokonaan. Ei kaduta.

Veljeni on aina ollut marttyyriuhriutuja ja jotenkin kaikilla tavoilla vaikea ja raskas ihminen. On siis kaikista työpaikoistaankin saanut kenkää tästä syystä.

Tietää myös kaikesta kaiken ja etenkin paremmin kuin minä. Ei vain tulla ollenkaan toimeen. Ei tultu lapsinakaan. Muistan kun aina keksi mitä kaikkea olin tehnyt. Kerran erehtyi huutamaan isälle että lyön. Veljen epäonneksi olin isän kanssa keittiössä juuri sillä hetkellä. En jaksa vain koko ihmistä, enkä ole ollut tekemisissä. Pistin välit poikki jo teininä niin pitkälle kun se oli mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Siskoni on itsekeskeinen, laiska ja lapsellinen. Elää elämäänsä, ja jopa puhuu, kuin teinityttö. Ei siis sinänsä ole ilkeä ihminen, mutta niin helvetin kakaramainen ja yksinkertainen, että en jaksa sitä kuunnella tai katsella. Kun muutin perheeni kanssa Lappiin, lopetin yhteydenpidon kokonaan. Ei kaduta.

nonni. mun teksti päätti että ei tuu. siis, mietin että ehkä jollain tapaa sun systeri vois olla autistinen tai hällä vois olla aspergerin piirteitä. omalla siskolla on molemmat ja on aika vaikeaa välillä ja välit on tosi nihkeät kun en vaan voi sille mitään että mua vaivaa se jos toinen raivostuu siitä kun sanon vaikka et "en tykkää salkkareista" mitä hän rakastaa. hyvä ettei köniin tuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Siskoni on itsekeskeinen, laiska ja lapsellinen. Elää elämäänsä, ja jopa puhuu, kuin teinityttö. Ei siis sinänsä ole ilkeä ihminen, mutta niin helvetin kakaramainen ja yksinkertainen, että en jaksa sitä kuunnella tai katsella. Kun muutin perheeni kanssa Lappiin, lopetin yhteydenpidon kokonaan. Ei kaduta.

nonni. mun teksti päätti että ei tuu. siis, mietin että ehkä jollain tapaa sun systeri vois olla autistinen tai hällä vois olla aspergerin piirteitä. omalla siskolla on molemmat ja on aika vaikeaa välillä ja välit on tosi nihkeät kun en vaan voi sille mitään että mua vaivaa se jos toinen raivostuu siitä kun sanon vaikka et "en tykkää salkkareista" mitä hän rakastaa. hyvä ettei köniin tuu

Mun veljellä sama juttu muun hankaluuden lisäksi. Aina pitää olla hänen kanssaan samaa mieltä. Myöskään ei saa korjata jos on ymmärtänyt jotain väärin tai ei tiedä. Koska hän tietää aina ja parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Siskoni on itsekeskeinen, laiska ja lapsellinen. Elää elämäänsä, ja jopa puhuu, kuin teinityttö. Ei siis sinänsä ole ilkeä ihminen, mutta niin helvetin kakaramainen ja yksinkertainen, että en jaksa sitä kuunnella tai katsella. Kun muutin perheeni kanssa Lappiin, lopetin yhteydenpidon kokonaan. Ei kaduta.

Minkä ikäinen sisko kyseessä?

Siskoon valitettavasti menneisyydessä laittanut välit poikki kun hän yritti iskeä mun miestä ja sitten vielä kehtasi väittää ettei ollut sellaista tehnyt, vaikka itse näin ja kuulin kun toinen vokottelee ym :D

Asperger veljeen pistin välit kertaheitolla poikki. Pitkään sitä haudoin, mutta sinnittelin, kunnes sitten tuli aika absurdi tilanne johon en ikinä kuunapäivänä olisi kuvitellut joutuvani, eli tilanne jossa hän raivosi kaupassa mulle siitä että minä ostin omalle lapselleni suklaapatukan enkä hänelle?? Eli siis kyseessä on aikuinen mies (veljeni siis) ja joka tuon tapahtuman aikana oli yli 30, ja tosiaan raivosi siitä kun käytin häntä kaupassa (hän osti omat ostokset, minä omat) ja ostin tytölleni suklaapatukan yllätykseksi. Veli heitti mua karkki-osastolla karkkipusseilla kun raivostui tuosta niin. Oli muitakin tilanteita, mutta nuo raivoamiset, aina oikeassa oleminen ja muiden mielipiteiden ignooraaminen/vähättely sekä raivostumiset kun oli joko surullinen tai vihainen, oli mulle liikaa. Ymmärrän sen että hän ei voi itselleen mitään, mutta ei tuotakaan loputtomiin jaksa. Oli kuin olisi munankuorien päällä kävellyt.

Vierailija kirjoitti:

Asperger veljeen pistin välit kertaheitolla poikki. Pitkään sitä haudoin, mutta sinnittelin, kunnes sitten tuli aika absurdi tilanne johon en ikinä kuunapäivänä olisi kuvitellut joutuvani, eli tilanne jossa hän raivosi kaupassa mulle siitä että minä ostin omalle lapselleni suklaapatukan enkä hänelle?? Eli siis kyseessä on aikuinen mies (veljeni siis) ja joka tuon tapahtuman aikana oli yli 30, ja tosiaan raivosi siitä kun käytin häntä kaupassa (hän osti omat ostokset, minä omat) ja ostin tytölleni suklaapatukan yllätykseksi. Veli heitti mua karkki-osastolla karkkipusseilla kun raivostui tuosta niin. Oli muitakin tilanteita, mutta nuo raivoamiset, aina oikeassa oleminen ja muiden mielipiteiden ignooraaminen/vähättely sekä raivostumiset kun oli joko surullinen tai vihainen, oli mulle liikaa. Ymmärrän sen että hän ei voi itselleen mitään, mutta ei tuotakaan loputtomiin jaksa. Oli kuin olisi munankuorien päällä kävellyt.

Anteeksi! Repesin. Kamalaa tuollainen, mutta oli varmaan näky kun aikuinen mies huutaa ja heittää karkkipusseja sen takia kun hälle ei osteta patukkaa XD

En olisi halunnut, mutta oli pakko, veli kuoli liikenneonnettomuudessa. Maailman paras veli <3 Ikävä lukea muiden kokemuksia sukulaisista, joihin ei halua/pysty pitämään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt mielessä etten enää jaksa korjata välejä siskon kanssa. Olen rakastanut, puolustanut, viettänyt hänen kanssaan aikaa ja vienyt kivoihin paikkoihin, ostanut kalliita lahjoja ja yllätyksiä ja pitänyt yhteyttä yllä. Mitä sisko tekee? Puhuu paskaa minusta selkäni takana. Vähättelee minua, haukkuu minut epäonnistuneeksi, tyhmäksi ja elämäni naurettavaksi ja suoraan sanottuna puhkuu vihaa minua ja kahta toista siskoamme kohtaan. Mulle riitti nyt. Koitin selvittää välit, mutta hän ei vastaa viesteihin. Jos joskus koittaa tulla takaisin elämääni, niin portti on jo kiinni.

Kuulostaa ihan samalta kuin oma "siskoni" - vaikea käyttää tuota sanaa koska omasta kokemuksesta huolimatta koen sisaruuden hyvänä asiana. Välit katkesi ehkä enemmän hänen aloitteestaan, mutta hyvä niin, yritti joitakin kertoja pitää yhteyttä mutta parin minuutin juttelun jälkeen todellinen nahka ja ääretön viha, kateus yms minua kohtaan nousi taas pintaan. Nuorempana toivoi mun kuolemaa, koska kaverinsa veli oli kuollut ja kaveri laihtunut surunsa vuoksi, siis tämän kaverin kuullenkin.

Elämä muuttui paremmaksi, ei tarvinnut pelätä ketään, ei olla jatkuvasti jonkun syntipukki, p askakaivo, pankki, sain olla oma itseni ja olo oli niin hyvä kuin voi olla parinkymmenen vuoden sortamisen ja hyväksikäytön jälkeen. Kukaan ei ole vuosiin levitellyt musta samankaltaisia valheita, milloin olin lesbo, milloin bulimikko ja niin ällöttäviä juttuja mitä en voi edes sanoa, kyllä ne vielä näkyy itsetunnossa. Pelko palasi, kun sain lapsia. Kurkkua kuristaa, kun tiedän sisareni olevan kaupungissa. Helpotti kun näimme, sama kateellinen ihminen se on vielä, yritti sentään teeskennellä ettei vihaa mutta taisi tajuta, että halata voin mutta elämääni en päästä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Siskoni on itsekeskeinen, laiska ja lapsellinen. Elää elämäänsä, ja jopa puhuu, kuin teinityttö. Ei siis sinänsä ole ilkeä ihminen, mutta niin helvetin kakaramainen ja yksinkertainen, että en jaksa sitä kuunnella tai katsella. Kun muutin perheeni kanssa Lappiin, lopetin yhteydenpidon kokonaan. Ei kaduta.

Pakko todeta, mutta sinä vaikutat kyllä kiusaajalta. Pahalta sellaiselta. Ehkä sinun sisko on "yksinkertainen" tai "helvetin kakaramainen" mutta mitä väliä vaikka hän elää elämäänsä kuin "teinityttö" ja on erilainen? Aika törkeätä puhua omasta siskosta noin ja tuo että puhut hänestä kirosanoilla ja vielä sanot laiskaksi sekä yksinkertaisesti, niin ei herranjumala. Sinun siskosi näin sinun kirjoituksestasi mietittynä vaikuttaa että hänellä voisi olla taustalla joku mielenterveydellinen ongelma tai nepsy, tai kuten joku aiemmin kyseli, niin mahdollisesti asperger tai autismi. Usein, esim ihmiset keillä on autismi, he saattavat vaikuttaa "itsekeskeisiltä" koska he ovat erilaisia, eivät ymmärrä tunteita välttämättä tai ymmärrä jos he esim töksäyttävät jotain. He eivät tee sitä tahallaan, ja eivät voi sille mitään. Mutta silti, vaikka siskollasi ei olisi mitään noista, niin yleisesti mietittynä on tosi kamalaa omaa siskoa haukkua noin. Itselläni on sisko joka on erilainen (hänellä ei ole autismia ym) vaan on muuten vain erilainen. Todella ujo, ylipainoinen (ja sellainen ihana "nörtti" joka luki paljon ja toinen siskoistamme sekä pikkuveljemme usein haukkuivat häntä, alistivat häntä ja muuten vain olivat kamalia häntä kohtaan ja väittivät esim sukulaisille että sisko on kamala ym. Sisko otti oman henkensä kaiken tuon takia ja vielä tänäkään päivänä vaikka tapahtumasta on liki kaksikymmentä vuotta aikaa, en ole voinut antaa sisaruksille anteeksi, ja heihin välit meni omasta tahdostani poikki heti kun sain siskon viimeiseen kirjeen käsiini. Kyllä sitä omaa sisarusta pitäisi rakastaa vaikka hän olisi erilainen. <3

Veljen jatkuva minun tavaroiden, rahan ym varastelu ajoi mut siihen pisteeseen että en kokenut muuta keinoa kuin ns ottaa pesäeroa ja lopulta katkaista kaikki yhteydet

Nähdään ehkä kerran vuodessa tai parissa. Aikuisena jokaisella on oma elämä ja menot.