Onko sinulla ystäviä kenen kanssa voisit lähteä naisporukalla esim. ulkomaille?
Pari ystävää on lähipäivinä päivittänyt FB-statukseensa varanneensa tyttöjen matkan ulkomaille. Pieni kateuden peikko iski ja aloin miettimään, että minulla ei ole edes sellaisia kavereita tai ainakaan porukkaa ketkä tuntisivat kaikki toisensa ja voisi lähteä siis yhdessä reissuun.
Kommentit (16)
Viime vuonna oltiin kahden tyttökaverin kanssa Tallinnassa, ja nyt ollaan lähdössä Lontooseen.
Kurja juttu. Eikö ole mitään lapsuuden- tai nuoruudenaikaisia kavereita, joihin pitäisit yhteyttä ja heidän kanssaan yrittäisit järkätä aluksi vaikka ihan vain risteilyn Tukholmaan tai Tallinnaan?
Kokoonpanossa on 2-5 henkilöä. Ihania tuollaiset reissut.
Olisi kiva kun olisi porukka, mutta kun ei ole niin nautin siitä että olen lähdössä tämän yhden tyttökaverini kanssa tyttöjen reissulle.
tällasia kavereita on pari. Nähdään vain muutaman kerran vuodessa, koska asutaan kaikki eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Mutta mulla ei ole yhtään ns. arkikaveria, ei ketään kelle soittais että lähekkö lenkille tai poikkee kahville tai mennäänkö lauantaina vaikka elokuviin ja shoppaileen :(
Miten 4kymppinen äiti saa uusia kavereita?
mutta miniristeilylle yms. kyllä. Meitä on viiden naisen porukka (36-40v.) ja erilaisilla kokoonpanoilla reissataan.
ei ole kaveriporukkaa, ja kaikilla muilla tuntuu olevan. Tää vähän haittaa mua, mutta nyt en oikein saa aikaiseksi tehtyä sille mitään. ja on totta, että aikuisena on vähän vaikea hankkia uusia ystäviä.
Ja opiskelukavereiden kanssa myös jonkun kerran. Varmaan joku muukin lähtisi, jos oikein kyselisin.
Oikeastaan useampikin eri porukka! Toiset lapsuudesta asti olleita kavereita ja toiset opiskeluajoilta.
Kauhea jos jollakin ei ole!
Miestenkin kanssa voi matkustaa, ihan vinkkinä.
Meillä on usein yhteisiä matkoja ja teema iltoja. ne vahvistavat myös ryhmähenkeä. Harrastuksen parista olen löytänyt aikuis- iän parhaimmat kaverit.
Kertaa vuodessa ympäri Eurooppaa pitkiä viikonloppuja tai vaan pe-su Tukholmassa. Ihania hengähdyksiä arjesta nuo:-)
Olen aina ollut sosiaalinen ja vaikka minulla on 2 lasta niin en ole "unohtanut" kavereitani vaan tavannut heitä säännöllisesti huolimatta siitä onko elämäntilanteet samanlaisia. Näin on pysynyt ympärillä ihanan iso joukko rakkaita ystäviä jo vuosia!!!
mutta en tahdo matkustaa ilman miestäni. Niinpä matkustamme kaikki yhdessä, minä, mieheni ja ystäväpariskuntamme.
Mutta veikkaan että ne jotka oikeasti tahtoisin mukaan eivät kuitenkaan pääsisi. Olen jo alkanut miettimäänkin että liekö kohta enää edes tarvetta pyytää mihinkään, koska aina on joku meno. Ja vaihtaa kokonaan uusiin kavereihin.
Nyt järjestin vapuksi naistenjuhlia, ja ei ainakaan voi sanoa ettenkö olisi ajoissa liikkeellä. Kyllä jo yksi parhaimmista kavereistani ilmoitti ettei pääse.
Silloin tällöin. Toki matkustan myös mieheni ja perheeni kanssa. Ja kun matkustamme naisporukalla emme todellakaan vilkuile vieraita miehiä tms, pikemminkin hätyytämme kaikki oudot tyypit pois jotta ehdimme lörpötellä ja tehdä asioita yhdessä.
Terveisin nro13
ole ketään,joskus istutaan yhden(ystävän) kans iltaa.Kaksi kertaa ollaan käyty täällä ihan koto maassa ulkona.Olen se lastenhoitaja ja kuuntelija kun hänellä on ongelmia,muuten ei näytä enää seura kelpaavani,tai kun tarvitsee rahaa.Itse olen yksin lasten kans,hän perheellinen naimisissa oleva.Kavereita on,eikä niittekkään kans olla käyty kuin joskus noin kymmenen vuotta sitten risteilyillä,ruotsissa ja tallinnassa.lasten kanssa enemmän reissattu ihan keskenään
usein tulee mentyä yksin tai miehen/lapset/lapsien kans.