Haavisto todisti "visiting professor" -nimikkeensä

Valtakunnansyyttäjälle

Albertinkatu 25 A, 4. krs

PL 333

00181 HELSINKI



Tutkintapyyntö



Kohteena Presidenttiehdokas Pekka Haaviston antamat tiedot tutkinnoista ja kelpoisuudesta ja niiden lainmukaisuus



Tutkittava asia



Julkisuuteen saatettujen tietojen mukaan (suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/professori-haavisto-otaksun?ref=top,) on tullut ilmi, että Suomen tasavallan presidentin tehtävään ehdolla oleva ylioppilas Pekka Haavisto olisi vuodesta 2002 lähtien antanut väärää tietoa akateemisesta statuksestaan vastoin tarkistettavia tosiseikkoja kertomalla toistuvasti toimineensa englantilaisen Bristolin yliopiston vierailevana professorina. Tätä koskevat internet-osoitteet ilmenevät tutkintapyynnön liiteluettelosta.



Suomen Kuvalehden tiedusteltua asian todenperäisyydestä Bristolin yliopistosta sieltä vastattiin, ettei samainen Pekka Haavisto ole koskaan toiminut yliopiston vierailevana professorina.



Kyseinen virheellinen tieto on kirjattuna myös muun ohessa EU:n neuvoston virallisessa nimikirjassa, joka oli pohjana päätökselle, jolla Haavisto nimitettiin EU:n erikoislähettilääksi Sudanin Darfuriin.



Tutkintapyynnön ja sen tutkimisen lähtökohdat



Valtioneuvoston oikeuskansleri valvoo tasavallan presidentin virkatoimien lainmukaisuutta. Sellaista velvollisuutta ei ole nimenomaan ja sanatarkasti säädetty kuitenkaan presidenttiehdokkaan valvontaan. Se vaatisi erityissäännöksen, joka ilmeisesti puuttuu.



Asiaa sääntelevät perustuslain säännökset ovat seuraavat:



108 § Valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävät



Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä.



Tämän perusteella toimivaltaa valvoa presidenttiehdokkaan edellytyksiä ei näyttäisi olevan. Myös 111 §:n mukainen oikeuskanslerin tietojen saantioikeus koskee vain tasavallan presidentiksi valittua. Näin ollen kantelua oikeuskanslerille on pidettävä ilmeisen ongelmallisena toimivaltakysymysten vuoksi. Toki asia ei ratkea vain sinänsä julkisen ehdokkuuden perusteella yksin.



Tasavallan presidentin on nautittava yleistä luottamusta. Häntä koskevien tietojen on oltava oikeita. Vaikka perustuslaista näyttää puuttuvan ehdokasta koskevat säännökset, häntä koskevat vaatimukset on tutkittava yhdenvertaisuuden nimissä samalla tavalla kuin kenen tahansa. Itse asiassa perustuslaista saa tukea sille, että ehdokkaan vaatimukset on tutkittava juuri tämän julkisen toimen vuoksi tavallista tarkemmin.



Jos ehdollepanosta vastaava rekisteröity puolue ei ole tehnyt tehtäväänsä tässä suhteessa tai se ei ole johtanut ehdokasta koskevien tietojen selviämiseen, asia on voitava tutkia yleisillä perusteilla. Juuri siitä on kysymys tässä tutkintapyynnössä.



Suomen tasavallan presidentiltä vaadittavat ominaisuudet ja niiden tutkiminen



Tasavallan presidentin kelpoisuudesta ei ole suoranaisia säännöksiä perustuslaissa. Presidentin tehtävä on kuitenkin julkisoikeudellinen toimi, joka on pääasiassa erityissääntelyn alainen tehtävä. Perustuslain 54 §:n 1 momentissa säädetään:



Tasavallan presidentti valitaan välittömällä vaalilla syntyperäisistä «Suomen» kansalaisista kuuden vuoden toimikaudeksi. Sama henkilö voidaan valita presidentiksi enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi.

----



Ainoa asetettu edellytys on syntyperäisyys Suomen kansalaisena. Näin ollen ylioppilaskin voidaan valita presidentiksi. Siitä ei ole tässä tutkintapyynnössä kysymys.



Perustuslain presidentin vakuutta koskevassa 56 §:n säännöksessä on puolestaan säädetty seuraavaa:



Ryhtyessään toimeensa tasavallan presidentti antaa eduskunnan edessä seuraavan juhlallisen vakuutuksen:

"Minä - -, jonka «Suomen» kansa on valinnut «Suomen» tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän «Suomen» kansan menestystä."



Vakuutuksessa on olennaista, että se edellyttää, että presidenttiehdokas noudattaa perutuslakia ja muuta lainsäädäntöä. Tämän olettamuksen täytyy koskea myös ehdokkuutta sellaisenaan. Ehdokas, joka ei täytä tätä vakuutuksen vaatimusta, ei voisi vannoa vakuutusta.



Presidentin rikosoikeudellinen vastuu on rajattu perustuslain nimenomaisella säännöksellä. Sen eli 113 §:n mukaan on säädetty puolestaan seuraavaa rikosoikeudellisesta vastuusta:



Jos oikeuskansleri, oikeusasiamies tai valtioneuvosto katsoo tasavallan presidentin syyllistyneen maanpetosrikokseen, valtiopetosrikokseen tai rikokseen ihmisyyttä vastaan, asiasta on ilmoitettava eduskunnalle. Jos eduskunta tällöin kolmella neljäsosalla annetuista äänistä päättää syytteen nostettavaksi, valtakunnansyyttäjän on ajettava syytettä valtakunnanoikeudessa ja presidentin on pidättäydyttävä siksi ajaksi toimestaan. Muissa tapauksissa presidentin virkatoimesta ei saa nostaa syytettä.



Sääntely rajoittaa presidentin vastuun eräisiin ankariin valtiorikoksiin. Muusta presidentti ei vastaa toimessaan rikosoikeudellisesti. Se vastuu on sälytetty perustuslailla valtioneuvoston oikeuskanslerille tämän valvontavelvollisuuden ja valtioneuvoston jäsenille näiden virkavelvollisuuksien kautta.



Perustuslain 112 §:ssä säädetty oikeuskanslerin presidentin valvontavelvollisuus ja toimivalta koskevat vain jo valittua tasavallan presidenttiä. Sen mukaan presidenttiehdokas voi antaa itsestään salaamalla virheellisiä tietoja, joita vasta sitten voidaan tai jo vakuutuksen yhteydessä selvittelemään. Sääntely on siltä osin aukollista.



Ministeriltä vaaditaan erityistä kelpoisuutta: se testataan nykyisin lähinnä erillisen sidosilmoituksen jättämisellä, ei muutoin. Sääntelyllä on merkitystä silloin, kun ministeri menettelee selvästi lain vastaisesti tai häntä koskeva tutkinta nousee esille perustuslakivaliokunnassa.



Ministeristä säädetään perustuslain 60 §:ssä nimenomaan seuraavaa:



Valtioneuvostoon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä muita ministereitä. Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja «Suomen» kansalaisia.



Tätä ei voida kuitenkaan oikeudellisena vaatimuksena ulottaa tasavallan presidenttiin tai ehdokkaaseen.



Suomen tasavallan presidenteiksi valittavilta henkilöiltä on totuttu kuitenkin odottamaan moitteetonta rehellisyyttä. Voidaan hyvin rinnastaa ministeriä koskevat vaatimukset valtiosääntökäytännössä tasavallan presidenttiin ja presidenttiehdokkaaseen arviointipohjana. Se on olennaista, että tutkintapyynnön mukainen vertailupohja on tämä. Sen tulee siten vaikuttaa siihen, mitä mahdollinen tutkinta selvittää presidenttiehdokkaan totuudessa pysymisestä.



Siksi huomattava yleinen etu vaatii tämän asian selvittämistä kiireisesti vielä ennen presidentinvaalia. Sitä vaatii myös ehdokas Pekka Haaviston oma etu. Ja sitä vaatii ennen kaikkea perustuslain asiaa koskevat säännökset. Ei ole ajateltavissa, että presidenttiehdokas tulee valituksia antamansa virheellisen kuvan tai tietojen korjaamatta jättämisen jälkeen tai niistä riippumatta. Kenelläkään ei ole oikeutta millään tavoin presidentin toimeen. Koko demokratian ja äänivallan käytön kannalta epäselvyyskin tässä suhteessa on kriittinen asia. Sinänsä se olisi myös ennen kuulumatonta.



Nykyinen ehdollepano ja ehdokkuus perustuvat omatoimisuuteen, itsenäiseen harkintaan ja luottamukseen. Mitään muuta ei ole. Näin ollen huomio on kiinnitettävä ensi sijassa siihen, mitä tietoja Pekka Haavisto on antanut kansallisille ja muille viranomaisille kelpoisuudestaan. Sillä on suora yhteys presidentin vakuutukseen ja velvollisuuteen pysyä totuudessa.

Ehdokas Pekka Haaviston oma toiminta ja sen arviointi tutkimuspyynnön osana



Käsitystä ehdokas Pekka Haaviston teon selkeästi tuottamuksellisuudesta tai tahallisuudesta tukee se, että tekemissään ansioluetteloissa Haavisto on säännönmukaisesti salannut sen, ettei hänellä ei ole minkäänlaista akateemista tutkintoa. Tämä olisi paljastanut professorina toimimisen mahdottomaksi.



Eduskunnan sivuilta ilmenee seuraavat tosiseikat, joista Pekka Haavisto on itse suoraan vastuullinen tietojen antajana tavalla, joka sitoo kansanedustajaa, joka on suoraan perustuslain velvoitteella sidottu lain noudattamiseen ja totuuteen. Eduskunnalla on omat selvityskeinonsa, joita ei tässä käsitellä eikä ole tarpeen selvittää.



Henkilön oman käyttäytymisen perusteella tiedetään nyt selvästi, ettei hän ole korjannut julkisuudessa olevia tietoja ettei kukaan muu kuin hän itse voi vastata näistä tiedoista että tiedot kertovat yleisen käsityksen mukaan selkeästi tietystä kelpoisuudesta, sen hyväksymisestä kansainvälisessä käytännössä ja tutkintojen antamasta pätevyydestä vastoin tosiasioita että nämä tiedot on asianomainen henkilö itse antanut kullekin taholle, mukaan lukien Suomen viranomaiset, jotka ovat häntä tukeneet tai esittäneet erilaisiin kansainvälisiin tehtäviin, jotka CV:stä ilmenevät ja että kyse ei ole tahattomasta tai teknisluonteisesta virheestä.



Asiakirjoista ilmenee suoraan, ettei Pekka Haavistolla ole mitään yliopistollisia opintoja Suomessa tai muualla. Samoin ilmenee, ettei hänellä ole mitään tieteellisiä tai tutkimuksellisia julkaisuja tai niitä lähellä olevia julkaisuja. Asiakirjoista ilmenee, ettei hän ole antanut mitään selvitystä siitä, onko hän ollut kansallisessa ulkopoliittisessa tutkimuslaitoksessa vieraileva tutkijana ja onko hän ollut työsuhteessa tai virkasuhteessa ja mikä on ollut kelpoisuusvaatimus. Yhtä vähän on esitetty tai saatavilla tietoa siitä, että hänellä on vierailevan professorin pätevyys jossakin muussa maassa. Jokainen maa on ankara tällaisten ilmaisujen käytön suhteen.



Tutkintapyynnössä ei ole kyse siitä, että Pekka Haavisto olisi antanut virheellisiä tietoja kansanedustajana. Sitä ei pyydetä tutkimaan sinänsä, sillä sitä varten on eri menettely.



Kyse ei ole myöskään kantelusta Pekka Haavistoon yksityishenkilönä. Kyse on hänen toiminnastaan suhteessa Suomen valtioon, Euroopan unioniin ja muihin julkisoikeudellisiin, kansainväliset organisaatiot mukaan lukien, subjekteihin liittyvästä tietojen antamisesta ja niin muodoin etujen hankkimisesta sekä kelpoisuuden antamasta erehdyttämisestä, mikäli sellainen todetaan.



Tutkintapyynnössä on kyse siitä, että Pekka Haavisto on hakeutunut julkiseen virkaan tai luottamustehtävään, joka on rikoslain alainen. Sellaiseksi on katsottava jo perustuslain mukaisesti nimetty ehdokkuus julkiseen toimeen.



Edellä mainitun perusteella on selvää, että Pekka Haavisto on ollut monissa julkisissa luottamustehtävissä. Juuri suhteessa näihin on tarpeen selvittää ehdokas Haaviston toiminta aiemmin. Kyse on nimenomaan 2000-luvun vuosista. Siten tutkinnalla on olennainen merkitys arvioitaessa ehdokkaan yleistä luotettavuutta ja asemaa valittuna presidenttinä vaalien jälkeen.



Seuraavassa asiaa arvioidaan yleisen rikosoikeudellisen sääntelyn näkökulmasta.

Presidenttiehdokkaan muun rikosoikeudellisen vastuun mahdollinen sisältö



Viime aikoina kansalaiset ovat havainneet, ettei kenellekään ole lupaa ilmoittaa muuta tutkintoa tai kelpoisuutta kuin minkä tutkintotodistuksen antamaan kelpuutettu taho voi antaa. Valelääkäri on valelääkäri, ellei tällä ole välttämätöntä tutkintoa. Samalla tavalla mikä tahansa kelpoisuus on tarpeen, jotta voi tulla virkaan tai julkiseen luottamustoimeen nimetyksi. On poikkeuksellista, että siitä saa poikkeuksen; sekin on sitten viranomaispäätös. Muutoin siis tutkintotodistuksia voivat eri asteilla antaa vain siihen laissa oikeutetut. Euroopassakin vallitsee tutkintojen vastaavuutta koskevat periaatteet ja sitoumukset.



Valelääkärien tapauksessa kyse on samalla valvotusta ammattiryhmästä yhtä lailla kuin toiminnasta, joka voi aiheuttaa myös vaaraa tutkinnon ja sen mukaisen koulutuksen puuttuessa. Valvonnanalaisuus ei puolestaan ole välttämätön edellytys tietyn rikoksen tunnusmerkistön täyttymiselle.



Jokainen on velvollinen antamaan oman nimensä viranomaiselle. Samoin jokainen voi nojata vain todettuihin todistuksiin kelpoisuuden suhteen; tutkinnon aste määritetään sekin lainsäädännössä.



Edelleen kansalaiset ovat lain kuuliaisuuden nimissä tottuneet, että viranomaiselle saa ja voi antaa vain asiakirjoja, jotka ovat oikeita. Se ei estä sinänsä omassa asiassa näytön antamista muutoin.



Näistä syistä on suomalaisessa käytännössä poikkeuksellista, että joku kertoo virheellisesti kelpoisuudestaan tai tutkinnosta. Se on ylipäänsä asia, jossa tosiseikat kokoaa ja niistä aina ensi sijassa vastaa asianosainen.



Nämä seikat ovat yhdessä kansalaisten yhdenvertaisuuden kanssa ohjanneet tämän tutkintapyynnön laatimista. Lisäksi on käynyt oheisista osoitteista selville, että Pekka Haavisto on nimetty eri yhteyksissä vierailevaksi professoriksi tai kansallisen tutkimuslaitoksen tutkijaksi. Nämä seikat hämmentävät sellaisia tahoja, jotka tuntevat tätä puolta koskevan käytännön.



Tutkinta on tarpeen myös sen vuoksi, että kyse on muutoin ehdokasta koskevan aukollisen sääntelyn kannalta tarpeellisista rajoista tietojen oikeellisuuden suhteen jatkossakin.



Näistä syistä on erittäin perusteltua tutkia, onko presidenttiehdokas Pekka Haavisto antanut oikeaa tietoja, onko hän antanut sellaista tietoa viranomaisille, mihin väitetyt tutkijan postit perustuvat ja millä perusteella ja millaisilla asiakirjoilla hän on toiminut alkuperäisten lähteiden mukaan vierailevana professorina tai luennoitsijana.



Erityisen perusteen tälle antaa se, että ehdokas Haavisto on toiminut julkisissa luottamustehtävissä niin kuin siitä rikoslain 40 luvun 11 §:n toisessa kohdassa on säädetty. Mainittu lain kohta kuluu seuraavalla tavalla:



Tässä laissa tarkoitetaan:

2) julkista luottamustehtävää hoitavalla henkilöllä kunnanvaltuutettua ja muuta yleisillä vaaleilla valittua 1 kohdassa mainitun julkisyhteisön edustajiston jäsentä kuin kansanedustajaa edustajantoimessaan sekä 1 kohdassa mainitun julkisyhteisön tai laitoksen toimielimen, kuten valtioneuvoston, kunnanhallituksen, lautakunnan, johtokunnan, komitean, toimikunnan ja neuvottelukunnan, jäsentä sekä muuta mainitun julkisyhteisön tai laitoksen luottamushenkilöä;



Tällainen henkilö rinnastetaan virkamieheen, joka voi syyllistyä virkarikokseen. Tässä on kiinnitetty huomiota siihen, että mikä tahansa julkisen viranomaisen, myös kansainvälisen organisaation, nimeämä tehtävä ilman kelpoisuuden määrittelyäkin voi olla julkinen, laissa tarkoitettu luottamustehtävä.



Näillä perusteilla voi olla siis niin, että monet ehdokas Haaviston mainitsemat tehtävät ovat luonteeltaan juuri tällaisia. Sillä ei näytä olevan merkitystä, onko tehtävä kansallinen vai kansainvälinen. Se on merkitsevää, onko kansainväliseen tehtävään suosittanut kotivaltio ja mihin tietoihin nojaten tämä on tehty. Siinä kansallisella viranomaisella on ollut oikeus vaatia ja velvollisuus selvittää tietojen oikeellisuus. Joka tapauksessa tiedot on tuolloin annettu aina viranomaiselle.



Lain kohta ei edellytä tehtävän kansallisuutta eikä se oleta julkisen vallan käyttöä tehtävän sisällöksi.



Ilman ehdokas Haaviston omaa selvitystä on mahdotonta selvittää, mitä tehtävät ovat sisällyttäneet, kuka on nimennyt tehtävään kulloisessakin tapauksessa ja onko Suomen valtion johdolla tehty asiassa esitys.



Myös silloin, kun tällainen henkilö toimii suomalaisena ulkomailla tehtävissä, rikoslain soveltaminen ulottuu. Rikoslain 1luvun 4 §:n virkarikoksia soveltamisalan määrittelyssä on nimenomaan säädetty erikseen, että

tämän lain 40 luvun 11 §:n 1, 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitetun henkilön Suomen ulkopuolella tekemään 40 luvussa mainittuun rikokseen sovelletaan Suomen lakia. (12.7.2002/604)



Säännös viittaa nimenomaan virkarikoksiin Suomen rajojen ulkopuolella. Se kattaa julkisessa luottamustehtävässä säädetyt tehtävät.



Ilman sidonnaisuutta virkarikokseen on lisäksi saman luvun 6 §:ssä säädetty muun muassa seuraavaa:



Suomen kansalaisen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Jos rikos on tehty millekään valtiolle kuulumattomalla alueella, rangaistavuuden edellytyksenä on, että teosta Suomen lain mukaan saattaa seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus.



Tämän säännöksen nojalla suomalaisen ulkomailla antaman virheellisen ja lainvastaisen tiedon antaminen vaikkapa Euroopan unionin tai YK:n viranomaiselle voi olla rangaistavaa Suomen lain mukaan.



Tapauksessa on ollut mahdotonta selvittää kansalaisvoimin sitä, mikä osuus tapahtumassa voi olla Suomen viranomaisilla. Julkisesti tiedetään, että maan hallitus on usein antanut tukensa erityistehtäviin nimittämiselle. Onko se ollut tietoinen kelpoisuudesta, on vaikea vastata kulloisenkin hallintomenettelyn ollessa tuntematon. Onko Suomen valtio välittänyt virheellistä tietoja esimerkiksi Euroopan unionille tai YK:lle ei ole tiedossa.



Tämän perusteella herää kysymys, mitkä ovat ne seikat, joiden perusteella tällainen rikos voisi olla kyseessä ottamatta kantaa, mikä rikosnimike voi olla tutkinnan kohteena.



Annettujen tietojen olennaisuus vaikuttaa asiaan, vaikka soveltuvan rikoksen tunnusmerkistö voi sinänsä täyttyä ilman olennaisuuden arviotakin. Olennaisuus viittaa siihen vaikutukseen, joka voisi virheellisten tietojen antamisella olla.



Rikoslain 1 luvun 12 §:ssä on edelleen muun muassa säädetty, että



rikosasiaa ei saa tutkia Suomessa ilman valtakunnansyyttäjän syytemääräystä, kun:

1) rikos on tehty ulkomailla.



Säännös vaatii yleisperiaatteena valtakunnansyyttäjän päätöstä ja harkintaa eräin rikoslain poikkeuksin, joita ei tässä käsitellä.



Tutkintapyynnössä kiinnitetään huomiota siihen, että myös ulkomailla tapahtuva, suomalaisen luottamushenkilön tai suomalaisen tekemä rikos tai virkarikos voi olla Suomen lain mukaan rangaistava.



Vielä kiinnitetään huomiota siihen yleiseen seikkaan, että nimenomaan tutkinto ja muu kansainvälinen kokemus ovat olennaisia julkiseen kansalliseen tai kansainväliseen tehtävään nimeämisen perusteita. Vielä huomautetaan, ettei edes työsuhteisuus pelasta määrittelemästä tehtävää julkiseksi.



Vielä todetaan, että rikosnimikkeitä, joista voi olla kyse ovat virheellisen tiedon antaminen viranomaiselle, sitä kautta hankitun taloudellisen aseman tai etuuden hankkiminen ja yleensä se seikka, ettei viranomaisen toimivaltaan kuuluvien asiakirjojen tekeminen omin toimin ja luvin ole sallittavaa vaan lain vastaista.



Rikosnimike puolestaan vaikuttaa siihen, onko kyseessä asianomistajarikos vai virallisen syytteen alainen rikos. Siihen ei tässä oteta erikseen kantaa.



Vielä on tarpeen korostaa, että moni rikosnimike ei suinkaan edellytä, että ehdokas Haavistoa olisi millään tavoin aina katsottava Suomessa virkamieheksi tai siihen rinnastettavaksi julkisen luottamustehtävän hoitajaksi vaan mikä tahansa lain vastainen tietojen antaminen tai erehdyttäminen voi täyttää vaadittavan rikosnimikkeen.



Yleisesti vielä voidaan katsoa, että ehdokas Pekka Haavisto on ollut kaiken kaikkiaan niin kokenut, niin tietoinen ja niin taitava, ettei häneltä ole voinut jäädä huomioimatta mikään virhe henkilö- ja taustiedoissa.

Tutkintavaatimukset



Tutkintapyynnön esittäjä vaatii,



että tämä tutkintapyyntö tutkitaan oikeuskanslerin toimivallan perusteella



että valtakunnansyyttäjä ottaa kantaa presidentinvaalin ehdokkaan Pekka Haaviston lain noudattamiseen ja totuudessa pysymiseen julkiseen tehtävään ehdolle asettumisessa ottaen huomioon tasavallan presidentin valinnalta perustuslaissa asetetut vaatimukset



että valtakunnansyyttäjä tutkii erikseen ja nimenomaan, sekä siinä tarkoituksessa käynnistäisi tutkimukset sen selvittämiseksi, onko Pekka Haavisto menettelyllään hyötymistarkoituksessa antanut Suomen viranomaisille tieten virheellisiä tietoja, onko hän mahdollisesti syyllistynyt tehtyyn asiakirjarikokseen tai peräti johonkin sitä vakavampaan rikokseen antaessaan tietoja itsestään ilmeisesti vastoin tosiseikkoja, jotka ovat olennaisia saatu etuus, hoidettava tehtävä ja tehtävissä vaadittu luottamus, uskottavuus ja moraliteetti huomioon ottaen



että valtakunnansyyttäjä ryhtyy selvittämään tätä asiaa pikaisesti asian kiireellisyyden vuoksi ja valittavan henkilön toiminnan vaikutus vaalin tulokseen huomioon ottaen



että valtakunnansyyttäjä ryhtyy tarpeellisiin ja perustuslain suoraan tai epäsuorasti edellyttämiin toimiin asiassa



että mikäli lainsäädäntö on riittämätön tai aukollinen, valtakunnansyyttäjä tekee tässä suhteessa välttämättömät esitykset valtioneuvostolle kiireellisesti tämän valvojana, ja



että asia saatetaan kaiken sen vaatiman julkisuuden edellyttämällä tavalla yleisön tietoon asian merkittävyyden vuoksi.



Allekirjoitustiedot



Espoossa 10. päivänä tammikuuta, 2012



Runo K. Kurko

Riippumattoman kansalaisoikeusjärjestö NRA ry:n puheenjohtaja



Antti Jokinen

Riippumattoman kansalaisoikeusjärjestö NRA ry:n pääsihteeri





Tutkintapyyntöön liittyy liitemateriaalia, jonka osalta on viitattu pääasiassa tutkintotietoja koskeviin alkuperäislähteisiin nettiosoitteiston kautta. Lisäksi on viitattu kansanedustaja Pekka Haaviston eduskunnalle antamiin taustietoihin, joita voi pitää erillisenä CV:nä.

Liite 1: Presidenttiehdokas Pekka Haavistoa koskevia tutkinto- yms. mainintoja



Ylioppilasprofessori Haavisto Bristolissa



www.bristol.ac.uk/news/2002/pekka.htm

www.bristol.ac.uk/news/2002/environweek.htm

www.bris.ac.uk/ias/fellowships/meakers/

www.bristol.ac.uk/news/news-browse.html?year=2002&month=&category=grant…

www.bris.ac.uk/ias/fellowships/meakers/past-bmvp.html

www.bris.ac.uk/news/2002/crofton.htm

reliefweb.int/node/179141



Ylioppilasprofessori Maailmanpankkiirina ja Aasian kehityspankkiirina Intiassa

dsds.teriin.org/dsds2002/speakers/Haavisto.htm

dsds.teriin.org/2004/speakers/haavisto.htm

dsds.teriin.org/2005/speakers/pekkahaavisto.htm



Ylioppilasprofessori Haaviston nimitys EUSR-suurlähettilääksi Sudaniin

reliefweb.int/node/179141

ue.eu.int/policies/foreign-policy/eu-special-representatives/former-special-representatives/pekka-haavis to?lang=pl

www.consilium.europa.eu/ueDocs/cms_Data/docs/pressData/en/declarations/…

register.consilium.europa.eu/pdf/en/07/st08/st08268.en07.pdf

ec.europa.eu/civil_service/job/official/index_en .htm

www.iss.europa.eu/uploads/media/chai106.pdf

www.gossmission.org/goss/index.php?option=com_co ntent&task=view&id=298&Itemid=192



Ylioppilasprofessorin sekalaiset akateemiset ansiot

www.afes-press.de/pdf/Sec_Env_Med_1095.pdf

www.boell-afghanistan.org/downloads/Joburg_Memo_ engl..pdf

www.scribd.com/doc/10522329/Johannesburg-Memo

www.regione.basilicata.it/sportelloeuropa/default.cfm?fuseaction=linkdo…

www.allbusiness.com/public-administration/administration-environmental/…

health.groups.yahoo.com/group/nihac/message/336

books.google.fi/books?id=XvnEatBzEU8C&pg=PA1099&lpg=PA1099&dq=pekka+haavisto+visiting+professor+bristol&source=bl&ots=_YYzj2cchi&sig=HNPAVJRJSKgxVt7wDmGPu458m7k&hl=fi&sa=X&ei=ejYJT7XTMoXQ4QTi7ci7CQ&ved=0CEoQ6AEwBg#v=onepage&q=pekka%20haavisto%20visiting%20professor%20bristol&f=false

www.isearch.com/people-search/name:Pekka+Haavisto/listings.html

www.comitatoscientifico.org/temi%20SD/documents/@@Johannesburg%20MEMO.p…

books.google.fi/books?id=XvnEatBzEU8C&pg=PA1 099&lpg=PA1099&dq=pekka+haavisto+bristol&so u rce=bl&ots=_YYwqbb7he&sig=8Qq0nf4lCA7VhMlIJIKv- r oe4Sk&hl=fi&redir_esc=y#v=onepage&q=pekka%2 0 haavisto%20bristol&f=false

www.e3g.org/images/uploads/Venice_Meeting_Partic ipant_Biographies.pdf



Ylioppilasprofessori neuvoo Angela Merkeliä ja Saksan hallitusta

www.nachhaltigkeitsrat.de/projekte/eigene-projekte/peer-review-2009/

www.nachhaltigkeitsrat.de/fileadmin/user_upload/dokumente/publikationen…

www.nachhaltigkeitsrat.de/uploads/media/News_No_2_German_SD_Peer_Review…





Liite 2: Kansanedustaja Pekka Haaviston CV eduskunnan sivuilta



Pekka Haavisto / Vihreä eduskuntaryhmä



Kansanedustajana 21.03.1987 - 23.03.1995, 21.03.2007 -



Täydellinen nimi: Haavisto, Pekka Olavi



Puhelin: (09) 432 3009



Sähköposti: pekka.haavisto@eduskunta.fi



Syntymäaika ja -paikka: 23.03.1958 Helsinki



Koulutus: ylioppilas 1976 (Munkkivuoren yhteiskoulu)



Työura / Elämäkertatietoja: Komposti-lehden päätoimittaja 1979-1982, Suomi-lehden päätoimittaja 1982-1987, Vihreän Langan päätoimittaja 1983, Eri YK-tehtävissä vuosina 1999-2005, Johti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmiä , mm. Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa , Vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa , Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa , UNEP:n edustajana selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta , Vieraileva tutkija Ulkopoliittisessa Instituutissa , Luennoi säännöllisesti Helsingin yliopistossa ja NATO-koulussa Oberammergaussa , Euroopan unionin erityisedustaja Sudanissa ja Darfurissa 2005-2007, YK:n erityisasiantuntija Darfurin rauhanprosessissa 2007, Ulkoministerin erityisedustaja Afrikan kriiseissä 2009-



Puoliso: Nexar Antonio Flores



Nykyinen kotikunta: Helsinki



Vaalipiiri: Helsingin kaupungin vaalipiiri 21.03.1987 - 23.03.1995, Helsingin vaalipiiri 21.03.2007 -



Eduskuntatoiminta



Nykyiset toimielinjäsenyydet ja tehtävät:

Ulkoasiainvaliokunta 03.04.2007 -

Puolustusvaliokunta 03.05.2007 -

Yleisradio Oy:n hallintoneuvosto 30.06.2011 -



Aiemmat jäsenyydet ja tehtävät eduskunnan toimielimissä:

Sivistysvaliokunta 1987 - 1990

Ulkoasiainvaliokunta (vj) 1990 - 1990, 1991 - 1994

Lakivaliokunta 1991 - 1992

Suuri valiokunta (vj) 03.05.2007 - 18.12.2007, 19.12.2007 - 06.05.2008, (vj) 07.05.2008 - 19.04.2011, 03.05.2011 - 29.06.2011

Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta 1991 - 1993

ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunta (vj) 03.05.2007 - 12.02.2008

ETAn parlamentaarisen sekakomitean Suomen valtuuskunta 1993 - 1994

Euroopan parlamentin ja Suomen eduskunnan yhteiskomitean Suomen valtuuskunta 1993 - 1993



Eduskuntaryhmät: Vihreä eduskuntaryhmä 21.03.1987 - 23.03.1995, 21.03.2007 -



Tehtävät eduskuntaryhmässä:

Vihreä eduskuntaryhmä (pj) 22.06.2011 - ; Vihreä eduskuntaryhmä (pj) 1987-1988; Vihreä eduskuntaryhmä (pj) 1993



Valtioneuvoston jäsenyydet



Ministeri:

ympäristöministeri (Lipponen I) 13.04.1995 - 14.04.1999,

ministeri ulkoasiainministeriössä (Lipponen I) 13.04.1995 - 14.04.1999



Yhteiskunnallinen toiminta



Valtiolliset luottamustehtävät:

Romaniasiain neuvottelukunta (pj)

Puolue- ja vaalirahoitustoimikunta 2008-2009

Perustuslakikomitea 2008-2010



Kansainväliset luottamustehtävät:

European Green Party (pj) 2000-2006

Euroopan Unionin Sudan-erityisedustajaksi 2005-



Kunnalliset luottamustehtävät:

Helsingin kaupunginhallitus 1987

Helsingin verolautakunta 1981-1985

Helsingin kiinteistölautakunta 1985-1988

Helsingin kaupunginvaltuusto 1988-1992, 2005-2008



Muut luottamustehtävät:

Vihreä liitto (pj) 1993-1995

Eduskunnan ihmisoikeusryhmä (pj) 1990-1995

WWF:n hallintoneuvosto (pj) 2011-

Plan Suomen hallitus

Kirkon ulkomaanavun hallitus



Julkaisut ja kirjallisuutta



Julkaisut:

Inter-rail -opas 1977, 1978, 1979

Tehtävä Napapiirillä 1983

Nuori Eurooppa: inter-rail -opas 1986

Kesä Balkanilla 1999

UNEP (United Nations Environment Programme): Tutkimuksia (muu kirjallisuus)

Afrikan tähteä etsimässä 2010

Hatunnosto 2010



Muut tiedot



Lisätietoja:

SVR K 1998, sotilasansiomitali



Päivitetty: 10.10.2011 10:22:01, www.eduskunta.fi