Syy miksi suomalaisten parisuhteet eivät toimi

Romaaneissa, elokuvissa ja naistenlehtien haastatteluissa Mies on aina komea, älykäs, huomaavainen ja osaa valita parhaat puolet sekä perinteisestä että modernista miesihanteesta. Juo viiniä, tuo kukkia, hoitaa sekä renkaanvaihdon, että tiskivuoronsa, on hellä ja kärsivällinen isä ja tulinen rakastaja. Nainen on tietysti kaunis, seksikäs, hyvä kotitöissä ja täydellinen äiti. Lapset ovat söpöjä sekä tottelevaisia, samoin kuin perheen koira.

Tarkoitat siis, että romaaneista ja elokuvista saa vääristyneen käsityksen elämästä, ihmisistä ja parisuhteista? Riippuu vähän millaisia romaaneja ja elokuvia lukee ja katsoo. Toki jos maailmankuvan muodostaa joidenkin harlekiinien perusteella... mutta kyllä maailmassa on älykkäitäkin romaaneja ja elokuvia.

Ongelmana on se, että "tyhmät" katsovat nimenomaan enimmäkseen noita helppoja ja klisheisiä leffoja ja lukevat niitä harlekiineja. Ja tyhminä eivät osaa kyseenalaistaa asioita. Nykynuorilla se "tyhmien" imemä malli tulee jostain bling-bling poppari/hoppari jukkistyrkky tosi-tv -akselilta ja se näkyy.

Fiksu voi nauttia aivot narikkaan -viihteestä ja silti pitää sen erillään omasta maailmankuvastaan. Harmi vaan, että kaikki eivät ole fiksuja.

kyllä tuossa piilee totuuden hiven :)

Jos mies ja nainen tasa-arvoistetaan täysin, niin aviopuolisot muuttuvat helposti veli-sisar-tyyppisiksi kumppaneiksi, jotka tuntevat toisensa "liiankin" hyvin.

Oletko sitä mieltä, että jos tuntee oman kumppaninsa todella hyvin, rakkaus ja intohimo katoaa? Ehkä silloin onkin kyse siitä, että on väärän ihmisen kanssa. Jos on oikean ihmisen kanssa, ne vain lisääntyvät, mitä paremmin toisen tuntee!

Mutta miten sitten tässä ap:n kuvaamassa mallissa - ilmeisesti siinä siis vetovoima perustuu sukupuolirooleilla ylläpidettyihin mielikuviin. Ja kun rakastuu sukupuolirooliin, niin tottakai rakkaus loppuu, jos tajuaa jossain vaiheessa, ettei toinen olekaan sitä, mitä esittää.

Mutta sitten, jos alunperinkin rakastuu toiseen IHMISEEN (eikä johonkin rooliin), niin sitä rakkauttahan se tunteminen vain lisää.

Jokainen päättää omalta kohdaltaan, mikä on itselle sopivin vaihtoehto.

Ihan mainiosti voi toimia parisuhde jossa kumpikaan sukupuoli ei ole korostetusti perinteisen sukupuoliroolin mukainen. Toimii meilläkin, vaikka minä olen aika "äijämäinen" insinöörinainen. Ihmisinä me ensisijaisesti toisiamme kohdellaan eikä sukupuolisina olentoina - sillä on merkitystä lähinnä vällyjen välissä kumpaa sukupuolta on.

Meidän perheessä tilanne on juuri lainauksen kaltainen ja samalla mieheni käsitys idyllisestä vaimosta ja perheestä. Olen vain naisena tyytymätön, koska haluaisin miehestänikin komean läskin sijaan. Mies tuo kaikkea muuta hyvää, mutta tarvitsisin häneltä myös seksikästä bodya. Sen eteen olisi hänenkin nähtävä vaivaa, osata kieltäytyä, olla vähemmän mukavuudenhauluinen, löydettävä liikunnan sekä kohtuullisen ja terveellisemmän syömisen riemu!



Kaunis nainen



"Sukupuolten välisiä selviä eroja toivovat enemmän miehet kuin naiset.

Miehistä on luonnollisesti mukavaa, jos vaimo on kaunis ja huolehtii kodista. Naiset haluavat henkisesti tasaveroisen kumppanin, joka on tarvittaessa lämmin ja empaattinen sekä osallistuu arkeen. Naiset haluavat myös kouluttautua ja saada koulutukselleen työelämässä vastinetta."

Ne jotka tuollaisesta epätasa-arvoisesta suhteesta löytää omansa, he ovat jotenkin kehittymättömämpiä. Eli luonnovalintaa tämäkin Suomen eduksi. Lopulta tänne jää ihmiset jotka osaa olla toistensa kanssa, ja ongelmatapaukset ovat jossain muualla.

Itse olen tietyssä määrin aloittajan kanssa samaa mieltä, tosin mulla ei ole kokemusta parisuhteesta suomalaisen miehen kanssa joten osaan sanoa vain suhteesta mieheen jonka kulttuurissa on sukupuolieroja enemmän. Tosin erilaisuus EI OLE eriarvoisuutta. Miehenikin suvussa naiset ovat kouluttautuneet (myös ns. miehisille aloille kuten insinööreiksi ja fysiikan ja matematiikan aloille) ja käyvät kokopäivätyössä myös lasten ollessa pieniä. Eroja on sitten enemmän yksityiselämän puolella. Kaikkien ihmisten suhteen en voi tosin yleistää, mutta meillä ainakin suhde ja arki toimii ja olemme onnellisia ja rakastuneista toisiimme. Kotona päätän minä ja saan olla prinsessa, mutta osoitan kunnioitusta miehelleni.

että Suomessa parisuhteet kestävät huonommin kuin muissa maissa? Vinkki: huonot perustelut alkavat esim. seuraavasti:



-näkeehän sen kun katsoo ympärilleen...

-viime aikoina mediassa...

-tuttavapiirissäni on ainakin kymmenen pariskuntaa...

Kotona päätän minä ja saan olla prinsessa, mutta osoitan kunnioitusta miehelleni.

Mitä tarkoittaa, että aikuinen nainen "saa olla kotona prinsessa"? Ja miten nämä erot sitten ilmenevät, eli mitä sitten on se nimenomaan sukupuoliin perustuva erilaisuus? (Enkä nyt tarkoita mitään kromosomeja, ei mennä niihin.) Ja mitä on se naisen osoittama kunnioitus miehelle, miten se ilmenee?

Itse olen jotenkin ajatellut, että parisuhteeseen kuuluu ehdottomasti molemminpuoleinen kunnioitus, tuntuisi oudolta, että korostettaisiin sitä vain toisen kohdalla.

kun Suomessa käsitetään tai käsitellään käsitteet vääriksi ja eletään sitten sen vääristyneen käsityksen mukaan esim. tasa-arvo ja vapaakasvatus,

molemmat ovat hienoja asioita jotka on väännelty ihan perssiilleen!

Kyllä naisellinen nainen sekä miehekäs mies voivat olla täysin tasa-arvoisessa parisuhteessa, ei tosiaan tarvitte olla samanlaisia "sukupuolettomia" olentoja farkuissa ja t-paidassa sekä tuulipuvuissa ja lenkkareissa, kotona laskien kuinka monta mukia kumpikin on tiskannut tai ruuvia vääntänyt. Eikä osaamiset tai tekemiset muuta miestä naiseksi tai naista mieheksi, vaan kumpikin tekee mitäm parhaiten osaa, mutta niin että molemmat tekevät yhtäpaljon sekä kotitöitä että töitä parisuhteen eteen. Silti mies voi olla perheenpää ja naine kuningatar ;-D

Kerroppa miten iso eroprosentti on niillä pareilla jotka ottaa venäläisen vaimon vaikka?



Se voittaa kyllä tämän sun kirjotuksesi sanoman.

Kotona päätän minä ja saan olla prinsessa, mutta osoitan kunnioitusta miehelleni.

Meillä osoitetaan kyllä kunnioitusta ihan molemmin puolin. Prinsessatouhuihin itselläni ei olisi mitään kiinnostusta, ihan tavallinen aikuinen mieheni kanssa tasa-arvoinen "arkimamma" vaan olen enkä mikään prinsessa.

Silti mies voi olla perheenpää ja naine kuningatar ;-D

Millä lailla muka tasa-arvoisessa suhteessa mies olisi perheenpää? Ja mitä tarkoittaa, että nainen olisi "kuningatar"?

Ei meillä ainakaan kukaan ole perheenpää. Meillä suhde perustuu kahden aikuisen, tasavertaisen ihmisen rakkauteen. Itselleni tuollainen vanhakantainen asetelma olisi tosi vastenmielinen.

Kyllä naisellinen nainen sekä miehekäs mies voivat olla täysin tasa-arvoisessa parisuhteessa, ei tosiaan tarvitte olla samanlaisia "sukupuolettomia" olentoja farkuissa ja t-paidassa sekä tuulipuvuissa ja lenkkareissa, kotona laskien kuinka monta mukia kumpikin on tiskannut tai ruuvia vääntänyt.

yleensä tuo "naisellinen nainen ja miehekäs mies" tuppaa kyllä tarkoittamaan sitä, että nainen laittautuu ja kaunistautuu, mutta mies ei sitten teekään ulkonäkönsä eteen mitään.

ikäänkuin susilaumassa se johtajapariskunta,

ei kumpikaan toistaan ylempänä/alempana,

molemmilla arvovaltansa ja päätösvaltansa

eikä ole kummaltakaan mitään pois,

yhteistyö toimii!

Todella ahdistavalta. Miksi pitaa seurata jotain ohjetta ja menna johonkin muottiin?



Olen asunut jonkun aikaa ulkomailla ja haluaisin kovasti asua Suomessa, mutta siella on asiat niin hunningolla muista syista, ettei paluu ole mahdollinen. Suomen ongelmat ei liity tahan kysymykseen.