Minusta uusioperhehäät ovat NOLOT.

Myös sellaiset häät ovat nolot, että on oltu avossa vuosia ja lapsiakin on jo.

päätellen kaikki on noloa...

oli meille kummallekin ensimmäinen, vaikka minulla olikin muksu ennestään (plus yksi yhteinen). Ihanaa, kun läheiset tulivat todistamaan naimisiinmenoa =)



Onneksi minulla oli sentään musta hääpuku niin ei tule sanomisia siitä ;)

jos ymmärtäisivät mikä on avioliiton merkitys. Siinä kaksi ihmistä menee naimisiin ja lupaa rakastaa toista koko elämän ajan. Jos tuo ei ole se pääasia, niin kumma juttu jos ero tulee. Avioliitto on kahden ihmisen liitto, se ei kaipaa ympärilleen mitään turhaa juhlintaa. On toki ihan ok pitää juhlat, mutta ikävä kyllä monelle ne juhlat on se pääasia. Eli mennään naimisiin tavallaan muiden takia, että saadaan isot juhlat ja voidaan sanoa "vaimoksi". Koko jutun ydin on kuitenkin kaksi ihmistä jotka haluavat jakaa elämänsä kuolemaansa saakka. Avioliitto on ainos sopimus missä molempien on oltava fyysisesti paikalla, kaikki muut sopimukset on mahdollista hoitaa "etänä" tai uskotun miehen tai valtakirjan kautta.



Monelle isot ja kalliit häät aiheuttavat vaan mielipahaa. Mietitään ketä kutsutaan ketä ei. Kinastellaan useista asioista, usein uhrataan jotain hääbudjetin vuoksi ym. Jotkut jopa ottavat lainaa ja maksavat häitään niiden jälkeenkin! Kiva siinä lyhentää lainaa kun senkin rahan voisi käyttää vaikka yhteiseen hemmottelu viikonloppuun. Toki jos rahaa on kun roskaa (mikä todella harvan tilanne, vaikka tällä palstalla on useimmilla onkin miljoonan vuositulot, kartano asuntona ja prisessa Victoria kaasona...) mikäs siinä on juhlia järjestää.



Priorisointi ehkä se oikea sana. Miksi käyttää rahaa tuttujen kestittämiseen jos sen rahan voi käyttää paremminkin? On eri asia juhlia pienesti, koska siihen ei rahaa mene paljoa. Mutta en ymmärrä miksi laittaa useampi tonni hääpukuun joka päällä ehkä sen 10 tuntia. Sen ymmärrän jos saman rahan laittaa laadukkaaseen jakkupukuun, talvitakkiin, moni käyttöiseen iltapukuun tai vaikka merkkilaukkuun, koska noille kertyy paljon käyttöä.

Minulla ystävä joka siirtänyt vuosia häitään, koska niihin ei ole rahaa. Olen ehdottanut että menisivät naimisiin ja juhlisiat kun siihen rahaa. Eivät tee niin, koska ystävälleni he hääJUHLAT on se tärkein, ei avioliitto. On sitä mieltä ettei kannata mennä naimisiin jos ei pidä isoja juhlia.

uusioperheesta uusperheen sijaan. Samoin häpeäisin itseni maan alle, jos luulisin, että huntua on käytetty neitsyyden merkkinä.

mainitaan neitsyyden korostajana. Veikkaan että johtuu osittain siitä että huntu tavallaan seurasi hääkruunuja joilla selkeämmin oli eitsyyttä korostava merkitys.



http://www.naimisiin.info/haaopas/morsian.html

joissa vaimolla oli ennestään kahden miehen kanssa lapsia ja tämän sulhasenkin kanssa pykätty.

Häitä varten ostettiin viinaa jotka juotiin pariin otteseen ennen häätoimitusta. Pikavippejä, että saatiin uus lasti.

Morsian pukeutuneena valkoiseen isoon mekkoon ja huntuun, nuokkui kuolaposkella hääjuhlan päätteeksi.

Naimakauppa oli purettu jo ennen kuin vuosi ehti kulua naimisiinmenosta. Pikavipit lankesi sitten sulholle, joka makselee niitä aina vaan.

Uusperhehäät on just tollasia AINA

jos ymmärtäisivät mikä on avioliiton merkitys. Siinä kaksi ihmistä menee naimisiin ja lupaa rakastaa toista koko elämän ajan. Jos tuo ei ole se pääasia, niin kumma juttu jos ero tulee.

Avioliiton merkitys EI ole antaa jokin sitova lupaus elinikäisestä rakkaudesta, vaan avioliiton merkitys on enemmänkin juridinen liittyen omaisuuteen, elatusvelvollisuuteen yms.

Okei, henkilökohtaisesti avioliitto voi merkitä ihmisille sitten vaikka sitovaa lupausta rakkaudesta - mikä on kuitenkin vähän absurdia, koska TUNTEITA ei voi luvata etukäteen. Voi toki päättää, että rakkaus ei tarkoitakaan tunnetta, ja voi päättää olla sen toisen kanssa vaikka joskus tuntuisi ettei haluakaan. Ja voi sitten pysyä yhdessä vaikka hampaat irvessä ja pakottautua "rakastamaan". Tähän voi toki tehdä päätöksen ja antaa lupauksen, jos kokee sen mielekkääksi ja järkeväksi.

Voisi tosin kysyä, että miksi?

Tämä ns. avioliittolupaus ei ole mikään sitova lupaus. Sen saa rikkoa, jos siltä tuntuu. Sillä hetkellä toki ihmiset ovat varmasti ihan vilpittömiä - samoin kuin nekin, jotka eivät mene naimisiin, mutta tuntevat kuitenkin rakastavansa toista ja tietävät haluavansa olla aina yhdessä. Naimisiin mennessä se pariskuntakin tietää haluavansa olla aina yhdessä. Mutta joskus se tietokin voi muuttua, ja minkäs sille voi. Siinä ei auta sen enempää avioliitto, lupaus kuin aiempi rakkaus.

Ja onko tarpeenkaan? Jos ihmiset haluavat erota, niin miksi se pitää nähdä maailman synkimpänä päätöksenä?

itse olen ollut parissa uusperhehäissä, enkä ole ollut lainkaan vaivautunut saati että muuten olisi ollut noloa.



Taidan itsekin mennä lähitulevaisuudessa toista kertaa naimisiin. Molemmilla lapsia, yhteisiä ei tule. Eka kerta hissukseen kirkossa, nyt minulle riittää maistraatti. Mies ei ennen ole naimisiin halunnut mennä, mutta nyt haluaa. Päätinkin antaa hänen päättää, millaiset ainoat häät itselleen haluaa.

ensimmäistäkin kertaa, jos möhömaha jo kasvaa eli vauva siinnyt ennen aikojaan.

Jokainen saa esitellä suvulle uuden perheen jäsenen omalla tavallaan ja virallistaa suhteensa, miten haluaa.



Silti ihmetyttää tuo päivä prinsessana -touhuilu, erityisesti silloin kun sen on jo kertaalleen kokenut ja kun on niin isot lapset, että nämä voisivat parin vuoden päästä viettää samankaltaisia juhlia. Syyt, miksi on noloa haluta uudelleen ja uudelleen prinsessahäät, ovat yksinkertaiset:

- prinsessa-ihanteeseen kuuluu yhdet häät ja elivät elämänsä onnellisina loppuun asti -teema.

- on kiistatta noloa järkätä samankaltaiset häät kuin ekalla tai muillakin kerroilla. Missä on mielikuvitus?

- On noloa luvata jotain, jota ei osannut pitää aiemmillakaan kerroilla. Erityisen noloa on luvata samalla kaavalla uudestaan ja lähes saman kokoonpanon edessä. Mitä on opittu? Ei mitään.



Sen sijaan on ihan ok viettää erilaisen hääjuhlan, teemahäät tai jotain muuta erilaista, outoa ja yllättävää uuden rakkaan kanssa. Tällä tavalla viestitään, että nämä ovat MEIDÄN häämme, eikä jotkin kaavan mukaan puserretut onnen askeleet... Järkevintä tosin olisi mielestäni valita tarkalleen, keitä kutsuu mukaan todistamaan uutta onneaan. On todella noloa katsella teini-ikäisten äitiä kekkuloimassa kermakakkuhääpuvussa huntu liehuen leikkaamassa hääkakkua, tanssimassa häävalssia ja leikkimässä niitä iänikuisia hääleikkejä. Teinit vieressä katselemassa äidin prinsessa-päivää. Noloa. Teinienkin mielestä.



Hääjuhlaan kuuluu tietynlainen aikuisuuden riitti. Ollaan valittu se perhe, jonka kanssa aiotaan elää loppuelämä tai ainakin mahdollisimman kauan. Prinsessa-häihin liittyy taas tämä isin tyttö -kuvio. Isi maksaa pikku prinsessalleen unelmahäät, jotta pikku prinsessa vain olisi onnellinen. Ja oikeasti sen pikku prinsessan onni kestää vain pari kuukautta, kun tärkeintä on häät eikä se, kenen kanssa niitä viettää.



Ei oikeasti aikuinen ja kypsä ihminen valitse itselleen prinsessa-häitä. Ne kuuluvat pikkutytöille ja aivan nuorille aikuisille.

- On noloa luvata jotain, jota ei osannut pitää aiemmillakaan kerroilla. Erityisen noloa on luvata samalla kaavalla uudestaan ja lähes saman kokoonpanon edessä. Mitä on opittu? Ei mitään.

Mitä sitten voisi oppia? Se lupaus on varmasti ihan totta molemmilla kerroilla. Joskus vaan elämä menee eri tavoin, mitä on joskus parikymmentä vuotta sitten ajatellut. Onhan moni luvannut itselleenkin vaikka mitä, mutta myöhemmin tehnytkin eri lailla. Rakkaus on asia, jota ei oikein voi luvata etukäteen. Yhdessäolon voi toki luvata - voi luvata ja tehdä sopimuksen, että ollaan aina yhdessä, vaikkei joskus haluttaisikaan enää. Mutta onko sellainen yhdessäolo mielekästä? Ei kai se avioliitto ole mikään itseisarvo, vaan hyvä parisuhde, kumppanuus, rakkaus, jne.

Hääjuhlaan kuuluu tietynlainen aikuisuuden riitti. Ollaan valittu se perhe, jonka kanssa aiotaan elää loppuelämä tai ainakin mahdollisimman kauan.

Tämä on minusta vähän vanhanaikainen ajattelutapa. Luulisi, että ihmisten aikuistumisriitit ja merkit ovat nykyisin vähän erilaisia. Monelle yksin asuminen on paljon suurempi aikuisuuden ja itsenäistymisen merkki kuin joku naimisiinmeno. Tuo sinun kuvauksesi kuulosti siltä, miten asia meni joskus ennen: "vanhempien (isän) määräysvallan alta siirrytään avioliittosäätyyn". Mutta eihän se enää nykyisin mene niin. Puolisokin on valittu jo ajat sitten, eikä avioliitto mitenkään muuta parin keskinäistä suhdetta.

Prinsessa-häihin liittyy taas tämä isin tyttö -kuvio. Isi maksaa pikku prinsessalleen unelmahäät, jotta pikku prinsessa vain olisi onnellinen. Ja oikeasti sen pikku prinsessan onni kestää vain pari kuukautta, kun tärkeintä on häät eikä se, kenen kanssa niitä viettää.

Ei oikeasti aikuinen ja kypsä ihminen valitse itselleen prinsessa-häitä. Ne kuuluvat pikkutytöille ja aivan nuorille aikuisille.

Joo, en minäkään mitään prinsessahäitä ymmärrä. Tuo kuvauksesi olikin aika osuva. Tosin en minä kyllä ymmärrä muutenkaan sellaista ylenmääräistä häävouhkaamista.

ensimmäistäkin kertaa, jos möhömaha jo kasvaa eli vauva siinnyt ennen aikojaan.

että sulla on aikaa määritellä toisten elämiä ettei tarvi ehtiä keskittyä omaan elämään ollenkaan

me ollaan molemmat mieheni kanssa aina haluttu kirkkohäät hääpukuineen, huntuineen, vieraineen, ihanine juhlineen. Jos se oli jonkun mielestä kummallista, että toteutettiin toiveemme, niin siitä vaan. Ja ei olla kumpikaan eronneita.