Mitä mieltä? Voiko 2v jättää tunniksi
melkein 13v ja 10v tytön seuraan?
Ihan oikeesti en tiedä. Onko kukaan jättänyt.
Kumpikin on vastuullinen ja on katsonut pientä pieniä aikoja. Mutta ei tuntia.
Tunti tuntuu pitkälle ajalle. Toki pienemmässäkin ajassa voi sattua jotain, mutta tuntuu että tunti on pitkä aika.
Molemmat tytöt on vastuullsia ja tykkäävät tästä taaperosta ja osaavat viihdyttää häntä jne.
Uskaltaisinko jättää?
Kommentit (26)
Kun siis selvästi tunnet tytöt ja ovat olleet lapsen kanssa ennenkin.
joo, ihan kamalaa, mutta hyvin ne pärjäsivät. Soittakaa lastensuojeluun. Kotihoidetut lapset pärjäävät uskomattoman hyvin kotona jopa ilman vanhempia.
n. 15 minuutissa. En nopeasti. Puhelimeen voisin kyllä siis vastata koko ajan.
Ja otsikossani pitäisi siis lukea 2-vuotiaan, jos joku ei ymmärrä...
-ap
mut mä en jättäis jos tytöt on ns.vieraita.
Vertailun vuoksi: hoidin itse kesätyökseni 2- ja 5-vuotiata lapasia 8h päivässä kokonaisen kuukauden ja olin silloin 13v. (1983.
Osasin tehdä heille ruuat, vaihtaa vaatteet, laittaa päiväunille, käydä kaupassa, ulkoiluttaa jne. Pistin jopa isomman arestiin kerran, eli uskalsin laittaa rajoja.
Ja olen lähes vastaavassa tilanteessa jättänytkin. Meilläkin tytöt ovat järkeviä ja vastuullisia ja kuopuskaan ei ole mikään pääkkö. Mä laittaisin vaikka lastenohjelmia katsomaan, siinä menee tunti äkkiä.
Muistan kun olin itse noin 12-vuotiaana lapsenvahtina ja olin ihan ihmeissäni ensin, että minä minun pitäisi tehdä. Lapsi meni nukkumaan ja minä makasin koko ajan hänen vieressään, kun en tiennyt saako siitä vierestä lähteä pois esim. viereiseen huoneeseen. :D
Voi itku mun kanssani. Kyllä olivat ihan oikeita lapsia :DD
Eli isommat ovat isosiskoja tälle taaperolle.
Meillä menisi työvuorot niin, että isä olisi kotona aamupäivän ja sitten hän menisi töihin, minä siis pääsisin töistä niin, että kun isä lähtee kotoa, minun tulooni olisi 1h.
Tuntuisi vaan tyhmältä raahata lasta hoitoon 1h:n takia.
Ehkäpä sitten uskallan.
-ap
2,5- ja 8-vuotiaat veljekset olla kaksistaan kotona sen aikaa kun käyn vaikka lähikaupassa (n. 20 min). Isoveli on vastuuntuntoinen ja tottunut touhuamaan pikkuveljen kanssa. Reippaita ovat molemmat ja pikkuveli kiintynyt isoveljeensä kovin. Jos en kertoisi (mitä nyt tietenkään en tarkoita tekeväni), niin eivät varmaan huomaisikaan poissaoloani. Välillä olen pyykkihuollossakin (kellarikerroksessa) sen puolisen tuntia ja leikkivät keskenään hienosti koko ajan. Mutta talosta/ pihasta poistumiselle onkin paljon isompi kynnys.
Mitä mieltä te olette, minkäikäisiä jo voisi jättää keskenään?
Vertailun vuoksi: hoidin itse kesätyökseni 2- ja 5-vuotiata lapasia 8h päivässä kokonaisen kuukauden ja olin silloin 13v. (1983.
Osasin tehdä heille ruuat, vaihtaa vaatteet, laittaa päiväunille, käydä kaupassa, ulkoiluttaa jne. Pistin jopa isomman arestiin kerran, eli uskalsin laittaa rajoja.
jatkuvaa näille isoille sisaruksille? Kertaluonteisena tai silloin tällöin kuulostaisi OK:lta, mutta jos heidän on oltava vastuussa koko ajan kouluviikkonsa ohessa, se käy liian vaativaksi.
T: 2- ja 5-vuotiaita hoitanut
voisi jättää tunniksi mutta on ehkä ihan se maksimiaika. Jos 2-v vaikka saa jonkun itkupotkuraivarin, ei he osaisi tehdä yhtään mitään. Suunnittelisin etukäteen kaikkea mahdollista puuhaa heille ja varoiksi sitten joku Pingu-dvd valmiiksi.
kaksi tuntia ihan yksin ollessaan itse alta kouluikäinen siis 6v !!!!!!!!!!!!!!!!
Erinomaisen hyvin hoitikin ja perhe halusi häntä uudelleen hoitajaksi. Palkka oli jäätelö!
Sitten tapahtui kaameita! Pikkutyttö näki pojalla pippelin! Siihen loppui hoitaminen.
jatkuvaa näille isoille sisaruksille? Kertaluonteisena tai silloin tällöin kuulostaisi OK:lta, mutta jos heidän on oltava vastuussa koko ajan kouluviikkonsa ohessa, se käy liian vaativaksi. T: 2- ja 5-vuotiaita hoitanut
Ei jatkuvasti.
-ap
niin voisin jättää. En jatkuvasti (siis esim. joka päivä). Uskoisin, että selviävät hyvin.
Itse olin juurikin 13-vuotiaana 2-vuotiaan pikkusiskoni kanssa useamman kerran, kun muu perhe lähti isovanhemmille useamman sadan kilometrin päähän. Halusin jäädä itse kotiin, mutta en uskaltanut jäädä täysin yksin, joten pyysin saada 2-vuotiaan pikkusiskon seurakseni. Meillä meni tosi hyvin eikä ollut pienintäkään ongelmaa koskaan. Mutta tuohon aikaan (80-luvulla) tuo ei tainnut olla ongelma kenellekään - päinvastoin tunsin itseni jo hyvin isoksi ja vastuuntuntoiseksi.
Etenkin jos joku aikuinen on puhelimella tavoitettavissa.