Asia, josta et tingi pätkääkään kasvatuksessasi?

Kasvatus ja ruokarytmi ovat kyllä aika kaukana toisistaan. Kasvatus ja ruokailutavat kuuluvat kyllä yhteen.

Lapsesi on varmaankin aika pieni?



"Kerrot aina kokototuuden?"

enkä esim. tavaroiden turmelemista tahallaan.



Kummastelen ap:n vastausta, koska meillä esim. lomilla aikataulut ovat rennommat ja tiukka arkiaikataulu ruokailujen suhteen tuntuisi hankalalta nipotukselta. Mutta ehkä ymmärsin ap:m jutun väärin?

Tietenkin on perusperiaatteita, joita pyritään noudattamaan. Mut koska mä olen vaan tavallinen ihminen, enkä hallitse tätä maailmankaikkeutta, niin en voi mennä vannomaan etteikö tule tilanteita joissa mun pitää tarkistaa mielipiteitä. Meillä on esimerkiksi aina ollut periaate, ettei toista lyödä. Kuitenkin, kun kaverin isompi lapsi kiusasi jatkuvasti omaani ja omani töni ja löi häntä apinan raivolla että sai kiusaamisen loppumaan, olin vaan tyytyväinen että lapsi tajusi mikä tehoaa. En tosiaan olisi mennyt siihen väliin sanomaan lapselleni, että soo soo, nyt annat vaan kaverin kiusata koska lyödä ei saa, ja sanot sille että voitko kiltti pliis lopettaa.

Näistä en tingi.



Keskustelen paljon mm. koulukiusaamisesta ja siihen mukaan lähtemisestä ja korostan että en salli minkäänlaista kiusaamiseen osallistumista, en sanallista enkä minkäänlaista toisen koskemattomuuden loukkaamista.



Käytöstapojen vaatiminen lapsilta on nykyään yllättävän harvinaista, mm. pöytätapojen osalta.

1. Ei väkivaltaa, suuntaan tai toiseen.



2. En lahjo lasta makeilla herkuilla.



3. En tee diilejä, tyyliin syön pahan ruoan jos saan olla tunnin kauemman tietokoneella.



Enemmänkin on ollut, mutta nämä ovat jääneet. Lisää tulee ehkä tarvittaessa myöhemmin. :D



t. Äiti 42v ja tytär 9v

Eipä tule mitään mieleen. Lähes kaikessa voi tarpeen tullen joustaa. Ehkä sanoisin, että joutavuudesta en koskaan tingi. Eli otan aina tilanteen yms. huomioon. Toki henkiset seikat kuten luottamus ja rakkaus ovat sellaisia, ettei niistä koskaan tingitä, mutta luetaanko ne kasvatukseen?

parhaan kykyni mukaan liiallista niuhotusta, myös kasvatuksessa.

Omien lasten kasvatuskokemusta 18 vuotta.

meilläkin.

puolin eikä toisin.



Kaikki muu on neuvoteltavissa.

Kun olen kieltänyt jonkun asian, se myös pitää. Sitä ei mikään ruikutus, kitinä tai vinkuminen muuta. Tämä lopettaa mm. kaikki itkupotkuraivarit kaupan karkkihylyllä, sillä lapset tajuavat nopeasti että ei on ei, eikä kiukuttelusta ole mitään hyötyä. Periksi antaminen luo epäturvallisuutta ja saa kitinän ja inttämisen jatkumaan seuraavan kerran vielä sinnikkäämpänä yhä pidempään.



Ja ihan jatkuvasti näkee, etteivät nykyvanhemmat tätä tajua, vaan antavat periksi lasten väsytystaistelukitinän edessä.



Ugh, olen puhunut.



Äiti, neljä lasta, vanhin jo täysi-ikäinen

mutta ne ovat myös sellaisia mistä voidaan helposti tinkiä esim. kotona ja mökillä oman perheen kesken.

Käytöstapojen vaatiminen lapsilta on nykyään yllättävän harvinaista, mm. pöytätapojen osalta.

kuule 15 vuotias, puhu kokemuksesta vasta n. 15v päästä:)

15 vuoden kokemuksella sanoisin, että ei sellaista asiaa olekaan, josta ei voisi tinkiä tarvittaessa.

Oikeasti, kun asiaa miettii ihan toden teolla, voi tulla vastaan tilanteita, joissa on tingittävä niistäkin asioista, joista ei haluaisi.

Se on mulle ehdoton. Haluan myös kasvattaa lapset niin etteivät he pelkää minua, oikeastaan millään tasolla. Rangaistuksia toki on, mutta pyrin välttämään lapselle raivostumista (tästä kuitenkin joudun välillä tinkimään, ihminen kun olen). Mutta siis sellainen raivostuminen, että lapsella pelottaa, voi olla traumaattista.Esim minä itse lapsena/nuorena en olisi hätätilanteessa uskaltanut vanhemmilleni soittaa. Toivottavasti minun lapset aikanaan uskaltavat, vaikka olisivat mitä tehneet.

on ollut aina kunnioittaa lapsia ihmisinä. Hyvin on toiminut, vanhin on jo 25v.

ei saa satuttaa eikä haukkua tai loukata. Muita ihmisiä kohdellaan ystävällisesti ja kunnioittavasti.



Ruoka ja nukkumaan meno rytmit ovat ihan tarpeellisia, mutta hyvä ja ystävällinen käytös huomattavasti tärkeämpää.

että lapsetkin ovat ihmisiä ja heillä on oma tahto

mutta ne ovat myös sellaisia mistä voidaan helposti tinkiä esim. kotona ja mökillä oman perheen kesken.

Miksi käytöstavoista tingitään kotona ja oman perheen kesken? Eikö just kotona ja omille rakkaille halua ja kuulu olla ystävällinen ja kohtelias? Koti luulisi olevan sellainen paikka missä ei kuulu huonosti käyttäytyä, jotta kaikilla olisi hyvä olo.

Minusta on melkoisen ulkokultaista olla ulkomaailmassa kohtelias ja siisti, ja kotona sitten käytöstavat saa heittää nurkkaan.

jos esim. lapsi on kipeä ja syö huonosti, voin antaa syödä leipiä kun katsoo piirrettyjä (kun muuta ei jaksa tehdä ja normaalisti ruuat syödään pöydän ääressä), tai esim. kauniina kesäpäivänä mökillä lapsi saa nousta pöydästä heti ruuan jälkeen ja mennä pihalle eikä tarvitse odottaa että kaikki (=aikuiset) ovat syöneet loppuun.

Tinkiminen ei tarkoita sitä että kaikki käytöstavat heitetään romukoppaan, vaan sitä että joistakin niistä joustetaan välillä.

mutta ne ovat myös sellaisia mistä voidaan helposti tinkiä esim. kotona ja mökillä oman perheen kesken.

Miksi käytöstavoista tingitään kotona ja oman perheen kesken? Eikö just kotona ja omille rakkaille halua ja kuulu olla ystävällinen ja kohtelias? Koti luulisi olevan sellainen paikka missä ei kuulu huonosti käyttäytyä, jotta kaikilla olisi hyvä olo.

Minusta on melkoisen ulkokultaista olla ulkomaailmassa kohtelias ja siisti, ja kotona sitten käytöstavat saa heittää nurkkaan.