Asia, josta et tingi pätkääkään kasvatuksessasi?
Et siis koskaan, yhtään, pidät sen niin tärkeänä?
Minä en koskaan tingi selkeästä ruokarytmistä, aamiainen lounas päivällinen ja illlallinen tulevat aina ajallaan.
Kommentit (64)
En tietenkään aina ole katsomassa lasten touhuja, mutta jos näen sellaista, puutun heti ja tiukasti.
Muutenkin olen hyvin johdonmukainen, eli jos kiellän ja puutun johonkin asiaan tänään, niin puutun siihen asiaan myös huomenna ja viikonpäästä. En tietenkään voi sanoa, etten tinkisi tästä koskaan, mutta erittäinerittäin harvoin katson läpi sormien sellaista, minkä olen kerran kieltänyt. Samoin on se, että jos jotain kiellän, vinkuminen ja kitinä ei auta asiaa yhtään. Sen on meidän lapset oppineet jo pieninä ja siksipä meillä ei edes yritetä vinkumalla.
Äitinä olen ollut 13v eli varmasti tulee vielä uusia ongelmia teini-iän kohta koittaessa lapsille...
kaikkien mielipiteitä kuunnellaan, vaikka aikuiset sitten tekevätkin lopullisen päätöksen.
Mikään meillä ei ole ehdotonta, ja kaikesta voidaan neuvotella ja sopia.
Pakko sanoa, että olen kasvattanut ihan mahtavat muksut.
t: 17v, 11v, 9v ja 1veen äiti
syöneet leipää, jäätelöä kaupassa ennen maksamista (ja että olis sitten vaan laitettu tyhjä käärepaperi kassalle). Tämän päätin jo aikaa ennen kuin omia lapsia oli edes suunnitteilla, ja se on nyt 9v pitänyt ja ihan varmasti pitää!
lasten kasvaessa saan itsekin venyttää omia nahkojani. Molemminpuoliset väärinkäsitykset, rajat, sovitut säännöt ym auttavat tietty arjessa, mutta tempperamenttisessa perheessä kuohuu ja pettymysten myötä myös riidellään.
Riidat sovitaan, kun myrsky on laantunut. Silloin äitikin joutuu välillä myöntämään, että pitkä päivä ja lyhyt pinna antavat aihetta anteeksipyynnöille.
Aika moni vastaaja on varmaan pienen lapsen vanhempi, niin ihanan poliisimaisia vastauksia tullut.
Aikuiseen voi luottaa.
siinäpä ne tärkeimmät. melkein kaikesta muusta voikin joustaa
Niistä en tingi piiruakaan. Esim. juhlissa ei rynnätä ensimmäisenä tarjoilupöydän ääreen vaan päästetään muut ensiksi.
15 vuoden kokemuksella sanoisin, että ei sellaista asiaa olekaan, josta ei voisi tinkiä tarvittaessa.
ketään ei saa vahingoittaa fyysisesti ja henkisesti.
Kaikkea muuta voin katsoa läpi sormien.
leluilla ruokapöydässä! Ei ole pienenäkään houkuteltu syömään leluilla tai kirjoilla ja sitten tuo on jäänyt tavaksi, eli lelut ei kuulu ruokapöytään! On toki muitakin, mut tää tuli ekana mieleen :)
lapset saavat nukkua omissa sängyissään vanhempien makkarissa niin pitkään, kunnes osoittavat itse halunsa nukkua eri huoneessa.
eikä satuttaa toista. Tosin kasvatuskokemustakin on vasta 8 vuoden ajalta :p mutta nämä on tärkeimmät johtotähdet, mitä nyt tulee mieleen. Lyömättömyyttä ei ole tarvinnut mitenkään korostaakaan, mutta tuota luottamusta mä peräänkuulutan kyllä ja lapsi sen tietää. Mitä tahansa kamalaa olisi tehnyt, niin mikään ei ole ylitsepääsemätöntä, kunhan siitä ei yritä valehtelemalla luikerrella.
sanktioita tietenkin seuraa valehtelusta, toisten satuttamisesta, riehumisesta, tahallisesta vahingonteosta ja muusta sellaisesta.
Ruoka- tai unirytmi ei mellä ole aina mahdollinen, mahdollisuuksien mukaan kuitenkin.
Hyvät käytöstavat, siisteys, kohteliaisuus. Myös kotona. Kotona ei ole sen enempää lupaa sikailla, kiroilla tai käyttäytyä huonosti kuin muuallakaan.
En nyt voi sanoa että koskaan, mutta lasten yöunista en tingi. Kutosluokkalainenkin menee meillä kasilta sänkyyn ja ja saa lukea noin puoli tuntia ja sitten sammutetaan valot. Herää sitten itse ennen kelloa seitsämältä ja se on aika varma merkki että unta on saatu tarpeeksi. Yllättäen pikkuveljen valot sammutetaan vasta puoli tuntia myöhemmin, sillä hänen unen tarpeensa on pienempi. Hän herää jo kuudelta jos alkaa nukkumaan samaan aikaan kuin isompi lapsi. Mutta tinginkö koskaan. Tietenkin. En varaa esim. etelän matkaa sen mukaan että lennot olisi niin että lapset on kohteessa kasilta sängyssä. Muutenkin lomalla voi valvoa hieman myöhempään. Samoin uutena vuotena.
ei fyysistä kuritusta eikä henkistäkään väkivaltaa, pyydän anteeksi, sanon että rakastan, kehun ja kannustan lasta ja yritän miettiä vaikeita tilanteita sen kautta millainen toiminta tukisi lapsen itsetuntoa
ja että olen lasteni kanssa
naurusta ja halaamisesta en tingi