Jos syöt samassa pöydässä todella ylipainoisen henkilön kanssa, ällöttääkö se sinua?

niin maailmankuvassa ja elämänarvoissa on jotain täysin pielessä.

vaan tunnen myötätuntoa, ehkä hiukan sääliäkin. Olen itse ollut sairaalloisen ylipainoinen (nyt bmi 26) ja tiedän hyvin, miten inhottavalta tuntui, kun syömiseeni kiinnitettiin huomiota. Ihan niin kuin minun olisi pitänyt olla kokonaan syömättä, kunnes olen normaalipainoinen.

mua ällöttää ihmiset joilla on huonot pöytätavat

Tai no riippuu tietysti siitä, vetääkö se huuli lörpällään rasva leukaperistä valuen (vaikka valuu kait mullakin, jos jotain rasvaista pitsaa vetää) pää lautasessa kiinni sitä ruokaa. Mutta noin niinkuin normaalisti en kyllä ole kanssaihmisten painoon kiinnittänyt huomiota, en ruokapöydässä enkä juuri muuallakaan.

ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, jos vastapäätä istuva aterioi "huuli lörpällään, rasva leukaperistä valuen" ja "pää lautasessa kiinni". Ällöttää katsella ja kuunnella vaikka olisi kuinka hyväkroppainen ihminen kyseessä.

jotka maiskuttavat, syövät suu auki, tohisevat nenällään tai muuta. Inhoan ruokailuun kuuluvia ÄÄNIÄ. JOtkut lätisee, jotkut rouskii loputtomiin jne.

Joskus kyllä ihmisen itsensä puolesta harmittaa, kun toinen ei uskalla syödä kunnolla, vaan näpertää vaan jotain salaatinlehteä. Usein tuntuu olevan niin, että ylipainoiset ei kehtaa syödä julkisesti.

Ei todellakaan. En minä toisten painoon ruokapöydässä keskity. Vaan ruokaan ja yhteiseen jutteluun.



Toki joskus kiinnitti huomiota kun työporukalla haettiin välipalaksi kanttiinista pullat ja porukan 200 kg painava osti kaksi pullaa siinä kun me muut yhden. Mutta kyllä sekin meni vaan sivuhuomiona eikä ällöttänyt tai muuta vastaavaa.

Mutta ällötti miespuolinen duunikaveri, jolla aina ylipitkät viikset ja jolla jäi piimät aina viiksiin roikkumaan...

ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, jos vastapäätä istuva aterioi "huuli lörpällään, rasva leukaperistä valuen" ja "pää lautasessa kiinni". Ällöttää katsella ja kuunnella vaikka olisi kuinka hyväkroppainen ihminen kyseessä.

tota ajoin kans takaa, että ehkä vain jos syömätavat ovat muutenkin todellä ällöt, vaikken tosiaan kyllä itsekään kotioloissa varmaan aina niin siististi syö, mutta julkisesti kuitenkin voi vähän yrittää.

Ehkä tässä tilanteessa vähän kävis mielessä jo henkilön ulkomuotokin:

http://1.bp.blogspot.com/_xeijVgoTSxE/S-qbjVZXXyI/AAAAAAAAAQ0/2kfxj2Uid…

minkä näköisten ihmisten kanssa syön.

muistuttaa mua siinä olemisellaan itse ahmimasta liikaa. :)

JOS on huonot ruokailutavat, pätee myös laihoihin ja normaalipainoisiin. Tulee oksennusreaktio kun näkee aikuisten syövän suu auki. YÖK!

ällöttää katsoa, kun anorektinen sisareni ( bmi about 16 tai alle) näykkii jtkn korppua kärsivästi pöydässä ja katsoo inhoten muiden tervettä ruokahalua. Henkilö kun vain odottaa muiden kauhisteluja ja huomionosoituksia ruokapöydässä, jossa marttyyrimäisesti esiintyy ja jollei näitä heru, lähtee kovaäänisesti oksentamaan läheiseen vessaan.

Kummallinen kysymys

Mutta kyllä mahtava lihavuus tuntuu oudolta, samalla lailla kuin joku näkyvä epämuodostuma... Siitä on todella tietoinen jonkin aikaa, kunnes tottuu.

Yleensä ei, mutta yhden ihmisen kanssa todella paljon.



Nuori nainen, vatsa roikkuu reiden puolivälissä saakka ja syö valtavia määriä huulet kiiltäen.



Kun syön hänen seurassaan, niin valitsen aina jotain salaattia tms raikasta itselleni, koska mulle tulee niin tunkkainen ja raskas olo hänen syömistään katsellessaan. Tulee sellainen olo etten ikinä ikinä ikinä halua itse siihen kuntoon.



Hän olisi kaunis nainen, mutta on syönyt itsensä ihan kamalaksi. Tukka rasvaisena, iho paksu ja niin huonossa kunnossa etten ole koskaan kenelläkään muulla nähnyt ja se paksu appelssiini-iho kovettumineen. Pelkään, että hän saa sydärin tai jotain, enkä osaa elvyttää, kun en oikein tiedä mistä alkaa hänen rintalastansa ja millä voimalla hänen päällään hypin, että saan sydänlihakseen mitään liikettä..

Oltiin dinerissä USA:ssa ja viereisessä pöydässä söi todella rajusti ylipainoinen perhe. Kyllähän se kävi mielessä että ei tee mieli enää syödä tässä ravintolassa, jos täällä syömisestä tulee tuon näköiseksi. Vaikka tietenkään asia ei ole noin yksinkertainen.

Anoppi on 165 senttiä ja painaa 130 kiloa, inhottaa katsoa kun kolmoisleukojen yläpuolelle mätetään lisää ruokaa...yäk.



Sillä on silmät läskeistä niin kiinni, ettei kunnolla näe.



Ällö, ällö, ällö.



Appiukko on samanlainen ällö.

eikä hänen syömistavoissaan ole mitään ällöttävää, ainakaan "julkisessa" syömisessä. Itse asiassa illanvietoissa hän syö usein vähiten. On kyllä sanonut, että syö yksin ollessaan usein aivan liikaa, varsinkin, jos on tapahtunut jotain ikävää. Surullistahan tuo on eikä ällöä.