Voi kunpa mieheni tämän ymmärtäisi- ketju!!!!

Näin miehen näkökulmasta on ihan mahdoton pysyä naisen oikuissa mukana.

Esimerkki: puhuttiin seksittömästä elämästämme ja sitten kävi ilmi, että vaimo kaipaa omaa rauhaa ja omaa aikaa kun lapset ovat nukkumassa ja kotityöt tehtynä. Eli silloin ei saa sitten vongata tai muuta. No tästä oppineen annan vaimolle omaa aikaa ja olen tietokoneella tai lueskelen tai puuhailen jotain turhaa autotallissa, mutta olen siis pois "jaloista". No eihän se sitten kelpaa, kun ei saa mitään hellyyttä ja huomiota.

Jos nyt satut vielä lukemaan tätä. Niin joskus kaipaa omaa aikaa ja tilaa. Mutta hellyyttä myös. ILMAN sitä tunnetta, että vongataan sänkyyn heti. Outo ajatus, että heti mennään jonnekin autotallin touhuamaan jotain toisarvoista, tai tietokoneelle notkumaan.

en paiskoisi tavaroita loppuiltaa.

Jos joskus silittäisi ja sanoisi minua taas kullaksi, itkisin onnesta.

ei perseestä puristamalla.



Ja kyllä, olen sanonut. Joka kerta. Ja joka kerta kun aloittaa perseestä puristelemalla, jää ilman.

kuinka tärkeää minulle ihan oikeasti olisi että hän ottaisi osansa kotitöistä, voisin taas ajatella häntä tasa-arvoisena puolisonani enkä kiviriippana jota pitää sietää niin kauan että lapset ovat isompia ja kestävät eron.

neljän lapsen kanssa niin minullakin voi olla huonoja päiviä ja että minulla menee hermot joskus. Kaikki ei ole yhtä "lehmänhermoisia" kuin hän.

kuiviin rutistettu minä olen illalla, kun saan lapset nukkumaan. Miltä tuntuu kun on 15 tuntia antanut itsestään kaiken. Ja silti on huono omatunto, kun ei enää jaksa huomioida miestä :(

kun haluan kohtuullisen maaran seksia, vaan hanessa kun han ei halua/pysty sita antamaan.

mieheni silmissä, halutuksi, rakkaaksi..

kuin ysillä.

Hellyys olis täälläkin kova sana: halaisi vaikka edes joka toinen päivä ja osoittaisi minuun muutakin mielenkiintoa kuin silloin kun hän haluaa seksiä. Että voisi iltaisin istua vieressäni katsomassa telkkaria, eikä tarvitsisi joka kerta paeta sohvan toiseen päähän ikään kuin mulla olisi joku rutto (varsinkin, kun tunti tämän jälkeen nyhjää kyljessä persettä puristellen, että mitä jos vähän...).



Että ne samat asiat, joista olen sanonut monen monen kerran viimeisen seitsemän vuoden aikana, eivät ole kadonneet mihinkään - siis ne asiat, joihin toivoisin muutosta, mm. tämä jo mainittu hellyys-asia. Mitään muutosta ei ole tullut, joten asiat ovat tänäkin päivänä aivan yhtä, ellei enemmänkin, ajankohtaisia kuin ne olivat vuosi sitten, kolme vuotta sitten ja silloin seitsemän vuotta sitten.



Että voisi lopettaa turhien lupailun. Jos hän lupaa hoitaa jonkun asian, minä oletan, että hän myös hoitaa, ja olen vihainen, kun ei hoidakaan. Jos ei viitsi hoitaa, sanoisi sen ääneen eikä lupaisi tyhjiä. Olisin paljon vähemmän vihainen.



Että jos lääkärit kieltävät raskauden loppuvaiheessa painavien tavaroiden nostelun, se koskee myös vaatekaappeja, kirjahyllyjä, sohvia, sänkyjä ja sen sellaisia, ja kielto on voimassa raskauden loppuun asti, ei vain sinä päivänä, kun lääkäri niin sanoo. Kolme raskautta, joissa jokaisessa tämän samaisen kiellon olen pyytänyt lopulta myös neuvolan terveydenhoitajaa miehelle rautalangasta vääntämään, eikä se silti mene jakeluun, näköjään.

_minun_ aloitteestani, se ei riitä. Haluan läheisyyttä hänen aloitteestaan. Mikään määrä ei riitä, jos se olen aina minä, joka ensimmäisenä koskettaa. Tulee kyllä niiiin hyvä mieli, kun mies tulee illalla sänkyyn ja kaappaa kainaloon. Tai kun tiskaan niin tulee pussaamaan ja halaamaan takaapäin :) siinä on jo päivä pelastettu, enkä muuta kaipaa. Mutta tuo se vaan luulee, että haluan ihan koko ajan 24/7 läheisyyttä ja pusuja ja muistuttelee, ettei sitä nyt koko ajan voi olla toisessa kiinni. Hohhoijaa.

Että voisi iltaisin istua vieressäni katsomassa telkkaria, eikä tarvitsisi joka kerta paeta sohvan toiseen päähän ikään kuin mulla olisi joku rutto (varsinkin, kun tunti tämän jälkeen nyhjää kyljessä persettä puristellen, että mitä jos vähän...).

Uskaltaisin varmaan olla nätti ja rohkea myös sängyssä ja nätti ja hymyilevä seur.päivänä roskia viedessä.

Ja säästää hänet miettimästä asumisia, lasten tapaamisia, elatusmaksuja, työaikoja, KAIKKEA.

Rakastan miestäni, rakastan, mutten jaksa enää olla itsestäänselvä kynnysmatto ja aina niin yksin.

Oksettaa sanoakin näin mutta näinhän se on.

Hellyyttä, yksi halaus edes joskus. Koskettaa voi muulloinkin, kuin seksin aikaan. Ja koskettaminen esim. silittämällä tai ottamalla kainaloon tuo sata kertaa varmemmin seksiä, kuin rapsuttamalla alapäätäni ohimennen.

Toivottavasti miehet lukevat nämä.

- "tarvitsen niin vähän, mutta jos sitä en saa niin mikään ei riitä".

Mulla taitaakin olla hyvä mies :) puhuu ja pussaa ja hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä. Käskemättä ja hyvällä tuulella. Töistäkin tulee hymyillen ja soittelee päivisin miten pärjään (olen kolmen lapsen kotiäitinä nyt). Mitähän minä haluaisin? Hmm, ehkä rauhallisen kotiviikonlopun ilman miehen järkkyjä sinkkukavereita :P

teidän puolestanne, naiset. =( Ihan itsestäänselvyyksiä luulisi olevan, ja näin luettuna symppaan teitä niin täysin. Miten vähän te pyydätte, kukaan ei toivo suuria lahjoja tai muutakaan maallista. Niin vähään ihminen on loppujen lopuksi tyytyväinen: arvostus, kunnioitus, katse ja kosketus. Joista voi seurata niin paljon hyvää - sille putkiaivoisemmalle miehellekin. Miten voi olla vaikea tajuta tällaista yksinkertaista seikkaa?? Ja kun te nimenomaan haluatte näitä asioita omalta mieheltänne, vuosien jälkeenkin. Kun HÄN koskisi.



Voi kun mä toivon että joku mies lukisi nämä ja hänen vaimonsa saisi tänä iltana niskahieronnan siinä telkkaria katsonnan, pari kaunista sanaa tai kiitoksen hyvästä ruoasta. Ja samalla tajuan, miten mieltä avartavaa olisi lukea samanlaisia ei mahdottomuuksia vaativaa listaa miesten puolelta.

mies edes joskus haluaisi viettää ihan kahdenkeskistä aikaa, vaikka sitten istuttaisiin hiljaisuudessa lasten mentyä nukkumaan. Nyt hän valitsee mieluummin tietokoneen ja/tai telkkarin kuin minut, oli lapset kotona tai ei. Sitten kun yrittää vähän hakea yhteistä aikaa, aletaan tiuskia, että häiritsen =(

Vaikka omasta miehestä ei ole juuri pahaa sanottavaa, teidän puolestanne tuli paha mieli. Miksi jotkut miehet eivät tajua näitä niin pieniä, mutta naiselle niin suuria eleitä? Se yksi perkeleen halaus ja pusu päivässä, omasta tahdosta, pelastaa huonon päivän. VOI MIEHET! HALATKAA NÄITÄ NAISIA!