Väittämä "Parasta, mitä vanhemmat voi lapsilleen antaa, on sisarukset"

Parasta, mitä voi lapselle antaa on rakkaus & rajat. Sisaruksia en kaipaa. Viittaan kintaalla noin älyttömälle väitteelle.



Nimi. ainoa lapsi ja yhden ainokaisen äiti

niin ajattelen minä.

Olen kyllä ihan läheinen veljeni kanssa ja tulemme hyvin juttuun, mutta vaimonsa on niin eri planeetalta kuin minä, että emme oikeastaan vietä aikaa yhdessä. Heillä tosin on keskenäänkin usein niin tulehtuneet välit (uskoisin, että johtuu kyllä ihan veljestäni), että sekin voi vaikuttaa kälyn käytökseen.



Kun veljeni aikanaan seurusteli entisen tyttöystävänsä kanssa, niin tulimme juttuun todella hvyin. Mökkeilimme ja reissasimme yhdessä. Tämä oli ennen lapsia. Olisin niin mielelläni nähnyt heidät avioparina ja veljenlapsieni vanhempina. Tosin ero oli kyllä vain hyvä tälle entiselle tyttöystävälle...



Mutta siis summa summarum, ei.

Siis jos tulee vaikka lintuinfluenssa-aalto. Ja nuo antibiootit ovat menettämässä kokonaan tehonsa ja uusia ei ehditä tehdä.



Olemme olleet niin kauan turvassa taudeilta, että nuo asiat unohtuvat.



Minua tämä asia kovasti harmittaa. Olen ainoa ja lapseni myös, kun enempää ei suotu.

Mulla on 2 veljeä. Toinen on läheinen ja rakas, toinen on vaan rakas, kai? Tän toisen kanssa ollaan aina otettu yhteen ihan pienestä saakka. Se on aina ollut mun kimpussa, on luonteeltaan ilkeä mua kohtaan. Nyt esim. on blogannut mut naamakirjassa niin että en pääse sen sivuille. No, sinänsä ihan yks ja sama, mutta kyllähän se herätti kysymyksen että miksi? Tosin häneltä en ole sitä kysellyt enkä kysy. Että tälläistä meillä.

Sairaalloinen mustasukkaisuus ja läheisriippuvuus on pilannut elämäni, eikä sille ole löytynyt muuta syytä, kuin lapsuuden hylkäämiskokemus.

Olen sisaruksien kanssa joissain tekemisissä mutta läheisiä ei olla.

Tiedän myös monta samanlaista sisarussuhdetta. Tosin olen vähän sitten kateellinen niille joilla on lämpimät suhteet sisaruksiinsa, niitäkin on.

Taas menee jengillä puurot ja vellit sekaisin. Alkuperäinen väittämässä sanotaan, "parasta, mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa". Eihän oma puoliso, lapset tai ystävät mahdu tähän vertailuun mukaan, paitsi tietysti jos kyseessä on esim. vanhempien järjestämä avioliitto. Kyse ei siis ole siitä, mikä on parasta elämässä yleensä.

Sisarukset eivät ole parasta elämässäni, mutta sitähän keskustelun otsikko ei väitäkkään. Silmää käteen ihmiset. Sisarukset ovat kyllä parasta, mitä vanhempani ovat minulle "antaneet".

Sisarukset eivät ole parasta elämässäni, mutta sitähän keskustelun otsikko ei väitäkkään. Silmää käteen ihmiset. Sisarukset ovat kyllä parasta, mitä vanhempani ovat minulle "antaneet".

Silti on vastattava ei!

Oli erittäin taitava kilpailuttamaan ja vertailemaan, mikä myrkytti välejämme. Siihen sitten vielä katkera perintöriita ja mt-ongelmista kärsivä sisko niin soppa on valmis.



Omilla lapsillamme on hienot välit. He todella ovat toisilleen kaikki kaikessa. Tänä aamuna esikoinen lähti kouluun ja kuopus jäi kotiin sairastamaan ja esikoinen moneen kertaan kyseli, että koska sisko on taas terve ja tulee kouluun hänen kanssaan.

Meillä on sama tausta, koska ollaan kasvettu samassa perheessä ja sitä kautta ymmärrämme toisiamme paremmin kuin tavallista ystävää.



Meidän lapsilla on lyhyet ikäerot ja kyllä heilläkin näyttää toteutuvan tuo, että sisarukset kasvavat läheisiksi. Olen siitä todella iloinen.

Veljeni on elämäni tärkein ihminen minulle mieheni lisäksi.

En olisi koskaan selvinnyt lapsuudesta ilman veljeäni, olemme hyvin läheisiä olleet aina, vaikka ikäeroa on vain 1,5 vuotta. Ei ole ollut mustasukkaisuutta vaan olemme aina pitäneet toistemme puolta.

Tekisin mitä tahansa hänen puolestaan.

niin helpompi se lapselle on, jos on joku muukin sitä jakamassa.



Nimimerkillä, Kokemusta on

Ja tämän ketjun jälkeen olen taas entistä kiitollisempi siitä, miten loistavat sisarukset minulla onkaan. Sisko ja kaksi veljeäni ovat ne ihmiset, jotka eivät koskaan hylkää ja antavat minun olla juuri sellainen kun olen.

Minä käsitän väittämän niin että sisarusten kanssa kasvaminen on se lahja.

Kaikki minun tuntemani yksilapsisessa perheessä kasvaneet... miten sanoisin nätisti? Huomaa kyllä ettei ole ollut sisaruksia hiomassa särmiä ja opettamassa toisten huomioon ottamista.

Kohdalla tämä ei pitäny paikkaansa, mulla oli kusipää veli joka hakkas ja kiusas mua. Miehellä 4 sisarusta joista yksi etäinen kun asuu niin kaukana, siskot ovat läheidiä, etenkin minulle, pidän heitä kuin omana siskonani, kälyjäni siis. Itsellä vielä iltatähti pikkusisko jonka kanssa hyvät läheiset välit, tosin nyt murrosikäinen joten taitaa kaverit olla tärkeinpiä kuin minä :)

Meillä 3 lasta, toivon että heillä säilyisi läheiset välit, olemm ainakin yrittäneet opettaa että sisarukset ovat rikkaus.

Miisa

minulla 3 veljeä, en ole kenenkään kanssa läheinen. Näemme lähinnä jouluna ja kesälomalla vanhempien luona. Mutta JOO, jotekin koen, että jossain on tukijoukkoja, jos tarve vaatii. En olisi yksin maailmassa, vaikka mieheni ja lapseni jäisivät huomenna auton alle tms. Ja vieläkin on jouluna mukavampaa, kun on talon täydeltä väkeä ja menoa.



Lisäksi, en ole vanhempieni ainoa ja viimeinen oljenkorsi, jonka tekemisiä, menemisiä ja tekemättä jättämisiä vahdattaisiin tiukasti.



Lapsuudessa mökillä tms oli hauskempaa, kun oli seuraa.



Oma esikoiseni syntyi 10 v ennen pikkusisaruskatrasta. Näen joka päivä, kuinka pikkusisarukset ovat niiiin tärkeitä toisilleen. Harmittaa vanhimman puolesta, ettei saanut kokea lapsuudessa sellaista yhteyttä omaan sisarukseen. Silti uskon, että joskus aikuisena esikoisellekin on mukava, että hänellä on ne pikkusisarukset olemassa!