Väittämä "Parasta, mitä vanhemmat voi lapsilleen antaa, on sisarukset"

Omaan siskooni etäiset välit. Olemme hyvin erilaisia ja ajautuneet erillemme, kun muutimme kotoa pois. Pidämme yhteyttä lähinnä velvollisuudesta. Kun vanhemmistamme aika jättää, luulen, että yhteys hiipuu.



Parasta elämässäni on mieheni ja lapsemme.

Enkä usko, että lapsillanikaan on näin.

minä ja veljeni olemme tuskin lainkaan tekemisissä keskenämme.

Ja siksi teinkin vain yhden lapsen. Jäävätpähän ainakin ne ongelmat pois.

noin kerran vuodessa. Eikä kyllä oltu lapsenakaan mitenkään läheisiä. Läheisempiä tyttökaverini olivat minulla.

lapselleen antaa on hyvät puitteet elämään eli rakkautta, huolenpitoa, kodin, turvallisen lapsuuden..



Mulla on viisi sisarusta ja jokaisesta heistä onnellinen ja itsellä kaksi lasta mutta ei ne sisarukset todellakaan mikään hyvän elämän edellytys ole! Ihan typerä väite!

En nyt tiedä ovatko sisarukseni parasta elämässäni, ehkäpä kuitenkin oma lapseni ja mieheni ovat, mutta juu, sisarukseni ovat tärkeä osa elämääni. Etenkin siskoni

antaa on täyspäinen vanhemmuus. Jos se on kunnossa, muu on säätöä. Samoin toisinpäin. Ei siinä sisarukset auta, jos elämän eväät on hakkaamista ja alkon käyttöä ja mielisairautta.

Olemme siskoni kanssa hyvin läheisiä. Varsinkin, kun vanhemmat alkavat ikääntyä, sisko tuntuu yhä tärkeämmältä. Omalla lapsella ei valitettavasti ole sisaruksia. Olen siitä hieman surullinen, mutta elämä ei aina kulje suunnitelmien ja toiveiden mukaan.

Oli minusta ainakin tärkeää, että oli se toinen siinä kinaamassa ja leikkimässäkin.



Eräs sisaruksistani on iltatähti, ja on kasvanut ainoana lapsena, ja sen eron kyllä huomaa... Hän ei kestää mitään arvostelua, pienestäkin sanomisesta tai arvosteluksi luokittelemastaan kommentista paiskoo luuria kiinni, pitää mykkäkouluja. On muutenkin tosi itsekäs, saattaa esim. sanoa äidilleni, että "tulen varmaankin viikonloppuna" ja äitini ostaa kaapit täyteen opiskelijalle lempiruokaa ja laittaa huoneen kuntoon jne. eikä opiskelijaa ilmestykään... saati että ilmoittaisi mitään.



Minä uskon, että tämä kaikki on pitkälti siitä kiinni, ettei ole ollut sitä "rasittavaa" sisarusta opettamassa lapsesta asti erimielisyyksien ratkomista, toisen huomioimista, jakamista ja toisaalta sitä, että vaikka mikä olisi, niin olet kuitenkin tärkeä.



Aikuisena ihmiset voivat toki kasvaa hyvinkin erilaisiksi, mutta se ei poista sitä, että sisarukset ovat antaneet kasvulle omat piirteensä ja muokanneet sinua siksi, mikä olet.

minun kohdallani tämä pätee. Meitä on 4 sisarusta ja olemme hyvin läheisiä edelleen aikuisinakin. Tämän vuoksi olen ehdottomasti halunnut itsekin enemmän, kuin vain yhden lapsen.



On minusta ihan vanhemmista, perheen tavoista/kulttuurista ja arvoista pitkälti kiinni, pysyvätkö sisarusten välit lämpiminä aikuiseksi asti ja edelleen.



Myös miehelläni on todella läheiset välitä omiin sisaruksiinsa. Sama myös ystäväpiirissäni, en edes tiedä itse asiassa hetään tuttavaamme, jolla olisi etäiset välit sisaruksiinsa. Varmaan näitäkin on, mutta nyt ei kyllä muistu mieleen.

Ja nyt viidenkympin paikkeilla tämä vielä korostuu. Ajatus siitä, että olisin ainoa lapsi, tuntuu todella ankealta.

Miksi ette pidä sisaruksiinne yhteyttä. Ette tiedäkään, minkä rikkauden menetätte.

Olemme siskoni kanssa hyvin läheisiä. Varsinkin, kun vanhemmat alkavat ikääntyä, sisko tuntuu yhä tärkeämmältä. Omalla lapsella ei valitettavasti ole sisaruksia. Olen siitä hieman surullinen, mutta elämä ei aina kulje suunnitelmien ja toiveiden mukaan.

Lapsena sisko oli tärkeä ja varmasti muovasi sitä millainen minusta tuli, mm. sosiaalisuus ja oppiminen jakamaan jne.



Mutta nuorena ja aikuisena välit etäiset, itse valitut kaverit ja puoliso ovat paljon tärkeämpiä.

On ihanaa katsoa kahden oman lapseni leikkivän ja viihtyvän yhdessä, se mistä itse jäin paitsi.



Heillä on ihan oma erityinen suhde.

Mieheni on raivostuttavuuksiin asti käytökseltään tuon kuvailemasi siskon kaltainen, uskomattoman itsekäs ja jos ei saa tahtoaan läpi, osoittaa yhä yli kolmikymppisenä mieltään erinäisin tavoin. On ollut tällainen aina eikä ikä ole lieventänyt käytöstä, pahentanut vain.

Miehellä on neljä sisarusta.

Oli minusta ainakin tärkeää, että oli se toinen siinä kinaamassa ja leikkimässäkin.

Eräs sisaruksistani on iltatähti, ja on kasvanut ainoana lapsena, ja sen eron kyllä huomaa... Hän ei kestää mitään arvostelua, pienestäkin sanomisesta tai arvosteluksi luokittelemastaan kommentista paiskoo luuria kiinni, pitää mykkäkouluja. On muutenkin tosi itsekäs, saattaa esim. sanoa äidilleni, että "tulen varmaankin viikonloppuna" ja äitini ostaa kaapit täyteen opiskelijalle lempiruokaa ja laittaa huoneen kuntoon jne. eikä opiskelijaa ilmestykään... saati että ilmoittaisi mitään.

Minä uskon, että tämä kaikki on pitkälti siitä kiinni, ettei ole ollut sitä "rasittavaa" sisarusta opettamassa lapsesta asti erimielisyyksien ratkomista, toisen huomioimista, jakamista ja toisaalta sitä, että vaikka mikä olisi, niin olet kuitenkin tärkeä.

Aikuisena ihmiset voivat toki kasvaa hyvinkin erilaisiksi, mutta se ei poista sitä, että sisarukset ovat antaneet kasvulle omat piirteensä ja muokanneet sinua siksi, mikä olet.

ja elämäni olisi paljon ikävämpi häntä ilman. Meillä on sama henkilöhistoria takana, joten ymmärrämme toisiamme ihan eri tavalla kuin ihan vain ystävät ymmärtäisivät.



Myös meidän lapsissa toteutuu se, että läheisiä ollaan, kun ollaan samanikäisiä. Lapset ovat 16-20 vee.

Parasta mitä vanhemmat voi lapsilleen antaa on täyspäinen vanhemmuus. Jos se on kunnossa, muu on säätöä. Samoin toisinpäin. Ei siinä sisarukset auta, jos elämän eväät on hakkaamista ja alkon käyttöä ja mielisairautta.

kun vaan malttavat antaa sille ominaisuudelle tilaisuuden. :D

Olen erittäin onnellinen, että on paljon sisaruksia. miehellänikin on ja tulemme kaikki hyvin keskenämme toimeen. apua kehtaa aina pyytää ja tietysti sitä mielellään myös tarjoaa. paras turvaverkko ikinä, jos jotain ikävää joskus sattuu.

Lähipiirissä kun miettii niitä sisaruksia, joilla ei ole läheisiä keskinäisiä suhteita aikuisiällä, taustalla usein on lapsuus jossa jompi kumpi oli vanhempien suosikki. Kasvattajan tasapuolisuus (ei sama asia kuin tasapäistäminen) on täkeää.



M43

Ei välttämättä aikuisena mutta lapsena oli aina leikkikaveri mukana.