Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko kohtuuttomia?
09.01.2012 |
Vauva 3,5 kk ja koko sen ajan olen hoitanut vauvaa lähes yksin miehen tehdessä pitkää päivää eikä yhteistä aikaa tai siis kahdenkeskistä aikaa ole ollut ollenkaan. Menimme käymään äitini luona entisellä kotipaikkakunnallani, koska äiti halusi, että sukulaisemme saavat tavata vauvaa,koska eivät matkan 150 km takia ole meillä käyneet. Samalla reissulla ehdotin, että josko äitini katsoisi vauvaa, että pääsisimme kahdestaan ravintolaan syömään. Pitkin hampain suostui ja koko ajan tolkutti, miten meidän pitäisi oppia liikkumaan perheenä eikä viettää aikaa kahden.No,olemme kyllä perheenätehneet kaiken tätä ennen, käyneet kaupassa tms.
Olimme olleet poissa tunnin, matkat ja ruuan odotusaika,kun äitini jo soitti ja kertoi vauvan ikävöivän ja itkevän. Söimme äkkiä ja 1.5 tunnin kuluttua olimme jo lapsen luona. Lapsella ei ollut mitään hätää, vaan iloisesti istui baby sitterissä paitaani halaten. Kyse oli vaan ollut siitä, että äitini mielestä vauvan olisi pitänyt nukkua koko aika ja kun ei ollut nukkunut,niin minun piti heti tulla takaisin ja olla perheenä mieheni kanssa vauvalle. Vaadinko liikoja kahdenkeskisiä aikoja? Pitääkö jatkuvasti olla perheenä??
Tietenkään äitini ei tarvitse olla vauva-apuna, mutta luulisi, että kun itse meni töihin minun ollessa vajaa 3 kk ikäinen ja äitinsä hoitaessa minut, niin luulisi, että omaa tytärtäänkin vähän haluaisi auttaa.
Kommentit (51)
Munkin mielestä aika pientä olet jättämässä hoitoon, varsinkin kun äitisi ei ole teillä arjessa mukana.
Yhden vauvan kanssa sitä yhteistä aikaa on kuitenkin aina kun vauva nukkuu. Harva perhe pystyy huolehtimaan parisuhteesta vain niinä hetkinä kuin lapset on hoidossa, kyllä sitä parisuhdetta pitää hoitaa ihan siinä arjessa. Mielestäni äitisi on oikeassa.
Mä en myöskään haluaisi jättää lasta hoitajalle, jota lapsi ei tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaiset ihmiset osaa tai jaksa hoitaa vauvaa/lasta, jotka eivät ole aikoinaan edes omiaan hoitaneet! Siinä mielessä ilmeisesti vaadit äidiltäsi liikaa. Muuten lastenhoidon tarve ja miehesi kanssa rentoutumisen tarve lähtee pelkästään teidän omista tarpeistanne käsin. Vauvalla ei varmasti mitään hätää.
Äitisi kuuluu nk. ahneeseen itsekkääseen sukupolveen.
Lapsiparka on 3,5 kuukautta vanha ja äiti on mielestään hoitanut tarpeeksi ja yrittää lykätä muille!
Enkä tajua, miksi ap edes haluaa olla miehen kanssa, josta miettii eroavansa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki sitä saa pyytää lastenhoitoapua, mutta ei olettaa, että sitä välttämättä saa. Äitisi käyttäytyi tökerösti kun ensin jäi hoitamaan vauvaa ja sitten alkoikin soitella perään. Voihan olla, että vauva itkeskeli paljonkin ja äitisi hieman hätääntyi, että mitäs nyt tehdä kun lapsi ei rauhoitu ja soitti siksi? Oliko hän myös ehkä vähän loukkaantunut siitä, ettette halunneet viettää hänen kanssaan aikaa?
Siihen on vaan totuttava, että nykyaikana ihmiset ovat aika lailla omillaan. Keskustele miehesi kanssa siitä, että kaipaisit häntä enemmän kotona ja lapsikin varsinkin kun vähän kasvaa, kaipaa isäänsä kovasti. Ei sitä rahaakaan nyt ihan ylen määrin tarvita, yhdessä vietettty aika on tärkeämpää kun perusasiat ovat kunnossa.
Meillä on kohta 6-vuotias ja kohta kolmevuotias lapsi, ja viimeksi olimme treffeillä viime keväänä, eli ei sitä parisuhdeaikaa meilläkään liiemmin ole. Ei ole oikein rahaa lastenhoitajaan, mutta sitten kun minäkin menen taas töihin niin pitää palkata joku säännöllisesti, että pääsemme miehen kanssa vähän ulos tuulettumaan.
mutta saahan se äiti omaa aikaa, kun isä hoitaa vaan lasta. Eli isä hommiin! Ei se mummon tehtävä ole.
49 mikä sua vaivaa. Eikö äiti saisi edes paria tuntia omaa aikaa saada? Oletko muuten ihan normaali?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi pointti, joka ei vielä tainnut tulla esille, on se, että mummoa voi todellakin pelottaa noin pienen hoitaminen useamman tunnin. Kolmessakymmenessä vuodessa unohtuu helposti, miten noin pientä edes pidetään sylissä. Hoito-ohjeet ovat muuttuneet jne. Toiset vauvat nukahtavat eri tavalla, toiset itkevät enemmän jne.
Olen kyllä samaa mieltä ap:n kanssa, että välillä on tarpeen saada sekä omaa että parisuhdeaikaa. Ehkä tuo oli kuitenkin liian iso pala äidillesi, että näki pienen vauvan ensimmäistä kertaa ja heti pitäisi osata olla useampi tunti vauvan kanssa kahdestaan. Me aloittelimme niin, että ensin mummo hoiti vauvaa kun kävimme saunassa (samassa talossa), sitten päiväunien aikaan piipahdimme pikaisesti jossain, sitten vietimmekin jo iltaa, mutta niin, että nukutimme itse vauvan ja mummon piti vain vahtia, että vauva ei herää. Jos vauva olisi herännyt, eikä olisi rauhoittunut pullolla, olisin tullut heti imettämään.
Olisi myös keskustelun paikka miehen kanssa, kuten monet ovat sanoneet, että saisit sekä omaa aikaa että parisuhteaikaa ihan arkisin kotona! Mitä ne miehen menot ovat, joihin tarvitsee niin paljon rahaa?
omaa aikaa - mutta jos sitä on pakko saada, niin isä hoitamaan.
Ei se mummon ongelma ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ei oikeen tajunnu vissiin täällä sun asian pointtia, eli miksi mummo ei halua viettää aikaa lapsenlapsen kanssa ja mitä se mummolle kuuluu miten teidän suhde menee. Itse ainakin loukkaantuisin siitä, että ajaisin 150km eikä mummo halua hetkeä viettää aikaa pienen uuden tulokkaan kanssa jonka takia matka lähinnä tehtiinkin. Että mummo näkee lapsenlastaan. Mummolle ei kuulu se, miten te vietätte aikaa perheenä, toki hän saa kieltäytyä hoitajan roolista. Et todellakaan vaadi liikaa kahdenkeskeisiä aikoja, jatkuvasti ei tarvitse olla perheenä eikä sinun kannata kaikkia näitä jeesustelijoita täällä kuunnellakaan. Yleensä heiltä puuttuu tämä sosiaalinen elämä tai sitten ongelma on siinä että jos joutuisi miehen kanssa kahdestaan viettämään aikaa, ei keksisi mitään tekemistä.
pienen vauvan hoitaminen jännittää ja hermostuttaa. Kaikki ei ole luonnostaan vauvan hoitajia ja monia varsinkin se vauvan itku tai pelko siitä, että vauva alkaa itkeä, hermostuttaa kovasti. Voi olla vaikea myöntää epävarmuuttaan tai pelkoaan ja on helpompi suuttua ja kritisoida.