Miltä tuntuu olla isorintainen nainen?
Kertokaapa isorintaiset naiset, millaista on elämä isojen rintojen kanssa? Miten suhtaudutte niihin? Oletteko ylpeitä niistä, suhtaudutteko neutraalisti vai inhoatteko niitä?
Entä miltä tuntuu niistä aiheutuva huomio miehiltä? Imarteleeko vai onko tyhmää? Entäs tämä klassikko, puhuvatko miehet rinnoillenne ja miltä se tuntuu?
Ihmettelee pienirintainen nuori nainen
Kommentit (70)
mulla 85F rinnat ja rakastan niitä.
Rintani eivät saa huomiota muilta kuin omalta mieheltäni, tai en ainakaan huomaa sitä mutta kyllä huomio imartelisi.
kun olin nuori niin kävi usein niin, että miehet puhuivat rinnoilleni mutta eivät nelikymppiset miehet enää niin tee :). Ei se haitannut, oli lähinnä imartelevaa.
Itse olen vähän pyöreähkö. Painoindeksin mukaan sopiva, mutta muotoja löytyy. Toisaalta olen tyytyväinen tisseihini, mutta välillä ne ärsyttävät. Esim. rintaliivien hankinta on ahdistavaa, tuntuu, että mistään ei löydy sopivan kokoisia, jos kokoa löytyy ovat ne yleensä joko mustat tai valkoiset. Tylsää perussettiä siis. Olisi joskus kiva ostaa jotain muunkin värisiä rintaliivejä.
Lisäksi vaatteiden hankinnoissa tissit rajoittavat. Paita ei välttämättä mene tissien kohtaa kiinni laisinkaan, jos otan koon suuremman on se sitte mahan kohtaa taas löysä, kun mikäkin.
Miesten huomioon nyt on tottunut, sitä on välillä ihan mukava saada, mutta esim. olen kaupassa töissä ja siellä välillä tulee näitä "känniääliöitä" vastaan, jotka pokkana kommentoivat kassalla olessa rintojeni kokoa. Se ei todellakaan ole kivaa. Baarissa näitä tisseille puhujia riittää, mutta olkoot.
Mieheni tykkää isoista tisseistäni, hän on aina ollut isompien perään.
Selkävaivoja mulla ei onneksi ole ollut. Saas sitten tulevaisuudessa nähdä, tuleeko vai ei. Mutta ei ne isot tissit mikään hehkutuksen aihe ole. Välillä niitä ei meinaa kestää, välillä ne taas ovat ok.
rintani kasvoivat samantien isoiksi heti kun kasvoivat. Suhtautuminen on ollut vuosien varrella erilaista.
Ihan nuorena hävetti rintojen koko ja näyttävyys kun ei vielä ollut yhtään sinut vielä seksuaalisuutensa kanssa eikä halunnut tulla katsotuksi sillä tavalla. Sitten pari-kolmekymppisenä tykkäsin rinnoistani kovasti ja nautin niiden saamasta huomiosta. Imetysaikoina rinnat kasvoivat jättiläisiksi ja muutenkin rytmittivät perheen elämää, silloin tuntui että olin yhtä rintaa koko ihminen.
Tällä hetkellä olen suht välinpitämätön rintojeni suhteen. Joidenkin vaatteiden kanssa ne näyttävät hyvältä, enkä osaisi varmaan olla ilmankaan. Suurin haitta tuntuu itselläni olevan se, että rintojen takia mekkojen vyötärö nousee ihan hölmön korkealle, kun kangasta ei riitä oikeaan vyötärööni asti. Kaikista mekoista tulee helposti "empirelinjaisia".
Mieheni on ns. tissimies ja tykkää rinnoistani muttei sentään puhu niille.
mitä rinnoille puhumisella tarkoitetaan... Ajattelin että joidenkin ihmisten rinnoille puhutaan ihan että "hei tissi, mitä kuuluu" ja mietin että ihan niin innoissaan munkaan mieheni ei nyt sentään niistä ole.
Siis sitä on tietysti miesvaltaisella työpaikalla ihan koko ajan että miehet katsovat rintoja puhuessaan minulle. Ei se sinänsä vaivaa, olen tottunut. Joskus naurattaa kun näkee miten toinen yrittää olla katsomatta, ja sen silmät tekevät sellaista nopeaa ylös-alas-liikettä.
Olen pienennyttänyt rintani ja viihdyn paremmin nyt B-kupin kanssa.
Lihavuudesta ei ollut kyse nuorempanakaan.
joka haluaisi olla pienirintainen. Olen huomannut että monet pienirintaiset uskovat että suuret rinnat liittyvät aina lihavuuteen, mutta näin ei tosiaan aina ole sillä joillakin naisilla vain on enemmän rauhaskudosta kuin toisilla.
Miehiltä saatu huomio on huvittavaa ja vaivaannuttavaa, mutta ei imartele. En ole valinnut ulkonäköäni itse ja olisin mieluummin suora ja poikamainen kuin hoikka ja kurvikas.
Harrastan paljon urheilua ja haluaisin siksikin pienemmät rinnat. Kurvikas vartalo ei sovi luonteelleni.
kurvikas vartalo. Eikä poikamainen. Rinnat kuuluu osaksi naista. Miksi joku haluaisi poikamaiset rinnat? Olkaa ylpeitä naiseudesta.
Sinulle voi olla yllätys, että ei miehen niin suuresti niihin huomiota kiinnitä. Kai se on omasta persoonasta kiinni, ovatko rinnat se ykkösasia vai ei. Ei ole kukaan koskaan rinnoilleni puhunut.
Miesvaltaisella alalla ollut töissäkin, mutta ei mitään ongelmaa. Suurin riesa on sopivien liivien löytäminen, sillä H70-kokoa ei todellakaan marketeissa ja alennusmyynneissä ole.
lihavilta yläkropasta... ehkä kun paidat eivät ole sopivan näköisiä useinkaan. Ja ilman liivejä... apua! Kuten vaikka uusin kuva Christina Aquilerasta...
Naisilla nyt vaan on rinnat. Jos se on sinusta outoa niin kannattaa mennä peilin eteen. Miksi joku nainen haluaa näyttää pikku pojalta? Pienirintaiset naiset näyttää ihan pojilta. Ei miehiltä vaan pojilta. Onko se sitten kivaa? Onko teillä peniskateuttakin? Itse naisena en ole koskaan ymmärtänyt sitä että joku ei halua olla muodokas. Se ei estä urheilua eikä mitään muutakaan.
En ole saanut mitään huomiota rintojen ansiosta eikä mun rinnoille ole koskaan kukaan puhunut. En itsekään kiinnitä niihin mitään huomiota. Mitään vaivaa ne ei aiheuta - no, istuvia paitoja on vaikea löytää. Mun kuppikoko on 70H.
Mistä löydät liivisi, jos vain istuvien paitojen löytyminen on ongelma, ei liivien?Aika hauskaa, kun tässä keskustelussa D-kuppiset kokevat miesten huomion niin kiusalliseksi, kun meitä H-K-kuppisia se ei haittaa. Onkohan siinä joku raja, jonka jälkeen miehet eivät enää kehtaa ihmetellä niitä suurempia?
Jo minä olenkin ihmetellyt, että mikä siinä miesten huomiossa niin erinomaista on, kun mulla ei ole siitä mitään havaintoa.
Ehkä joskus teininä, mutta siitä on niin pitkä aika, että tuskin muistan.
Edes oma mies ei satu olemaan tissimiehiä, eli siinäkin nämä menevät "hukkaan". Sille riittäisi B-kuppinen vallan hyvin.
Onko kukaan kysellyt, että onko silikonit? Isorintaiselta kaverilta meinaan on joskus kyselty tuollaista. Aika loukkaavaa! :(
Itselläni on tavis-tissit 75-C.