Te, joiden puolisolla epävakaa persoonallisuushäiriö

Minä hoidin lähes yksin lapsen ja kodin. Mies pelasi ja remontoi, ei kuitenkaan peliriippuvainen, oli joko iloinen ja pirteä tai masentunut ja vihainen. Niin paljon vihaa siinä miehessä oli. Ei osannut hoitaa raha-asioita. Työpaikat vaihtui tiuhaan tahtiin. Äkkinäisiä tyhmiä päähänpistoja. Ei osannut varoa lapsen touhuamisia, mihin lapsi ylettyy ja menee. Minulla oli tavallaan kaksi lasta. Erosin sitten miehestä kun en jaksanut sen persoonallisuushäiriötä.

Siitä voi parantua tai vähintäänkin kuntoutua kunnollisen terapian avulla. Mutta joku MTT-hoitosuhde (tyyliin psykiatrinen sairaanhoitaja kerran kuussa ja psykiatrin määräämät lääkkeet ja tapaamiset kerran vuodessa) ei auta eikä riitä, on silkkaa lumehoitoa.

Jos mies ei saa kunnon psykoterapiaa (joka kestää sitten persoonallisuushäiriön ollessa kyseessä vuosia) tai ei sitoudu siihen, älä hommaa lapsia. Mutta jos mies saa oikeaa hoitoa, hänestä voi kuoriutua ihana ihminen.

Meillä minä olen se epävakaampi ja mies vakaa. En tiedä miten tuo jaksaa mua ;-)

saattaa olla arvaamaton, vieraillekin huutaa, haukkua minua kaupan kassalla( viimeksi eilen)...lapst pelkäävät arvaamattomutta- on tosi ankara vanhempi

Miehellä epäillään epävakaata persoonallisuushäiriötä, mutta ei ole vielä diagnosoitu. Itse on vahvasti sitä mieltä, että hänellä on kyseinen persoonallisuushäiriö.



Ei ole juuri muuten väkivaltainen, muutakuin joskus humalassa haastaa riitaa ja tappeleekin toisten miesten kanssa. Humalassa on muutenkin holtiton, on mm. ajanut autoa humalassa (ja jäänyt kiinni) sekä usein pelaa isoja rahasummia baareissa illan aikana. Muutenki on selvästikin myös peliriippuvainen ja raha-asioiden hoitamisesta ei tule mitään. On myös sekaantunut joskus huumeisiin, mutta vannonut, että ne ovat taakse jäänyttä elämää, saa nähdä... Muuten arjessa on usein ärtynyt ja ahdistuksen takia ei halua käydä kanssani mitään vakavia keskusteluja.



Lapsia meillä ei vielä ole, mutta sitä tässä mietinkin, uskaltaako tuon miehen kanssa moiseen ryhtyä. On kyllä toisaalta niin täydellinen myöskin puolisona, laittaa ruokaa, tekee kotitöitä, osoittaa hellyyttä ym.

Itse tajusin miehen epävakauden vasta liian myöhään ja sen takia lapset kärsivät aivan kauheasti. Mies löi minua lasten nähden, ei puhunut mitään, ei osallistunut perhe-elämään vaan eli omaa elämäänsä aina vaan.



Mutta hienoa, jos miehesi on oikeasti hakenut apua ja tunnustaa ongelman, koska sehän on ainut keino muuttaa asiat paremmiksi.



Oma mieheni ei kyllä ikipäivänä olisi myöntänyt, että hänellä olisi mitään tuollaista eli vika aina muissa paitsi hänessä. Ei kuitenkaan ole ns. narsistinen kuin ehkä vaan minua kohtaan. Auttaa muita, eikä korosta itseään.