Nyt se taas tapahtui, mies

jotka ette "lyöneet lyötyä".

Tämä oli todella raskas päivä töissä,en viimeyönä nukkunut kuin ehkä 4h ja senkin pätkissä, oli hirveitä vaikeuksia ylipäänsä nukahtaa ja kun lopulta uneen vaivuin niin heräilin pitkin yötä.

En tiedä mitä tehdä, miten toimia ja miten olla, tässä kuussa on tosiaan 1,5vkon verran palkatonta ja viimekuussa oli muutama palkaton ja vielä helmi-maaliskuussa tulee useampia palkattomia päiviä eli ei tämä "mies ansaitsee enemmän"-asetelma ainakaan helpota,päinvastoin:(

Olen ihan hirvittävän väsynyt eikä edelleenkään huvita puhua miehelle mitään ainakaan oma-aloitteisesti, ehkä olen lapsellinen mutta tietyistä vyön alle lyömisistä (ja niitä on ollut muitakin kuin tämä palkka-asetelmamme) menen tosiaan umpeen kuin simpukka ja kestää aikansa että "avaudun" taas ja tekee mieli edes puhua mitään hänen kanssaan. Ei kiinnosta edes hänen halailuyrityksetkään, en omista nappia jota painaa yhtäkkiä ja olla kuin kaikki olisi ok.

Eikä täällä mihinkään terapioihin pääse jos ei ole psykoosissa tai itsemurhaa yrittänyt ja tuo on mielenterveystoimiston vastaus asiaan eikä oman pääni keksintöä.



ap

minun puolestani tämä ketju on tässä,tai siis oli jo edellisen kommenttini jälkeen.



ap

ÄÄLIÖ ilmaisee sen noin, hyvä ap! Ihan turhaan häntä puolustelet nyt, järkevä ja myötätuntoinen mies ei syyllistäisi vaimoaan siitä, että tämä on matalapalkka-alalla ja pätkätöissä.



Seuraavalla kerralla sanot ihan asiallisesti ukollesi - kun hän alkaa tuolla lailla natkuttaa - että hänen kommenttinsa loukkaa sinua. Et siis raivoa tai syytä, vaan kerrot ihan rauhallisesti, että hän on loukkaava ja sinua surettaa kuulla tuollaista. Sanot, että et voi sille mitään, että työtilanteesi on huono ja palkka alallasi huono.



Kysy häneltä, mitä hän sinuna tekisi. Haluaako maksaa perheenne menot siltä ajalta, kun opiskelet paremman ammatin? Silläkin uhalla, että sillä paremmallakaan alalla ei löydy vakiduunia.



Nuorten naisten työllistyminen on yhä hyvin huonoa. Naiset tekevät kaksi kertaa yleisemmin pätkätöitä ja alle 35-vuotiaista liki 30% tekeekin pätkätyötä.



http://www.tasa-arvoklinikka.fi/tasa/index.php?option=com_content&view=…



Ei siinä kauheasti auta, vaikka olisi kuinka taitava ja ahkera.



Joten MITEN asiaa auttaa se, että mies hieroo parempaa palkkaansa naamaasi, kysypä sitä mieheltäsi. Mitä hän ajattelisi, jos tilanne olisikin toisinpäin ja sinä ansaitsisit enemmän? Olisiko kivaa, että muistuttelisit häntä surkeasta liksasta ja olisit sitä mieltä, että sinulla on oikeus rellestää ja hassailla, koska olet paremmin ansaitseva.



Usein vielä naiset tekevät enemmän töitä kotona, mutta sitähän miehet eivät arvosta rahanarvoiseksi duuniksi ennen kuin joskus joutuvat ostamaan nekin palvelut...



Ylipäätään puolison tehtävä on tukea ja kannustaa, ei moittia ja nujertaa. Miehesi tuntuu saavan itsetunnolleen pönkitystä korostamalla omaa erinomaista palkkaansa sinua mollaamalla!

Ei ole liian myöhäistä opiskella! On se varmasti vaativaa, mutta jos sinulla motivaatiota ja paloa riittää, niin varmasti on mahdollista! Tuo miehen käytöshän voisi olla hyvä ase sinulle, teet sopimuksen, että opiskelet ja hän tulee sinua siinä rahallsesti ja ladtenhoidon kanssa että pääset parempipalkkaiseen työhön. Jos hän ei halua tukea sun opiskelua, niin ei ole myöskään asiaa arvostella sun tuloja.

Itsellä myös pieni palkka, n. 2000e/kk, miehellä 5000e. Onneksi hän ei mua arvostele, mutta joskus hän puhuu kesämökistä, isommasta kodista jne... Silloin tuntuu pahalta, etten tuo enemmän rahaa perheeseen. Toisaalta on kätevää,mkun minulla ei ole uraa, voin olla helpommin pois töistä, hoitovapaalla, kun palaan töihin, niin minä olen se, joka on poissa töistä lasten sairastelujen takia. Voin jopa alkaa tehdä lyhennettyä työviikkoa, mikäli se olis parempi lapsille. Minusta lasten ja kodinhoito on myös arvokasta työtä, ja jos mies ryhtyis mua arvostelemaan, niin antaisin takas samalla mitalla!

Silloin kun ap et tee töitä, niin hoidatko lapsia enemmän? Entä kodinhoito, lasten kuljetus hoitoon tai harrastuksiin?

Silloin voit sanoa myötä- ja vastamäessä.

En minä jaksa sanoa mitään, sulkeudun kuin simpukka.

Silloin voit sanoa myötä- ja vastamäessä.

Ja ymmärrän sen täysin.

Mutta ei se poista sitä kuinka tuollaiset heitot loukkaa ja satuttaa, menen ihan lukkoon ja menee useita päiviä etten viitsi edes katsekontaktia siihen ottaa, ei huvita, ei tunnu siltä, sekin tuntuu liian läheiseltä "tapahtumelta" sen jälkeen kun kuullut, taas, asiasta.

Muutenkin hajoan tähän tilanteeseen ja tosiaan syyllisyyteen kuristun.

Sitä paitsi mies ansaitsee aina ja ikuisesti enemmän kuin minä.



ap

Sano sille, että pitää päänsä kiinni tai suksii vittuun.

totesi kuinka minun takiani saa vyötä kiristää ja kai hänellä on oikeus käyttää rahaa enemmän johonkin niin kauan kuin tulosuhde on tämä eli hän ansaitsee enemmän.

Jep, toki niin onkin, mutta tarvitseeko siitä silti päätään aukoa?

Muutenkin syyllisyys painaa niin etten happea kunnolla saa ja lisäksi ahdistus ja suru työtilanteestani (pätkää pätkän perään) ja huonosta palkastani niin nuo miehen sanat vaan satuttaa ja pahasti:´(

Moi.Sama juttu meillä (melkein)

Mies on hyvin ansaitseva ja minä myyjä (lukion suorittanut ja merkonomi tutkinnon,ei tullut lukion jälkeen mentyä minnekkään kouluun kun oli 2 tutkintoa alla)

Ja välillä mies valittaa kun ei saa ostettua itselleen esim. Hienoja vaatteita, partavesiä,elokuvia ym. joita haluaisi kun kaikki rahat menee ruokaan,lapsiin (meillä 2 lasta, 2v ja 5 v),autoihin,vuokraan ym. Ja puhuu että mun pitäisi panostaa enemmän ja etsiä toisia töitä joissa parempi palkka.

Ja kyllähän se pahalta tuntuu kun mies puhuu asiasta syyttävään sävyyn ja tietämättään loukkaa.Olen jopa sanonut että voin minä autoni myydä pois jos se siitä on kiinni,mihin miehen reaktio oli jäätävä "Just.Kuka kersoja sit hoitoon kuskais.Ei mulla oo tommoseen aikaa.Sulla on,sulla kun ei oo kunnon työ"

Eli tavallaan on mun ja lasten syytä tämäkin.

Miehellä on entisestä avioliitostaan 3 lasta ja ex-vaimo myös.Ja kyllä heihinkin raha menee,mutta ei mies silti hauku kuin minua ja lapsiamme,toisaalta en haluaisi että hän alkaisi syyttelemään/haukkumaan toisia lapsia...lapset ovat sen verran vanhoja että loukkantuisivat ja en halua puhua aiheesta miehelle ja aiheuttaa lapsille pahaa mieltä koska ovat mullekkin tärkeitä hänen lapset koska ovat meillä aika useasti. Miehen lapset on 6, 7 ja 9 v.Mies oli aika nuori kun sai heidät.17 vuotias ja 18 vuotiaana he menivät naimisiin.He erosivat kun nuorin oli 1 vuoden ja me ollaan oltu yhdessä nyt 4 vuotta joista naimisissa 2,5 v.

Mutta..tästä exästä en pidä sillä mies vertaa mua aina häneen. "Hän sentään teki töitä myös viikonloppuisin toisin kuin sinä" ja exä oli tähän aikaan parturi kunnes sai potkut.

Joskus hän jopa vertailee että kumpi kuluttaa enemmän ja puhuu että minä tuhlaan koko ajan ja että en ole mistään kiitollinen (minä hämmästyin asiasta suuresti koska minä olen aina ollut se nuuka enkä siis tuhlaa.Lapsille tosin ostanpaljon vaatteita,mutta nekin halvalla ja kirppiksiltä ym.Ei minulla ole halua ostaa 50 euron hajuvesiä toisin kuin hänen exällään koska en voi käyttää hajuvesiä)

Ja minusta itsestäni vielä.En ole vaatelias.Itse ostan vaatteita alemyynneistä ja kirppareilta.En tuhlaa kosmetiikkaan.Laitan yhteiseen säästöön jopa syntymäpäivärahani jota saan aina kummisedältäni.Mutta...äh en tiedä ehkä pitäisi vain sanoa miehelle suoraan,mutta siitäkös kunnon riita kehkeytyisi...

Mutta olen tässä miettinyt että kouluttautuisin lääkäriksi (joka on unelma-ammattini) mutta rahat ei sitten riittäisi alkuunkaan..

Aika hyvin on saanut sut aivopestyä, kun alat puolustelemaan jo rääväsuuta.

Mies tienasi ja mina kaytin. Ja ei ole nyt kyse mistaan, etta mies haluaisi partavesia tai elokuvalippuja, kun nyt hammasharjan saisi joskus ostettua, mut ei, kun mina kaytan. Ja mies tulee aina ja ikuisesti tienaamaan enemman kuin mina, koska en voi menna tyohon (tarhat huonoja jne.).



Nykyaan tullaan kylla toimeen paremmin, kun on pienemmat tulot ja kaikki raha menee laskuihin. Sailykepurkkeja ollaan kavereilta saatu. Joten kylla se elama voi valoisammaksikin aina muuttua. Talla lohduttaisin teita samassa tilanteessa olevia.

Puolustinko minä? totesin vain että tottakai häntä saa harmittaa, harmittaahan minuakin. Silti nuo lotkautukset loukkaa ja tuntuu hirmu pahalle.

ap

Aika hyvin on saanut sut aivopestyä, kun alat puolustelemaan jo rääväsuuta.

luulisi että mies jättäisi noita omia juttujaan vähemmälle. Oletan siis, että miehelläsi on mielestään oikeus käyttää rahaa omiin (turhiin?) huvituksiinsa ja menoihinsa.

Minä käytän itseeni varmaan vähemmän kuin, no en tiedä, mutta tod vähän siis.

Nyt kun työnkuva muuttui niin ollut pakko ostaa muutama vähän siistimpi vaate mutta max40e/kpl hintaan, meikkeihin menee ehkä joka 2kk jotakin eli puuterin ja ripsivärin verran, huulikiilto tai puna pari kertaa vuodessa. Vartalovoide, naamarasva, puhdaine ja ne kaikki marketista.

Kampaajalla käyn säänn eli 2,5kk välein, ennen kävin 1,5kk välein.

Mitään maksullista en harrasta.



ap

Harrastuksia 1kpl nyt kun ei ole lunta ollut eli tennis, laskettelua harrastaa silloin kun kelit antaa myöten mutta ei todellakaan viikottain silloinkaan.

Eikä käytä rahaa tupakkaan, alkoholiin, baari-iltoihin tms.

ap

luulisi että mies jättäisi noita omia juttujaan vähemmälle. Oletan siis, että miehelläsi on mielestään oikeus käyttää rahaa omiin (turhiin?) huvituksiinsa ja menoihinsa.

Mistä ihmeellisestä syystä pitää olla ja elää sellaisen ihmisen kanssa, joka on ilkeä ja loukkaa tahallaan? Itse te olette puolisonne valinneet. Itse on vaimonsa valinnut myös se hyvin tienaava mies. Se on miehen huonoutta, jos vaimoaan moittii. Olisi ottanut paremman, jos olisi vain saanut.



Joo, tietenkin te niitä niin kauheasti rakastatte ettekä voi kuvitellakaan elämää ilman heitä, taloudellisestikaan.



Mies tietää sen, ja siksi katsoo olevansa oikeutettu kohtelemaan vähemmän ansaitsevaa puolisoaan kuin lattiamattoa.



Entiseen aikaan homma oli selkeämpi. Toisella puolisolla oli elatusvelvollisuus köyhempää kohtaan ja sillä selvä. Nyt ei ole enää verotuksessa puoliso- eikä lapsivähennystä niin kuin siihen aikaan oli.



Bonuksena syyllisyyteen ja ahdistukseen monilla on vielä työvelvoite. Kun se toinen ansaitsee niin paljon enemmän ja maksaa yhteisistä menoista enemmän, toisen pitää sitten tehdä enemmän työtä kotona. KÄytännössä se merkitsee usein Täyden Palvelun Täysihoitolaa sille miehelle.

Että kun puoliso loukkaa, väsyneenä ja täysin turhautuneena ja ahdistuneena, niin monon kuvaa vaan hanuriin? en koe että minulla on oikeutta sellaiseen niin radikaaliin tekoon.

Ja kyllä minä voisin kuvitella, itse asiassa usein miettinytkin, elämää niin että en tuon miehen kanssa eläisi saman katon alla, mutta olen kai liian heikko lopettamaan tätä liittoa.

Ja kyllä, talous on yksi syy, millaiset olisi näkymät kodin ja lasten hyvinvoinnin suhteen jos hakisin avioeroa ja yrittäisin löytää jonkun vuokraluukun näillä tuloilla jotka vielä epävarmatkin kun säänn työttömänä.

En minä tiedä muuta kuin sen että on todella paha olla:´(

ap

Mistä ihmeellisestä syystä pitää olla ja elää sellaisen ihmisen kanssa, joka on ilkeä ja loukkaa tahallaan? Itse te olette puolisonne valinneet. Itse on vaimonsa valinnut myös se hyvin tienaava mies. Se on miehen huonoutta, jos vaimoaan moittii. Olisi ottanut paremman, jos olisi vain saanut.

Joo, tietenkin te niitä niin kauheasti rakastatte ettekä voi kuvitellakaan elämää ilman heitä, taloudellisestikaan.

Mies tietää sen, ja siksi katsoo olevansa oikeutettu kohtelemaan vähemmän ansaitsevaa puolisoaan kuin lattiamattoa.

Entiseen aikaan homma oli selkeämpi. Toisella puolisolla oli elatusvelvollisuus köyhempää kohtaan ja sillä selvä. Nyt ei ole enää verotuksessa puoliso- eikä lapsivähennystä niin kuin siihen aikaan oli.

Bonuksena syyllisyyteen ja ahdistukseen monilla on vielä työvelvoite. Kun se toinen ansaitsee niin paljon enemmän ja maksaa yhteisistä menoista enemmän, toisen pitää sitten tehdä enemmän työtä kotona. KÄytännössä se merkitsee usein Täyden Palvelun Täysihoitolaa sille miehelle.

ikävää että miehesi käyttäytyy loukkaavasti. Siis nimenomaan tahtoo loukata sinua. Hyväksyisitkö jos haukkuisi sinua jollain muulla lailla sinua loukaten?

Ei se, että hänellä on enemmän rahaa oikeuta loukkaamaan sinua.

Henkinen kiusaaminen ja alistaminen on väärin suhteessa jonka pitäisi perustua avoimuudelle ja luottamukselle.

Minä olen eronnut lasteni isästä ja uusi mies kuvioissa jo viidettä vuotta. Meillä menee kaikki laskut ja kulut puoliksi. Meillä samansuuruiset tienestit, mutta eihän hänen tarvitsisi edellisen liiton lasten menoja ja ruokia maksaa. Sovimme kuitenki kun hän muutti meille, että olemme perhe. Hän itse halusi osallistua.

Toki makselen eksän kanssa harrastusmaksut ja vaatehankinnat, mutta ruoka ym. päivittäistavarakulut laitamme oman perheen kesken puoliksi.

Joskus minulla on ollut tiukkaa ja silloin mies on käyttänyt enemmän rahaa elämiseemme.

Riitaa rahasta ei ole tullut.



Kysynkin sinulta Ap, että koeko että olette miehesi kanssa samanarvoisia? Toimitteko yhdessä perheenä kaikkien yhteisen edun eteen?



Lienee teillä syvemmän keskustelun paikka edessä. Älä alistu tuollaiseen naljailuun ja alentamiseen.



Tsemppiä sinulle!

21-vuotiaana jo eronnut kolmen lapsen isä? Sitten ottaa yksinhuoltajan ja hankkii tämän kanssa vielä yhden lapsen (sun matematiikka ei täsmää jos sun molemmat lapset miehesi kanssa, lapsi 5-vuotias mutta olette olleet yhdessä 4 vuotta), no mitä siinä muuta voi odottaakaan kuin täysin keskenkasvuista nulikkaa jolla elämänhallinta täysin kadoksissa. Avioliitossa elänyt isä on sut ottaessaan tiennyt mihin lähtee mukaan, ei voi kuin ihmetellä ihmisten tyhmyyttä.

Turha se on enää räpiköidä jos paskat on jo housuissa.

Moi.Sama juttu meillä (melkein)

Mies on hyvin ansaitseva ja minä myyjä (lukion suorittanut ja merkonomi tutkinnon,ei tullut lukion jälkeen mentyä minnekkään kouluun kun oli 2 tutkintoa alla)

Ja välillä mies valittaa kun ei saa ostettua itselleen esim. Hienoja vaatteita, partavesiä,elokuvia ym. joita haluaisi kun kaikki rahat menee ruokaan,lapsiin (meillä 2 lasta, 2v ja 5 v),autoihin,vuokraan ym. Ja puhuu että mun pitäisi panostaa enemmän ja etsiä toisia töitä joissa parempi palkka.

Ja kyllähän se pahalta tuntuu kun mies puhuu asiasta syyttävään sävyyn ja tietämättään loukkaa.Olen jopa sanonut että voin minä autoni myydä pois jos se siitä on kiinni,mihin miehen reaktio oli jäätävä "Just.Kuka kersoja sit hoitoon kuskais.Ei mulla oo tommoseen aikaa.Sulla on,sulla kun ei oo kunnon työ"

Eli tavallaan on mun ja lasten syytä tämäkin.

Miehellä on entisestä avioliitostaan 3 lasta ja ex-vaimo myös.Ja kyllä heihinkin raha menee,mutta ei mies silti hauku kuin minua ja lapsiamme,toisaalta en haluaisi että hän alkaisi syyttelemään/haukkumaan toisia lapsia...lapset ovat sen verran vanhoja että loukkantuisivat ja en halua puhua aiheesta miehelle ja aiheuttaa lapsille pahaa mieltä koska ovat mullekkin tärkeitä hänen lapset koska ovat meillä aika useasti. Miehen lapset on 6, 7 ja 9 v.Mies oli aika nuori kun sai heidät.17 vuotias ja 18 vuotiaana he menivät naimisiin.He erosivat kun nuorin oli 1 vuoden ja me ollaan oltu yhdessä nyt 4 vuotta joista naimisissa 2,5 v.

Mutta..tästä exästä en pidä sillä mies vertaa mua aina häneen. "Hän sentään teki töitä myös viikonloppuisin toisin kuin sinä" ja exä oli tähän aikaan parturi kunnes sai potkut.

Joskus hän jopa vertailee että kumpi kuluttaa enemmän ja puhuu että minä tuhlaan koko ajan ja että en ole mistään kiitollinen (minä hämmästyin asiasta suuresti koska minä olen aina ollut se nuuka enkä siis tuhlaa.Lapsille tosin ostanpaljon vaatteita,mutta nekin halvalla ja kirppiksiltä ym.Ei minulla ole halua ostaa 50 euron hajuvesiä toisin kuin hänen exällään koska en voi käyttää hajuvesiä)

Ja minusta itsestäni vielä.En ole vaatelias.Itse ostan vaatteita alemyynneistä ja kirppareilta.En tuhlaa kosmetiikkaan.Laitan yhteiseen säästöön jopa syntymäpäivärahani jota saan aina kummisedältäni.Mutta...äh en tiedä ehkä pitäisi vain sanoa miehelle suoraan,mutta siitäkös kunnon riita kehkeytyisi...

Mutta olen tässä miettinyt että kouluttautuisin lääkäriksi (joka on unelma-ammattini) mutta rahat ei sitten riittäisi alkuunkaan..

niihin aikoihin kun hän oli töissä ja minä hoitovapaalla. Kun menin töihin (tienasin vähän enemmän) hän sai päähänsä että perhe tuhlaa kaikki hänen rahansa. No daa, onpa kummallista jos molempien vanhempien rahat menevät perheeseen. Muutaman kerran kuuntelin ja sitten otin eron, mies sai käyttää rahansa mihin halusi sen jälkeen.

Valitti se kuitenkin tuossa viikko sitten että mitään ei jää säästöön. No voi voi kun ei osaa hoitaa asioitaan. ja syynä eivät ole elarit, otan kahdesta lapsesta vain 200 kuussa.