Mistä johtuu että olen kirjalisesti lahjakas

vastauksia vaillaan tyystin, näin sinä meinaat ap minutkin, faneistasi parahimman, hyljätä, ja kesken jättää sieluni täyttämisen kaunihilla proosalla. Vailla vastauksia mielehen, kolisee sydämmein kuin tyhjä olustynneri konsanaan! palaja voi palaja ja pian jatka tätä vertaansa vailla olevaa tarinaa, mi mukaansa tempaa kuni niityllä laukkaava hevoinen jonka harja iltatuulessa leyhyy!

*tikahtuu nauruun*

tätä kirjallisen neroutesi paloa... Jänskättää jo jatko, onko György sittenkin Samanthan todellinen rakkaus vai palaako Pubert vielä kuvioihin. Entä Pascal?

tässä istun paskal'

enkä muuta voooooiiiiii.

Rehellinen mielipiteeni on, että tekstisi on kammottavaa Harlekiini-soopaa, jota en lukisi vapaaehtoisesti sanaakaan. Eihän tekstissäsi ole mitään omaperäistä, vaan kaikki on suoraan plagioitu (ei välttämättä tietoisesti) hömppäkirjailijoilta.

myös heidän taustoistaan! Kiitos jo etukäteen mielenkiintoisesta tekstistäsi!

Terveisin, Amanda

toiveet ja kirjoittaa lisää!!!

Vierailija:

Kotona Windhoressa oli Pubert jo ehtinyt tajuta valtaisan erheensä. " Oi, miksi minun piti mennä jakamaan kuumaa lempeä Pascalin kanssa, kun Samantha oli minulle avioliittoon määrätty" hän tuskaili.

ap

omistettu Av-mammoille. Jooko?

James, tuo vaalea viikinki ei kestänyt nöyryytystä, vaan kaivoi tikarin povestaan ja iski sillä rintaansa. Niin kaatui tuo jykevä könsikäs maahan veren virratessa sydämestä kuin viini karahvista.



Jatkakaa sisaret.

Taivutetaanko se muuten oikeasti Pubert´n?

Ajattelin vaan jakaa tän teidän muiden fanien kanssa :)

Samantha katsoi kaukaa lähestyvää miestä ja yhtäkiä tunnisti hänet " James!" - hän huudahti. Samantha muisti kuumat suutelot Jamesin kanssa ja herkät hetket takkatulen ääressä. Silloin hän tajusi, että tuossa on se mies, jonka kanssa hänen tulisi viettää elämänsä loppuun asti.



Mutta! Miksi, oi miksi, ei Samantha ollut tajunnut sitä aiemmin. Nythän James saattaisi olla varattu toiselle naiselle. Kun James oli Samanthan kohdalla, Samantha sanoi " Hei, muistako vielä minut ja kiihkeät hetkemme?" James ilahtui nähdessään Samanthan ja sanoi " Oi, muistan" .



Samassa he antautuivat hekumalliseen suudelmaan. Samantha tunsi jamesin kiihkeänä itseään vasten ja katsoi unelmoiden Jamesin smaradgin värisiin silmiin.



James kysyi Samanthalta " Halutko lähteä minun kanssani palatsiin? Siellä voimme jakaa rakkautemme kauniin airueen. kuin kevätkukka olet sinä minun neitoni. jos kätesi saan, vain silloin voin olla onnellinen."



Samanthan poskilla viipyi roosan sävy tovin, kun hän tuon Jamesin kainon kutsun kuuli. Käsikädessä lähtivät he astelemaan läpi viheriäisten niittyjen, kohti jamesin suurta valtakuntaa, missä he voisivat juhlistaa rakkautensa ensikukintaa.



Mutta sitten Samantha huomasi kaukaa lähestyvän hahmon. Oliko tuo Pubert Florence?? Hänen vuosia sitten sodassa kadonnut rakastettunsa. Kyllä, kyllä se oli Pubert! Samntha tunsi kuuman kaipauksen tunteen viiltävän sisällään ja hänen oli pakko irrottaua Jmesin otteesta. Niinkuin kaunein perhonen, liiti hän oikean rakastettunsa luo, sen miehen jota oli todella ikinä rakastanut. Ja näin päätti Samantha seurata sydäntään valitessaan miestä ,josta tulisi sulho elämän kestävään liittoon.



Pubert oli hyvästä ja varakkaasta aatelis suvusta, sen Samantha tiesi. Pubertin jykevän miehekästä olemusta korostivat voimakkaat pulisongit ja aristokraattisen ylväs nenä. Katseessa oli tiettyä leikkikurista pilkettä, kun Pubert taitavana seuramiehenä tarinoitaan kertoi.



Vaikka Pubert oli aikoinaan sodassa kadonnut ja kuolleeksi luultu, oli Samantha aina tiennyt, että tuolle miehelle hänen sydämensä kuului. Runsas palvelusväki, suuri palatsi ja kauniit ratsastusmaastot tulisivat takaamaan rakkauden vielä tuleviksikin vuosiksi. Ja jos lapsia syntyisi, pääsisivät he kaikki aikanaan hyviin naimisiin, koska Pubertin suku oli kaikkialla arvostettu.



Mutta mitä näkikään Samantha, kun lähemmäs Pubertia liihotti!! Eihän tuo ollutkaan Pubert, vaan Pascal - ainakin se näytti siltä. Pascal, ainoa mies jota hän oli kinä rakastanut....



Pascal oli hamassa nuoruudessaan tutustunut aatelisperheen komeaan vesaan, Pubertiin, toimiessaan tallipoikana hevosia hoitaen. Pubertin rakas harrastus, rastastus, toi nuoren miehen usein talleille ja miesten katseet kohtasivat. Pascal ihaili Pubertin aristokraatista nenää ja jänteviä reisiä, joita tiukat ratastushousut kauniisti korostivat. Myös Pubert oli mieltynyt tallipojan viehättävään olemukseen.



Mutta! Kumpa nuorukaisten rakkaus olisi ollut niin yksinkertaista! Pubert tiesi, että joutuisi lähiaikoina naimisiin. Vanhemmat olivat katsoneet Pubertille sopivaksi puolisoksi ylhäisen aatelissuvun kauniin Samanthan, joka myös Pubertia miellytti. Toisaalta Pubertin mielessä välkkyi yhä useammin Pascal, tuo ujosti alta kulmain hymyilevä tallipoika.



Yhtenä iltana kun sumu peitti Windshoren kummut, lähti Pubert taas talleille. Siellä tallipoika taas oli ja katsahti haikeasti Pubertia silmiin. Samassa Pubert ei voinut enää hillitä itseään vaan syöksähti Pascalin syliin. Pascal ylättyneenä mutta onnessaan otti vastaan kauan toivotun rakkaudenosoituksen. Näin saattoi salassa toteutua nuori poikainvälinen lempi, herkkä ja raikas kuin ruusun terälehti.



Vaikka miehet luulivat olevansa piilossa ueteliaitten katseilta tallin suojassa, arvelivat he väärin. Tallin ovi aukesi ja sisään astui Samantha. Väri pakeni neidon kasvoilta ja suu aukeni tuskan vaikerrukseen, kun hän näki tulevan sulhonsa vieraan miehen syleilyssä. Pubert huomasi Samanthan ja huusi " Rakas kaunis neitoni, tämä syleilymme ei ole sitä miltä näyttää!"



Samantha löi kauhistuneena tallin oven kiinni ja juoksi sorjilla jaloillaan niin kovaa kuin pääsi...



Samantha juoksi ja juoksi, yli Winshoren viheriäisten kumpujen, kunnes kaatui voipuneena maahan. Hän vaikersi " Oi, jumalani,miksi juuri minun kaikista ihmisistä pitää luovuttaa poikarakkaudelle ainoa mies jonka ikinä halusin, mies jonka omaisuutta olisin ilolla hyödyntänyt avioliiton auvon myötä!" .



LÄhistöllä oli eräs, joka kuuli Samanthan itkun. Se oli György, Pubertin palatsin hovimestari. Tuo tumma, komea ja huomiotaherättävän suuri mies, oli unkarilaista alkuperää ja hänen silmissään välkkyi puoleensavetävän salaperäinen kiilto. György tuli lohduttamaan Samanthaa ja kaappasi neidon suureen voimakkaaseen syliinsä.



Samantha sanoi Györgylle " Kuinka minä nyt ikinä voin kokea miehisen kosketuksen, kun sulhoni minulta vietiin?" György tunsi velvollisuudekseen auttaa Samanthaa, kun katsoi Samanthaan epätoivoisiin silmiin. Hän sanoi " Minun kanssani voit kokea sen, mitä petturimiehesi ei sinulle koskaan voinut antaa.



György johdatti Samanthan suuren kirsikkapuun varjoon ja siellä he antautuivat kuumaan syleilyyn. Samantha tunsi Györgyn kovan miehisyyden itseään vasten. Siveellisenä neitona hän ajatteli vielä vastustella Györgyn kiihkeää syleilyä, mutta ei voinut lopulta enää hillitä itseään.Yhdessä kohosivat he ylitsepursuavan hekuman huipulle, kirsikkapuun lempeässä suojassa...



Niin vain kävi tuon salaisen, mutta ah, niin nautinnollisen lemmenhetken seurauksena, että Samantha sai huomata rakkauden viiltävän poltteen katsoessaan Györgyä syvälle silmiin. Kuinka olikaan mahdollista, että suloisin ja aidoin lempi syntyi niin odottamattomassa tilanteessa, kuin varkain, vain tilaisuutta odottaen.



Samantha sanoi Györgylle " Nyt en halua enää poikainväliseen rakkauteen antautunutta sulhoani, vaan sinut György, sinut. Vaikka olenkin ylhäisemmästä luokasta ja paremmasta suvusta kuin sinä, en voi estää kaipauksen kuumaa paloa, jota tunnen sinua kohtaan." Tästä György oli varsin mielissään, koska oli jo ehtinyt unettomina öinä haaveilemaan puhtaasta kauniista neitsyestä, jonka sydämen voisi valloittaa. Hän tiesi olevansa alempaa kastia, vain pahainen hovimestari, mutta nyt hän koki kauniin lemmenhetken myötä olevansa jotain paljon paljon suurempaa.



György sanoi Samanthalle " Tule rakas, meidän täytyy paeta Pariisiin. Tuon iloisen ja ahnaan kaupungin syleilyssä voimme kokea suhteemme täyttymyksen eikä kukaan voi siellä salaista rakkauttamme estää" . " Lähdethän rakas, lähdethän?" Samantha sanoi " Sinun vuoksesi armain, teen mitä vain."



(Kirjailian välihuomautus: Tätä kohtaa kirjoittaessani kyyneleet valuivat silmistäni. Olen itsekin ylättynyt että texti kääntyi tällaiseen suuntaan ja samantha päätti luopua yltäkylläisestä elämästään Wnindshoressa ja lähteä lemmittynsä kanssa tuntemattomaan suureen kaupunkiin. Se on minusta epäitsekäs ja kaunis teko.)



Kun nuoret rakastavaiset valmistautuivat lähtöön Samantha kysyi vielä Györgyltä " Kun olemme perillä, saanko kirjoittaa kirjeen entiselle sulholleni Pubertille? Haluan varmistaa josko avioliiton solmiminen olisi vielä mahdollista ja Pascal ei hänen sydäntään vienytkään? Vain sinua György rakastan, mutta silti haluaisin kirjeellä tuon asian tarkistaa" György ei tästä kysymyksestä ilahtunut, mutta lupasi silti että Samantha saisi kirjeen kirjoittaa. Olihan tärkeää, että kaunis Samantha saisi toteuttaa tahtonsa.



Mutta voi miten auvoisaa! Onneksi heitä odotti Pariisi, tuo kaupunki joka kutsui rakastavaisia puoleensa kuin himokas seireeni.



Kotona Windhoressa oli Pubert jo ehtinyt tajuta valtaisan erheensä. " Oi, miksi minun piti mennä jakamaan kuumaa lempeä Pascalin kanssa, kun Samantha oli minulle avioliittoon määrätty" hän tuskaili.



Samalla hän oli autuaan tietämätön nuorikkonsa karkumatkasta Pariisiin Györgyn kanssa. Vasta kun palvelija toi Pubertille kirjeen, tunnisti hän heti hauraan ja tutun käsialan - tuo kirje oli Samanthalta! Kirjeessä Samantha kertoi lähteneensä toisen miehen matkaan Pubertin petturuuden takia ja tiedusteli varovasti josko häät olivat nyt peruttu. Pubertin mielessä välkkyi Samanthan suloiset kasvot ja hän toivoi kiihkeästi, että voisi jotenkin ilmaista tunteensa rakkaalleen. Tottakai hän haluaisi vielä mennä Samanthan kanssa naimisiin jos neito vain halusi!



Mutta tällainen jalo ja ylväs luonne oli Pubert ollut aina. Jo poikavuosinaan oli Pubert herättänyt huomiota pyrkiessään toimimaan oikeamielisesti moraalisääntöjen mukaan, unhoittaen oman mielihyvänsä. Se jos mikä oli osoitus suuresta sydämestä. Pubert oli myös varsin taitava nuorten miesten harrastustoiminnoissa: hän oli esimerkiksi lyömätön sorsastaja ja sai aina saaliikseen sorsan jos toisenkin! Kaikki merkit viittasivat siihen, että Pubertista oli tulossa hieno mies, aivan kuin isästään joka oli kerännyt suuren omaisuuden kaukaisilla siirtomaillaan.



Ja kun Pubert varttui, saisi hän kaiken tuon omaisuuden itselleen. Tässä oli yksi syy miksi Pubert oli niin kovin palvottu naisten keskuudessa. Nyt hänen sydämensä kuului vain yhdelle naiselle, Samanthalle, mutta oliko mies tajunnut sen liian myöhään...?

sydämetön noita-akka.

Samantha katsoi kaukaa lähestyvää miestä ja yhtäkiä tunnisti hänet " James!" - hän huudahti. Samantha muisti kuumat suutelot Jamesin kanssa ja herkät hetket takkatulen ääressä. Silloin hän tajusi, että tuossa on se mies, jonka kanssa hänen tulisi viettää elämänsä loppuun asti.



Mutta! Miksi, oi miksi, ei Samantha ollut tajunnut sitä aiemmin. Nythän James saattaisi olla varattu toiselle naiselle. Kun James oli Samanthan kohdalla, Samantha sanoi " Hei, muistako vielä minut ja kiihkeät hetkemme?" James ilahtui nähdessään Samanthan ja sanoi " Oi, muistan" .



Samassa he antautuivat hekumalliseen suudelmaan. Samantha tunsi jamesin kiihkeänä itseään vasten ja katsoi unelmoiden Jamesin smaradgin värisiin silmiin.



James kysyi Samanthalta " Halutko lähteä minun kanssani palatsiin? Siellä voimme jakaa rakkautemme kauniin airueen. kuin kevätkukka olet sinä minun neitoni. jos kätesi saan, vain silloin voin olla onnellinen."



Samanthan poskilla viipyi roosan sävy tovin, kun hän tuon Jamesin kainon kutsun kuuli. Käsikädessä lähtivät he astelemaan läpi viheriäisten niittyjen, kohti jamesin suurta valtakuntaa, missä he voisivat juhlistaa rakkautensa ensikukintaa.



Mutta sitten Samantha huomasi kaukaa lähestyvän hahmon. Oliko tuo Pubert Florence?? Hänen vuosia sitten sodassa kadonnut rakastettunsa. Kyllä, kyllä se oli Pubert! Samntha tunsi kuuman kaipauksen tunteen viiltävän sisällään ja hänen oli pakko irrottaua Jmesin otteesta. Niinkuin kaunein perhonen, liiti hän oikean rakastettunsa luo, sen miehen jota oli todella ikinä rakastanut. Ja näin päätti Samantha seurata sydäntään valitessaan miestä ,josta tulisi sulho elämän kestävään liittoon.



Pubert oli hyvästä ja varakkaasta aatelis suvusta, sen Samantha tiesi. Pubertin jykevän miehekästä olemusta korostivat voimakkaat pulisongit ja aristokraattisen ylväs nenä. Katseessa oli tiettyä leikkikurista pilkettä, kun Pubert taitavana seuramiehenä tarinoitaan kertoi.



Vaikka Pubert oli aikoinaan sodassa kadonnut ja kuolleeksi luultu, oli Samantha aina tiennyt, että tuolle miehelle hänen sydämensä kuului. Runsas palvelusväki, suuri palatsi ja kauniit ratsastusmaastot tulisivat takaamaan rakkauden vielä tuleviksikin vuosiksi. Ja jos lapsia syntyisi, pääsisivät he kaikki aikanaan hyviin naimisiin, koska Pubertin suku oli kaikkialla arvostettu.



Mutta mitä näkikään Samantha, kun lähemmäs Pubertia liihotti!! Eihän tuo ollutkaan Pubert, vaan Pascal - ainakin se näytti siltä. Pascal, ainoa mies jota hän oli kinä rakastanut....



Pascal oli hamassa nuoruudessaan tutustunut aatelisperheen komeaan vesaan, Pubertiin, toimiessaan tallipoikana hevosia hoitaen. Pubertin rakas harrastus, rastastus, toi nuoren miehen usein talleille ja miesten katseet kohtasivat. Pascal ihaili Pubertin aristokraatista nenää ja jänteviä reisiä, joita tiukat ratastushousut kauniisti korostivat. Myös Pubert oli mieltynyt tallipojan viehättävään olemukseen.



Mutta! Kumpa nuorukaisten rakkaus olisi ollut niin yksinkertaista! Pubert tiesi, että joutuisi lähiaikoina naimisiin. Vanhemmat olivat katsoneet Pubertille sopivaksi puolisoksi ylhäisen aatelissuvun kauniin Samanthan, joka myös Pubertia miellytti. Toisaalta Pubertin mielessä välkkyi yhä useammin Pascal, tuo ujosti alta kulmain hymyilevä tallipoika.



Yhtenä iltana kun sumu peitti Windshoren kummut, lähti Pubert taas talleille. Siellä tallipoika taas oli ja katsahti haikeasti Pubertia silmiin. Samassa Pubert ei voinut enää hillitä itseään vaan syöksähti Pascalin syliin. Pascal ylättyneenä mutta onnessaan otti vastaan kauan toivotun rakkaudenosoituksen. Näin saattoi salassa toteutua nuori poikainvälinen lempi, herkkä ja raikas kuin ruusun terälehti.



Vaikka miehet luulivat olevansa piilossa ueteliaitten katseilta tallin suojassa, arvelivat he väärin. Tallin ovi aukesi ja sisään astui Samantha. Väri pakeni neidon kasvoilta ja suu aukeni tuskan vaikerrukseen, kun hän näki tulevan sulhonsa vieraan miehen syleilyssä. Pubert huomasi Samanthan ja huusi " Rakas kaunis neitoni, tämä syleilymme ei ole sitä miltä näyttää!"



Samantha löi kauhistuneena tallin oven kiinni ja juoksi sorjilla jaloillaan niin kovaa kuin pääsi...



Samantha juoksi ja juoksi, yli Winshoren viheriäisten kumpujen, kunnes kaatui voipuneena maahan. Hän vaikersi " Oi, jumalani,miksi juuri minun kaikista ihmisistä pitää luovuttaa poikarakkaudelle ainoa mies jonka ikinä halusin, mies jonka omaisuutta olisin ilolla hyödyntänyt avioliiton auvon myötä!" .



LÄhistöllä oli eräs, joka kuuli Samanthan itkun. Se oli György, Pubertin palatsin hovimestari. Tuo tumma, komea ja huomiotaherättävän suuri mies, oli unkarilaista alkuperää ja hänen silmissään välkkyi puoleensavetävän salaperäinen kiilto. György tuli lohduttamaan Samanthaa ja kaappasi neidon suureen voimakkaaseen syliinsä.



Samantha sanoi Györgylle " Kuinka minä nyt ikinä voin kokea miehisen kosketuksen, kun sulhoni minulta vietiin?" György tunsi velvollisuudekseen auttaa Samanthaa, kun katsoi Samanthaan epätoivoisiin silmiin. Hän sanoi " Minun kanssani voit kokea sen, mitä petturimiehesi ei sinulle koskaan voinut antaa.



György johdatti Samanthan suuren kirsikkapuun varjoon ja siellä he antautuivat kuumaan syleilyyn. Samantha tunsi Györgyn kovan miehisyyden itseään vasten. Siveellisenä neitona hän ajatteli vielä vastustella Györgyn kiihkeää syleilyä, mutta ei voinut lopulta enää hillitä itseään.Yhdessä kohosivat he ylitsepursuavan hekuman huipulle, kirsikkapuun lempeässä suojassa...



Niin vain kävi tuon salaisen, mutta ah, niin nautinnollisen lemmenhetken seurauksena, että Samantha sai huomata rakkauden viiltävän poltteen katsoessaan Györgyä syvälle silmiin. Kuinka olikaan mahdollista, että suloisin ja aidoin lempi syntyi niin odottamattomassa tilanteessa, kuin varkain, vain tilaisuutta odottaen.



Samantha sanoi Györgylle " Nyt en halua enää poikainväliseen rakkauteen antautunutta sulhoani, vaan sinut György, sinut. Vaikka olenkin ylhäisemmästä luokasta ja paremmasta suvusta kuin sinä, en voi estää kaipauksen kuumaa paloa, jota tunnen sinua kohtaan." Tästä György oli varsin mielissään, koska oli jo ehtinyt unettomina öinä haaveilemaan puhtaasta kauniista neitsyestä, jonka sydämen voisi valloittaa. Hän tiesi olevansa alempaa kastia, vain pahainen hovimestari, mutta nyt hän koki kauniin lemmenhetken myötä olevansa jotain paljon paljon suurempaa.



György sanoi Samanthalle " Tule rakas, meidän täytyy paeta Pariisiin. Tuon iloisen ja ahnaan kaupungin syleilyssä voimme kokea suhteemme täyttymyksen eikä kukaan voi siellä salaista rakkauttamme estää" . " Lähdethän rakas, lähdethän?" Samantha sanoi " Sinun vuoksesi armain, teen mitä vain."



(Kirjailian välihuomautus: Tätä kohtaa kirjoittaessani kyyneleet valuivat silmistäni. Olen itsekin ylättynyt että texti kääntyi tällaiseen suuntaan ja samantha päätti luopua yltäkylläisestä elämästään Wnindshoressa ja lähteä lemmittynsä kanssa tuntemattomaan suureen kaupunkiin. Se on minusta epäitsekäs ja kaunis teko.)



Kun nuoret rakastavaiset valmistautuivat lähtöön Samantha kysyi vielä Györgyltä " Kun olemme perillä, saanko kirjoittaa kirjeen entiselle sulholleni Pubertille? Haluan varmistaa josko avioliiton solmiminen olisi vielä mahdollista ja Pascal ei hänen sydäntään vienytkään? Vain sinua György rakastan, mutta silti haluaisin kirjeellä tuon asian tarkistaa" György ei tästä kysymyksestä ilahtunut, mutta lupasi silti että Samantha saisi kirjeen kirjoittaa. Olihan tärkeää, että kaunis Samantha saisi toteuttaa tahtonsa.



Mutta voi miten auvoisaa! Onneksi heitä odotti Pariisi, tuo kaupunki joka kutsui rakastavaisia puoleensa kuin himokas seireeni.



Kotona Windhoressa oli Pubert jo ehtinyt tajuta valtaisan erheensä. " Oi, miksi minun piti mennä jakamaan kuumaa lempeä Pascalin kanssa, kun Samantha oli minulle avioliittoon määrätty" hän tuskaili.



Samalla hän oli autuaan tietämätön nuorikkonsa karkumatkasta Pariisiin Györgyn kanssa. Vasta kun palvelija toi Pubertille kirjeen, tunnisti hän heti hauraan ja tutun käsialan - tuo kirje oli Samanthalta! Kirjeessä Samantha kertoi lähteneensä toisen miehen matkaan Pubertin petturuuden takia ja tiedusteli varovasti josko häät olivat nyt peruttu. Pubertin mielessä välkkyi Samanthan suloiset kasvot ja hän toivoi kiihkeästi, että voisi jotenkin ilmaista tunteensa rakkaalleen. Tottakai hän haluaisi vielä mennä Samanthan kanssa naimisiin jos neito vain halusi!



Mutta tällainen jalo ja ylväs luonne oli Pubert ollut aina. Jo poikavuosinaan oli Pubert herättänyt huomiota pyrkiessään toimimaan oikeamielisesti moraalisääntöjen mukaan, unhoittaen oman mielihyvänsä. Se jos mikä oli osoitus suuresta sydämestä. Pubert oli myös varsin taitava nuorten miesten harrastustoiminnoissa: hän oli esimerkiksi lyömätön sorsastaja ja sai aina saaliikseen sorsan jos toisenkin! Kaikki merkit viittasivat siihen, että Pubertista oli tulossa hieno mies, aivan kuin isästään joka oli kerännyt suuren omaisuuden kaukaisilla siirtomaillaan.



Ja kun Pubert varttui, saisi hän kaiken tuon omaisuuden itselleen. Tässä oli yksi syy miksi Pubert oli niin kovin palvottu naisten keskuudessa. Nyt hänen sydämensä kuului vain yhdelle naiselle, Samanthalle, mutta oliko mies tajunnut sen liian myöhään...?



Pubert, tuo rakkaansa toiselle miehelle menettänyt, murtunut mies ajatteli " Minä lähden hakemaan nuorikkoni pois Pariisista!" Mutta - olisipa se ollut niin helppoa! Pubertin äiti, rouva Florence oli tunnetusti vahvatahtoinen nainen, joka ei hyvällä katsonut Pubertin suunnitelmia. Rouva Florencen mielestä Samantha oli aiheuttanut korjaamattoman skandaalin suvulle, eikä tämän johdosta ollut enää sovelias avioliittoon hänen poikansa kanssa. Kaiken lisäksi oli rouva Florence menettänyt loistavan hovimestarin tuon neidon kevytkenkäisyyden vuoksi, tätä ei hän pystyisi ikinä antamaan anteeksi.



Näin joutui siis Pubert salassa aatoksiaan puntaroimaan. Liekö korkeamman johdatusta, että hän yhtäkkiä keksi ajatuksen vailla vertaa! James, tuo uskollinen ja vanha lapsuudenystävä, voisi auttaa häntä saamaan Samanthan takaisin! James oli ollut mukana kaikissa hänen elämänsä käännekohdissa ja kulkenut mukana sorsastusretkillä - jopa uhrautunut tulemaan Pubertin mukaan ilotaloihin, noihin syntisten nautintojen pesiin. Pitkä ja kaunis ystävyyssuhde oli siis miehillä takana ja Pubert tiesi, että Jamesille voisi tehtävän uskoa.



Miehet tapasivat aamunkoitteessa, kun kultainen kajo hyväili Winhoren kumpuja. Pubert sanoi Jamesille " Tiedän, että olet joskus itsekin saanut juoda Samanthan rakkauden mettä, mutta luotan sinuun, että tuot minulle Samanthan takaisin Pariisista. James katsoi vakavana ystäväänsä ja puristi juhlallisesti miehen kättä " Minuun voit luottaa, Pubert, saat neitosi takaisin Pariisista! Se on minulle kunniatehtävä"



Kun James lähti matkaan, hänen päässään risteilivät ajatukset, kuin villit oriit. Häntä kovin kiihotti ajatus vietellä itselleen takaisin nuori ja kaunis Samantha, mutta samalla hän tiesi, että oli tehnyt lupauksen parhaalle ystävälleen.

Nyt sassiin sitä tarinaa, että voisi herkutella laatukirjallisuudella!

Jätin AV:n pitkäksi aikaa, mutta nyt näköjään kannatti piipahtaa. ;)

Voin varsin hyvin kuvitella paskalin tunteet... Jatkoa pliis!

Pascal, tuo tumma ja komea, hivenen synkeä mies, huomasi kun Samantha löllyi hänen luokseen. " Ainakin tisseissä on yhä kokoa" Pascal mietiskeli hitaan hymyn syttyessä hän huulilleen, vaan ei silmiinsä.

James kiekaisi " EI, Samantha!" kun hän huomasi neitonsa liihottavan Pascalin luo. Sillä James tiesi Pascalin entisen vaimon kuolleen hämärissä olosuhteissa, ja pelkäsi nyt Samanthankin menevän sudensuuhun.



Mutta Samantha ei nähnyt kuin pascalin tumman katseen, ja Pascal näki vain nuo kaksi tutisevaa utaretta, joista hän unelmoi öisin yksin nukkuessaan.



Samantha läähätti kieli ulkona juostuaan viisi metriä Pascalin luo, sillä hieno nainen ei juossut turhia eikä tästä syystä kuntokaan kasvanut niin, että se kestäisi mitättömätkin ruumiinponnistukset. Hän määkäisi Pascalille " Ooh, anna minun nojata rintaasi vasten"



Ei Pascalilla ollut todellakaan miän sitä vastaan, että nuo kaksi herkkupuskuria painuivat hänen rintakehäänsä vasten. Samanthan kaula-aukko oli anteliasa, ja rintojen väli oli syvä kuin perse. Pascal lähti kuljettamaan Samanthaa hitaasti kohti lähintä latoa....





JATKAKAA, MUUT KIRJAILIJATTARET!

Taas uneton yö edessä.