Mitä kommelluksi ateillä on ollut lennoilla, lentokentällä, kohteessa?

Kävelin portille ja katosin että Helsingin kone lähtee siitä ja portti aukeaa n 15 minsan päästä. Menin sitten naistenhuneeseen vaihtamaan lapsen vaipan ja siisiytymään. Olin menossa portille, kun ystävällinen virkailija pomi mut ja sanoi vievänsä koneelle hissien kautta, ettei tartte mennä rappusia pitkin.Mulla oli mukana sateenvarjorattaat. Sanoin lentoni määränpään. Sitten pääsimmekin koneen ovelle, ja lentoemäntä sanoinkin sen koneen menevän Barcelonaan ( oli ottamassa rattaita vastaan ja niistä näkyi mun numero). Portti oli vaihtunut, mutta en kuulluut kuulutusta vessaan. Sitten kiireellä takaisin, sisällä jo kuulutettiin meitä. Lapsi oli repussa sylissäni ja siinä juostessa oksensi mun maihinousukortiiien päälle. Oli kiva ojentaa kortit tiskillä ;.) Pääsimme sit viime tipassa oikeaan koneeseen. Olisin itse huomannut muutoksen, ellei virkailija olisi ollur niin "avulias".

kiikutetaan hotelliin yöksi keskelle ei mitään,kone hajoaa, odotellaan tulikuumassa koneessa 3h korjausta joka kestää ja kestää, lapsi lähtee kävelemään unissaan aivan väärän suuntaan keskellä valtavan lentokentän ihmispaljoutta (siinä meinasi skeä jo paniikki) jne.

silloisen poikaystäväni perheen luona, ja paluumatkalla mulla oli laukussa mummon kotitekoisia chorizoja pari pakettia. Lontoossa konetta vaihtaessani mun käsimatkatavaralaukkuni otettiin turvatarkastuksessa sivuun ja avattiin huolella ja varovasti... makkarapaketin kanssa samassa paikassa oli kännykän laturi - arvatkaa miltä tusina epämääräistä pötkylää ja nippu johtoa näyttää läpivalaisussa :D



Turvatarkastajaakin hieman nauratti, kun löysi "pommin" :)

mä olen ainakin selvimmin huomannut oman vanhenemiseni viime vuosien matkoilla. Nuorena ei tullut töpättyä samalla tavalla tai sitten en muista sitä.



Esim. kotimaassa menin väärälle portille, kun en tajunnut, että pitää mennä sen lentoyhtiön portille, jolla aikoo lentää. Lapsi oli mukana matkassa ja hän oli jo niin iso, että äidin moka nolotti häntä.



Lentokoneessa en tajunnut, miten tavarahyllyn oven lukko toimii. Eräs noin 10-vuotias tuntematon poika sitten ystävällisesti näytti mulle, miten se toimii.



Lontoossa, jossa olin käynyt aiemmin noin 20 vuotta sitten, en enää osannut käyttää metroa. Opas kertoi bussissa Oyster Cardista, mutta muistini on nykyään niin huono, etten muistanut asiasta mitään jälkeenpäin, vaan jouduin kysymään neuvoa muilta samalla matkalla olevilta, joiden mieleen juttu oli jäänyt paremmin.



Metroasemalla en osannut suunnistaa oikealle laiturille, vaikka muistin, että 20 vuotta sitten Lontoon metro oli minusta ollut helppokäyttöinen. Onneksi lapseni oli nopea hoksaamaan, joten kulkeminen lopulta sujui.



Pariisissa ollessamme suunnistimme Eiffel-tornilta takaisin paikallisjuna-asemalle, kun menin väärälle kadulle. Oma lapseni siinäkin tilanteessa huomasi asian ja päädyimme oikeaan paikkaan.



Paikallisjuna-asema siellä oli samalla metroasema ja harhailimme käytävissä varmaan 15 minuuttia ennen kuin löysimme oikealle laiturille. Noin kymmenvuotiaasta omasta lapsesta oli jälleen hyötyä. Sen ikäiset hoksaavat hyvin asioita, joita mä en enää huomaa.



Kannattaa ottaa lapsi mukaan matkalle, mutta ei sitten ole ihme, jos hän ei kohta enää kehtaa kulkea vanhempien kanssa, jotka aina törttöilevät...

Siskollani ja miehellään on loma-osake Kanarialla. Heidän lomaviikkonsa on juuri ennen joulua. Vuonna 2007 heidän piti palata Helsinkiin pe-iltana 21.12. ja jatkaa seuraavana päivänä autolla Pohjois-Suomeen.



Kuinka ollakaan taksikuski oli vienyt heidät väärälle kentälle ja olivat huomanneet erehdyksen liian myöhään. Helsingin kone lähti ilman heitä.



Seuraava kone Suomeen lähti 23.12. mutta ei suinkaan Helsinkiin vaan Ouluun. Toki Oulu oli lähempänä heidän kotiaan, mutta auto oli Helsingissä. No heidän oli pakko ottaa se, koska eivät olleet ajatelleet viettää joulua Kanarialla. Lisäksi joutuivat turvautumaan Aurinkomatkojen apuun majoituksessa, sillä heidän lomaosakeviikkonsa oli jo ohi.

Pääsivät Ouluun illan suussa aatonaattona. Sieltä oli vielä 200km kotiin, jonka kulivat taksilla. Mukana oli kaksi pientä lasta, joten matkaa ei voinut enää pitkittää. Illalla ehtivät vielä kinkun paistoon. Siskon miehen veli oli käynyt ostamassa heille jouluruuat.



Auton hakivat kotiin joskus helmikuussa.

oon ollut töissä matkaoppaana vuosia ja nykyään lentokentällä töissä :)) Voi kuulkaa mitkä tarinat olis varastossa, mutta tässä taidettiin tarkoittaa niitä tarinoita, jotka on sattunut _itselle_ lomalla :)