Muita, joilla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?

- negatiivisten valittajien ja vihamielisten ihmisten välttäminen

- hakeutuminen myönteisten, mukavien ihmisten seuraan

- liikunta

- säännöllinen ja terveellinen, ravinteikas ruokavalio

- asioiden välttäminen joiden tiedän ahdistavan minua: kauhuelokuvat, tietyt keskustelupalstatt/niiden aihealueet



Voi miten surullinen lapsuus sinulla. Ihanaa että saat ja haet itsellesi aktiivisestiapua ja mahtavaa, että sulla on hyvä mies rinnallasi! Lämmin halaus sinulle

Vuosia ollut tauti ja llääkitys.Aluksi mietittiin myös kaksisuuntaista häiriötä ja ocd:ta,mutta lopulat oli gad.



Lääkkeitä olen ajanut alas ja aion kokeilla lopettaa.Miksi?Koska olen tehnyt henk.koht. kovaa työtä itseni kanssa mm.opetellut elämään juuri tässä hetkessä,en menneessä tai tulevassa.Tietoinen läsnäolo.

Jon Kabatt-Zinnin kirjat taisivat harjoitteineen olla ensimmäiset,joita luin,sitten oli monia buddhalaisen opin kirjoja.Buddhalainen en ole,mutta opit siinhyviä.



Pitkään siinä menee,kun opettelee,mutta on sen väärti.Olen ollut pitkään oireeton.

Terapiaa on takana 10 vuotta, joten en usko siitäkään olevan enää apua. Lääkkeet kokeiltu, mutta se, joka toimi, aiheutti pahoja sivuvaikutuksia. Tarvittavia lääkkeitä en juuri uskalla käyttää, kun en halua koukuttua niihin varsinkin kun ei ole oletettavissa, että vaiva tulisi koskaan parantumaan.



Minulla vaivaan johtanut lapsuudessa ollut täydellinen turvallisuudentunteen puute. Negatiivisten tunteiden näyttäminen oli kotona aina sallittua, positiivisten ei. Vaikea on sikäli vältellä negatiivisia ihmisiä, että olen kaikkein pahiten negatiivinen ihminen, jonka tunnen.

Up

Täällä kanssa yksi jolla on yleinen ahdistuneisuushäiriö. Eka paniikkikohtaus iski 15-vuotiaana, masennusta ilmeni ammattikoulussa. No valmistuin amiksesta, ja vaihdoin työtä, muutin kotoa sen jälkeen ahdistus iski todella päälle. Olin jatkuvasti huolissani terveydestä,etenkin mielenterveydestä. Aloitettiin lääkitys seprman+zanor tarv.

Terapiaa en saanut,mutta kävin silloin tällöin juttelemassa työpsykologilla. Tapasin aikoinaan nettipalstalla ystävän, jonka kanssa juteltiin paljon puhelimessa vertaistukimaisesti asiasta( on sittemmin mieheni ja 3 lapsemme isä)

Tässä on vuosien varrella ollut enemmän ja vähemmän ahdistusjaksoja, eniten on auttanut-liikunta- uni, pienet arjen askareet, tavoitteet elämälle,ja koiran kanssa olo.

Lääkitystä ei nyt ole, vaikkakin joskus sitä kaipaisi. Lapsuuden traumoja on,elin kanssa perheessä missä ei osattu tukea emotionaalisesti..

Nyt on ahdistuskausi päällä, koetan vähentää kaikkea stressaavaa, jätin turhat hermoilut siivouksista ym pois, toisaalta sekin alkaa ahdistaa koska olen järjestyksen ihminen..
Ahdistus ilmenee sairaudenpelkoina,epäonnistumisen pelkona,sosiaalisissa tilanteissa.. pelkään yleisen turvattomuudentunnetta, en voi sietää ajatusta että joutuisin menettämään rakkaani :(

Up

Up

Itsellä sama häiriö ja paljolti samoilla taustoilla kuin aloittajalla. Masennuslääke menee ja se on auttanut, mutta yhä edelleen minulle tulee ajoittain sellaisia äärimmäisen kovia ahdistuskohtauksia, joiden vuoksi toimintakykyni kärsii. Kotona se tarkoittaa verhojen kiinni vetämistä ja hiljaisuudessa makaamista, kaikkien toimintojen keskeyttämistä ja virikkeiden pimentämistä. Töissä se tarkoittaa katastrofia ja "migreeniä" - oikeasta syystä pitää valehdella että ei joudu huomion ja sitä mukaa mitätöinnin alaiseksi. Näitä ei tule onneksi useasti, ehkä kerran viikossa ja ovat vaihtelevia pituudeltaan, muutamasta tunnista koko päivään. Minulla ei ole mitään tarvittavaa lääkettä, koska olen kaihtanut bentsoja, mutta nyt varmaan on pakko jotakin pyytää, koska en jaksa enää noita oloja. Jospa olisi apua.

Up

Up