Ehkä aika karkea yleistys, mutta

Omani on onneksi vasta leikki-iässä, mutta hirvitti tänäänkin katsella arviolta 11-vuotiaita poikia puistossa karjumassa ja riehumassa. Toivon, että omani olisi vähän fiksumpaa sorttia sen ikäisenä.

Esiteini-ikäiset ovat pahimpia.

mun mielestä esiteini-ikäiset pojat ovat todella ärsyttäviä..tulee mieleen apinalauma kun sellaisia katselee.

En pidä poikalapsista noin yleensäkään..heissä ei vaan ole mitään hellyyttävää.

Mä itse en taas pidä kauheesti pikkutytöistä. Oma tyttö on kyllä aina ollut rakas ja hellyyttäväkin, jopa pienenä, mutta ei inspaa tytöt noin yleensä.

Pikkupojat taas on mun mielestä tosi suloisia, onneksi mulla on niitä kaksi.

Tykkään myös apinoista, erityisesti simpansseista.

Eikä tämä poikalapsia kohtaan tuntemani "inho" johdu siitä. Tunsin niin jo kauan ennen kuin sain oman lapsen. En tiedä, jos olisi poika tullut, niin olisinko oppinut sen enempää muiden poikalapsista pitämään. Tuskin.



Ap

ja teinityttöjen pissistely. Yök.

Mun oma esiteini poikani on todella kiltti, hauska ja empaattinen lapsi. Mutta tunnen kyllä muitakin kivoja samanikäiisä, sekä tyttöjä, että pokia, sekä myös ihan hirviökakaroita,

Yleistystä, kuten arvelitkin. Toki ne pojat riehuu enemmän ja sellaista machoilua ja uhoa on ilmassa useasti..! Luulen myös että tietokonepelit ja nykyinen stressaava elämä vaikuttaa käytökseen paljon.

Mutta on todella hölmöä tuollaisen käytöksen perusteella inhota kaikkia poikia.....ja se yleisellä paikalla joukossa uhoava poikalapsi voi olla kotona vaikka kuinka suloinen äidin kulta!

Taaperoni hoitopaikassa oli kohta esikouluikäinen maailman ihanin poika, siis omani jälkeen. Hän oli sellainen huolehtiva ja hyväköytöksinen, osasi ottaa meidän pienenkin kivasti huomioon, auttoi pp-hoitajaa hakemalla taaperon vaatteita jne. Taloyhtiössämme asuu mummo, jonka lapsenlapsi, ekaluokkalainen poika yllätti minut myös erittäin positiivisesti. Kesällä se poika ja pari pienempää riehui taloyhtiön pihalla, ja ajattelin juuri noilla sanoilla kuin ap.kin, että onpas melkoinen apinalauma. Taaperokin pelonsekaisella kunnioituksella seurasi heidän riehumista ja itse jouduin vähän kieltämäänkin heitä kun meno oli niin villiä. Mutta sitten se poika halusikin leikkiä meidän taaperon kans, potkia palloa ja yritti opettaa kaksivuotiaalle pallotemppuja. Seurasin vähän matkan päästä heidän palloilua ja täytyy sanoa, että harvoin näkee niin suloista ja kärsivällistä ekaluokkalaista joka haluaa leikkiä taaperon kanssa! Poikamme oli myös ihan innoissaan isomman pojan seurasta, oikein näki kuinka silmät loisti!

Vanhin taytti juuri 12. Taalla kotioloissa on ihana poika: auttavainen, empaattinen, hauska ja fiksu (luokkansa toiseksi parhaat arvosanat, vain eras tytto on edella ;)). Esikoiseni nauttii kovasti keskusteluista aikuisten kanssa, varsinkin jos meilla on vieraita han hakeutuu juttusille meidan vanhempien kanssa mieluummin kuin temuaa pienempiensa kanssa.



MUTTA. Kun poika paasee kavereidensa seuraan, hanesta tulee juurikin taysi apina. Ihme molyamista, rakanaurua, esittamista, uhoamista.. Meno ei ole ihan niin pahaa jos ovat taalla meilla kotona, mutta ulkona julkisilla paikoilla ihan havettaa (suodatin menee tosin paalle jos poika tietaa minun olevan lahistolla).



Saapa nahda, seuraavatko pikkuveljet (9, 4) aikanaan perassa.. Kuopus on jo nyt aika epeli, mutta vaikeaa kuvitella rauhallista, melua inhoavaa keskimmaista tuollaisena. Toisaalta, enpa olisi uskonut pari vuotta sitten esikoisestakaan kuoriutuvan tuollaista apinaa :)



Yhta kaikki, olen ikionnellinen etta minulla on nimenomaan poikia. Tytossa pitaa olla varsin poikamaisia piirteita jos meinaa minua miellyttaa .. poikatytto olin aikanaan itsekin enka viihtynyt yhtaan tyttojen seurassa. Nytkin tulisin varmaan hulluksi jos meilla asuisi joku 12-vuotias pissis ;)