Miten suhtautuisit, jos oma tyttäresi tapaisi muslimimiehen

ettei siitä ihan hevillä uskista saa. Jos se nyt kuitenkin alkaisi kaavustella, niin koettaisin saada sen yliopistoon opiskelemaan islalmilaista kulttuuria että ainakin tietää mitä tekee. On meillä hyllyssäkin aika paljon kirjallisuutta josta se voi aloittaaa aiheeseen tutustumisen. Sen jälkeen uskoisin, ettää kaavut lentävät nurkkaan vaikka tyttö muslimiksi jäisikin.



Ei siis mikään maailmanloppu, mutta hämmstynyt kyllä olisin.

selvällä Suomen kielellä jo varhaisteini-iässä! Luettiin kirjoja ja juteltiin naisen asemasta. Kerroin myös niistä hirvittävän monista tapauksista kun kuukkelit vie lapsen äidiltään kotimaahansa eikä mitään ole tehtävissä ja kaikki tuska vain sokean ihastumisen takia!



Ihminen voi olla kiva mutta uskonto ja perinne määräävät!

Mutta ei aikuista ihmistä estääkkään voi.

Miksi et käytä heidän huivia? Millä perusteella kasvosi saavat näkyä? Oletko vain nimimuslimi niinkuin nimikristitty?

Mutta ei aikuista ihmistä estääkkään voi.

Tuolla sysätään vastuu itseltään. Onhan se lastakin vaikea kieltää, mutta pikkuhiljaa oppii asioita.

Mitä siinä estämisessä tytär häviää? Tai mitä itse voi hävitä?

toivoisin, että mies on hyvä ja kunnollinen ja että ovat oikeasti onnellisia.



meillä on niin paljon ulkomaalaisia ystäviä, muslimejakin, ettei tuo nyt mikään maailmanloppu olisi.

minulla on kaksi tytärtä enkä muuta toivo kuin että olisivat elämäänsä tyytyväisiä. Onnellisuutta en sinänsä toivo koska on aika kliseistä haluta olla "onnellinen" Kesto-onnellisuutta ei ole. Tyytyväinen ihminen on tyytyväinen ihminen?



Uskon että ihminen on siellä vaatteiden alla. Ja eivät tyttäreni minun edessä kaavussa olisi, tai isänsä tai siskojensa, veljiensä, miehensä sisarusten, lasten.. Eli ei se koko elämä olisi siellä kaavun alla.



Toivon jos joskus elävät parisuhteessa, olisi heillä puolisona kunnollinen mies, jonka kanssa heillä olisi hyvä elämä.

Aikaisemmin olin toista mieltä, mutta pakko sanoa että nämä arabimuslimit varsinkin ovat hyvin joustamattomia mitä tulee toisiin kulttuureihin ja tapoihin, he eivät välitä vaimoistaan tunnetasolla.. se vaan on tärketätä että vaimo siivoaa ja kokkaa, tunnepuoli jää usein kylmäksi. Mies ei koskaan osoita hellyyttä eikä kiintymystä, se ei kuulu heillä tapoihin. Jos haluaa kuolla kylmyyten pikku hiljaa niin laittakoon kaapun päälle.

että se siitä yleistämisestä. Oma mieheni kyllä osoittaa tunteensa ja ottaa minut ja pienet tyttärensä huomioon, seksissäkin huomio minut. Ei elämä täydellistä ole, kelläpä olisi? Mutta ei kannata aina sanoa KAIKKI tai AINA kun se totuus ei ole niin mustavalkoista

ja alkaisi käyttää kokokaapua? (Siis sitten, kun on aikuinen)

ja pitäisin jonkinlaisen keskusteluksi naamioidun kuulustelun varmistaakseni taustat. Odottaisin, että muslimimiehen suku olisi meihin yhteydessä ja kysyisin myös, miten hänen vanhempansa ovat edenneet.

Varmasti suhtautuminen olisi erilaista kuin meidän kulttuurin kesken. Näyttäisin aivan selvästi, että meillä on vaatimukset, jotka pohjautuvat omaan kulttuuriin ja odotan niitä noudatettavan tarkkaan. Erityisesti en sallisi minkäänlaista tinkimistä vaatimuksestani tasavertaisuudesta, vaan laittaisin hänet vannomaan sen käsi Raamatulla ja toteamaan, että hänen oppimansa Sharian perhejärjestys ei mene sen edelle, vaan tyttäreni on heidän perheen Sharian pää.

Ei aikuisten vapaus tarkoita, että ei omista huolehdita. Jos kokee uhkaa, se huolenpito on etukäteen syytä näyttää. Arabi suku varmasti arvostaa enemmän, kun voivat yhdessä keskustella miten kulttuurit sovitetaan ja kun asiat on tehty selväksi, ristiriidatkin voivat olla vähäisemmät.

koska lähtökohtana olisi kristitty perhe, jossa lapset ovat uskossa Jeesukseen ja noudattaisivat Jumalan tahtoa. Seksiä ei ennen avioliittoa, avioliitto vain kristityn kanssa.



Jos tytär kuitenkin hairahtuisi, hänen puolestaan rukoiltaisiin paljon.



Pirulla on monet ovelat konstit kampittaa ihmisiä pois kaidalta tieltä. Mutta uskovien rukouksella on suuri voima.

Ja kysyisin, tietääkö hän minkälainen voi olla suomalaisen miehen Jihad.

Mutta koska Suomessa naisella on täysi oikeus valita uskontonsa ja pukeutumisensa niin minkäpä mä sille voisin. Olisi pakko kunnioittaa tyttären valintaa ja toivoa että hän on onnellinen elämässään.

Jos huomaisin ettei lapseni ole onnellinen niin puhuisin asiasta, mutta edelleen päätös olisi hänen.

Veikkaan villisti että polttaisin ne kaavut.

kuin muslimimies joka vaatii tytärtään valitsemaan tietyn uskonnon ja tietyn pukeutumistavan. Tytär saa uskoa vain sillä tavalla jonka sinä sallit.

Mitä sinä ajattelisit siitä, jos tyttäresi alkaisi muslimiksi eikä hänellä olisi edes ketään miestä kuvioissa siinä vaiheessa?

hyväksyisin helpommin muslimiksi kääntymisen oman henkilökohtaisen pohdiskelun ja etsimisen lopputuloksena, kuin muslimiksi kääntymisen MIEHEN takia.

Eipä sitä aikuisena tyttären asioihin voi loputtomasti puuttua. Mutta varmaan voisi tulla keskustelua siitä, miksi nimenomaan naisen pitää omaksua miehen uskonto ja miehen uskonnon/kulttuurin tavat. Useinhan muslimit pitävät huntua/kaapua nimenomaan muutettuaan länsimaihin, ja ymmärrän nämä omaan kulttuuri-identiteettiin liittyvät syyt. Mutta mitkä ne syyt olisivat suomalaiselle naiselle?

Tosin usein käännynnäiset ovatkin niitä pahimpia hihhuleita, myös kristinuskossa. Ja kyllä minä suhtautuisin yhtä negatiivisesti, jos tyttärestäni tulisi lestadiolainen, helluntailainen tai joku muu julistava kristitty.

Tekisin aivan kaikkeni sen hullutuksen estämiseksi.

Jos haluaisi olla muslimimiehen kanssa, niin se pitäisi olla sitten melko "suomalaistunut" mies. Jos alkaisi näyttää siltä että tytärtäni alistetaan jotenkin, ottaisin järeät aseet käyttöön. Minulla on melko hyvä mielikuvitus, ja silloin kun on minun lapsistani kyse, niin mikään keino ei ole liikaa. Mieheni olisi luultavasti vielä jyrkempi kuin minä. Tyttö ei ulkomaille lähtisi, eikä mahdolliset lapsenlapset. Ennemmin vaikka kaappaisin heidät ja piilottaisin johonkin metsämökkiin muutamaksi vuodeksi, tai niin pitkäksi aikaa kun tytär tulisi järkiinsä ja saisin hoidettua miehen ulos maasta.

kuin isä tai äiti määrää. Hän ei saa valita itse, hänet vaikka siepataan jotta tajuaa mikä on se _oikea_ tapa elää ja olla. Tuon saman muuten voisi kirjoittaa muslimimies.

Suomessa ollaan vuosia taisteltu naisille tasa-arvoa ja itsemääräämisoikeutta, mutta vaikuttaa vähän siltä että ei sitä vieläkään ole saavutettu oikeasti. Täysi-ikäinen nainen ei saisi muka olla sen miehen kanssa jonka itse valitsee vaan äiti ja isä päättää sen. Oikeastiko muka ajattelet noin?

piti kirjoittaa "eipä sitä aikuisen tyttären asioihin voi puuttua"



t. edellinen

Jos huomaisin ettei lapseni ole onnellinen niin puhuisin asiasta, mutta edelleen päätös olisi hänen.

Tämä on kuin Käteinen ja Jurpilainen euroopassa. Ei voida olla eri mieltä, koska muut pahoittavat mieltä.

Kyllä nyt lapsensa kanssa voi puhua ja painostaakin. Samoin miehelle voi puhua ja häntä voi painostaa. Ei keskustelulla, välillä tiukallakin, mitenkään puututa tyttären itsemääräämis oikeuteen.

Tuntuu, että odotetaan vain, että lapset lähtevät kotoaan. Kun eivät ole omassa nurkassa, ei ole vaivaakaan. Jos nyt elämä potkii päähän asiassa, jonka vähän kokeneempi pystyy etukäteen näkemään, omapahan on kuitenkin valintansa.

Eri kulttuuri on eri kulttuuri. Jos siellä lapset saavat suvusta tukea, he ovat monin verroin vahvempana. Kun osoittaa heti alusta, että omalla lapsella on ainakin tuki ja suvulla odotukset, on oma lapsi paljon vahvemmalla.

Itse suosisin ratkaisuna kuitenkin, että tyttäret menevät länsimaalaisen miehen kanssa naimisiin. Toivoisin ja odottaisin, että mies ei kuitenkaan olisi alkoholisti.