Millaisia olivat vl-hoitokokoukset? Kukaan kokenut?

Menetti taivaspaikan jos yrittikään kysellä että mistä on kysymys.



Siitä lähtien on aina tietty varovaisuus ja pelko mielessä että milloin se taas alkaa.

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen tämä asia. Omaa taustaani sen verran, että molemmat vanhempani on ex-vl:iä, eronneet liikkeestä ennen meidän lasten syntymää. Yhtenä syynä isän perheen kokemat rankat hoitokokoukset 60-70 -luvuilla. Ovat traumatisoineet koko perhettä ja sukua, mutta niistä ei oikein saa puhua tai kysyä. Itse en ole siis elänyt sitä aikaa, mutta silti kiinnostaisi asia, kun tuntuu niin voimakkaalta asialta omille vanhemmillekin tämä, mutta eivät he siitä juuri mitään halua puhua (äidille kai isä on puhunut noista). Uskaltaako täällä joku kertoa?

Yht.tiet.tohtori Aini Linjakumpu on julkaissut Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen hoitokokouksista. Se on nimeltään Haavoittunut yhteisö. Kirja on todella kattava ja perusteellinen.

http://freepathways.wordpress.com/haavoittunutyhteiso/

http://hoitokokous.blogspot.com/



http://www.hakomaja.net/hoitokokoukset

Ihme juttu että miten ne ihmiset siis suostui moisiin älyttömyyksiin? Miksei ne esim. panneet vastaan? Taikka tehneet jotain edes?

Isovanhempani olivat vanhoillislestadiolaisia, kääntyivät aikuisiällä päädyttyään evakkotaipaleellaan vl-alueelle. Saivat yhteensä 9 lasta. Vaarini kuoli 70-luvulla.



Josku 80-luvun alussa paikallinen saarnamies jäi leskeksi ja kävi kosimassa mummuani heti kun oli saanut vaimonsa haudattua. Mummuni kieltäytyi koska oli ihan onnellinen leskenä eikä muutenkaan pitänyt ulkokullatusta saarnaajasta. Mummuni oli hyvin harras lestadiolainen, mutta ei pitänyt yhtän ulkokullatuista "paremmista" kristityistä joita vl-saarnaajissakin esiintyi. Tämä saarnaaja sitten kutsui rukkaset saatuaan kostoksi kokoon hoitokokouksen, jossa mummuani tivattiin siitä miksi vain kaksi hänen lastaan oli lestadiolaisia ja muut "hylänneet" uskon. Siellä oli ollut tämä saarnaaja mummun syntejä tivaamassa, vaatimassa salattuja syntejä julkisuuteen ja etsimässä syitä siihen miksi mummu ei ollut kaikkia lapsiaan saanut uskoon kasvatettua. Paikalla oli ollut sikäläisen Rauhanyhdistyksen merkkihenkilöitä ja tämä saarnamies oli heidän edessään mummua nöyryyttänyt ja kuulustellut ja helvetillä pelotellut tuntitolkulla. Meno oli ollut pahempaa kuin jenkkipoliisisarjojen kuulustelutilanteet, ja kaikkia intiimeimpiäkin asioita olisi pitänyt selvittää synnintunnon nimessä. Mummuni oli silloin jo yli 70-vuotias ja huonolla terveydellä varustettu, ja koko kokouksen hirvittävän raskaana vaikka tiesikin että kyseessä oli kosto.



Kun tieto mummun hoitokokouksesta saavutti lapset, kävivät ei-vl setäni saarnaajan luona kylässä ja ihan suoraan uhkasivat että jos meininki ei lopu ja saarnaaja jätä mummua rauhaan, he eivät jätä saarnaajaa rauhaan ennen kuin tämä lopettaa. Tiesivät vielä ko. saarnaajan tekemän muutaman raskaamman luokan synnin (piian tekemä avioton lapsi saarnaajalle jne) kun samalta kylältä olivat, ja se taisi tämän tyypin pelottaa sitten lopettamaan tuohon yhteen kertaan. Mummu jätettiin sittemmin rauhaan, mutta kokemus oli kovin raskas mummulle. Pysyi lestadiolaisena lopun elämänsä silti.

Siinähän puhujat ja muut ns. "hoitomiehet" (naisiakin saattoi olla mukana painostajissa)tekivät niin taitavasti että jos joku yritti kysellä tarkemmin perusteluja painostamiselle, kuulustelemiselle ja syytöksille, niin tämä kyselijä laitettiin heti seuraavaksi syytettyjen penkille. Samoin jos joku yritti puolustaa sitä tikun nokkaan otettua uskovaista väärämielisiä syytäksiä vastaan, niin hän joutui itse epäilyksenalaiseksi ja rumien syytösten kohteeksi.



Taitavaa, julmaa, vanha diktaattorin konsti. Suut saa äkkiä näin tukittua.

Hoitokokouksen määäritelmä:



"Hoitokokouksella tarkoitetaan julkista ja pakotettua sielunhoitoa, joka on tavallista vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä.Hoitokokouksien avulla harjoitettu sielunhoito ei kuitenkaan lähde yksilön omasta aloitteesta, mitä evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoitoa koskevat ohjeet edellyttävät." (Wikipedia.)



Yksiselitteisesti kyse on hengellisestä väkivallasta ja painostamisesta. Laajamittaisena sitä harjoitettiin 1970-1980-luvulla rauhanyhdistyksissä kaikkialla Suomessa ja jonkin verran myös Amerikassa.



Hoitokokouksiin oli pakkko osallistua, pois jääminen tulkittiin uskonsa kieltämiseksi. Ihmisiä pidettiin suljettujen ovien takana järjestetyissä kokouksissa jopa pitkälle yöhön saakka. Aivan tavallisia uskovaisia vaadittiin tekemään parannusta asioista joihin he eivät olleet syyllistyneet koskaan.



Moni vanhus joutui erotetuksi rakkaaksi käyneestä yhteisösä, ystävistään ja sukulaisistaan.



Hoitokokousmenettely jatkuu yhä, vaikka vanhoillislestadiolaisuuden johto (SRK:n johtokunta)on sanoutunut siitä virallisesti irti viime vuonna (piispojen kanssa käydyn keskustelun jälkeen).



Nykyään lestadiolaiset eivät enää nimitä tätä painostamista hoitokokoukseksi vaan "sielunhoidolliseksi keskusteluksi". Samasta painostamisesta on kuitenkin edelleen kyse. painostaminen kohdistetaan nyt yksittäisiin uskovaisiin, kuhunkin erikseen, eikä kaikkia vaadita enää koolle kiusattavaksi.



Koska 1970- ja 80-lukujen massiivinen hoitokokousaalto herätti niin jyrkkää kritiikkiä, vanhoillislestadiolaiset vaikenivat siitä ja asiasta kiellettiin puhumasta. Hoitokokousten yhteydessä johtajat ja puhujat velvoittivat jokaist aläsnäolijaa vaikenemaan siitä mitä he olivat nähneet ja kokeneet. ulkopuolisille ei saanut puhua mitään.



Lestadiolaiset vanhemmat salasivat myös lapsiltaan sen millaisessa puuhassa olivat itse olleet mukana. Tällä hetkellä vanhoillislestadiolaisuudesa elääkin kymmeniä tuhansia nuoria ja keksi-ikäisiä joilla ei ole mitään käsitystä oman herätysliikkeen harjoittamasta, laajamittaisesta hengellisestä ja henkisestä väkivallasta, liikkeen lähihistoriassa.



Tänä keväänä ilmestyy ensimmäinen kirja jossa on kattavasti tarkasteltu hoitokokousten aikaa ja niiden seuraamuksia ihmisten elämässä.



Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö.

Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Vastapaino 2012.



Tietoa löytyy esim. täältä:



http://freepathways.wordpress.com/haavoittunutyhteiso/

vl papin Johannes Alarannan blogia:



http://gostaja.blogspot.com/



Useita kirjoituksia joissa hän julkistaa hoitotapauksia sekä kertoo eri henkilöihin ja itseensä kohdistetusta ahdistelusta.

hoitokokouksista yleensä, ja itseensä sekä läheisiinsä kohdistuvasta, yli vuosi sitten käynnistyneestä painostamisesta.



"Olennaista on se, kyseenalaistaako yhdistyksen valtaklikin vai ei. Jos kyseenalaistaa, siitä voi seurata aikamoinen kampanja.



Vuosi sitten kirjelmöin piispalle tilanteesta. Hän oli erittäin huolissaan ja lupasi viedä asian eteenpäin. Kirjelmöin myös SRK:lle ja Joensuun Rauhanyhdistyksen johtokunnalle. SRK:lta ei kuulunut mitään. Muutama johtokunnan jäsen otti yhteyttä ja sanoi, että asiohin on tultava muutos. Muutama oli ilmeisesti tuhonnut viestin nähtyään keneltä se tulee.



En kirjoittaisi näistä asioista, jos minun tapaus olisi ollut poikkeus. Pitkään toivoin, että näin olisi, mutta olin väärässä."



http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=261&id=30118



(Tuo sitaatti on T.L:n omasta kommentista blogin keskustelussa.)

"En tiennyt esimerkiksi siitä, että hoitokokouksissa hyökättiin niin raa’asti yksilöitä ja perheitä vastaan ja vielä ihan typerän kuuloisin perustein."



http://freepathways.wordpress.com/2012/03/15/nettikeskustelu-yllatti/

Täytyy kai olla jokin syy miksi hoitokokuksista ei kerrottu nuoremmille sukupolville kodeissa eikä rauhanyhdistyksellä? Minä olen lukenut niistä netistä, sitä ennen en ollut kuullut mitään.

että oikea henkilöllisyys saattaa plajstua jollekkin joka alkaa ry:llä kiusaamaan. Voiko joku saada selville kirjoittajan IP numeron?

Vanhoillislestadiolaisuudessa pidetään ns. hoitokokouksia eli käydään painostamaan jos jotakin ihmistä liikkeen sisällä epäillään "väärinuskovaksi". Niin häntä aletaan kiusata isommalla joukolla.



Esimerkiksi täällä Helsingin rauhanyhdistyksellä pidettiin puhujien ja ry:n johtokunnan yhteiskokous. Siellä otettiin käsittelyyn yksi meikäläinen pappi, joka on julkisuudessa uskaltautunut puolustamaan myös lestadiolaisnaisten oikeutta papin virkaan.



Hän siis suhtautuu naispappeuteen kirkon linjan mukaisesti. Kirkko ei vihki yhtään ketään papiksi ilman asianomaisen sitoutumista kirkon virkakäsitykseen.



Mutta tässä kirkkoon kuuluvassa herätysliikkeessä, ei sallita kirkon linjan mukaista käsitystä pappeudesta.



Kyseinen pappi otettiin kurinpidolliseen käsittelyyn hoitokokouksen pitkän kaavan mukaan.



Kokous oli kestänyt yli puolen yön. Henkilöä oli kehotettu tekemään parannus seurakunnan edessä omista julkisuudessa olleista kommenteistaan.



Painostajina olivat mm. merkittävässä kirkon luottamustehtävässä oleva maallikkopuhuja ja eläkkeellä oleva pappi.



Miten on mahdollista että kirkko sallii sisällään hengellisen väkivallan? Minusta kirkon pitäisi puuttua täähän ja estää.