Miten suhtautuisit, jos oma tyttäresi tapaisi muslimimiehen

En usko joutuvani esim. bussikuskin suvun keskelle.

En minäkään. Puhuin kuitenkin korkeakoulututkinnon länsimaissa suorittaneesta, ihan arvostetuissa työtehtävissä olleesta isästä.

Suurta vaara ei feministiäidin feministityttärellä kyllä liene.

Kunniamurha siitä kai tulisi häälahjaksi. Emmätiedä. Ajattelen lähinnä omaa nuorempaa siskoa kun tyttäriä ei ole. Tai sitten sulhanen katoaisi mystisesti ja minä viheltelisin muina miehinä. Sitten voisi siskolikkaa lohduttaa sanomalla että ehkä miehellä meni pupu pöksyyn ja hän otti hatkat.

olisin mielessäni helpottunut, ja samalla huvittunut, kun saisin seurata, miten vävykokelas selviää mieheni kolmannen asteen kuulusteluista. Mieheni on muslimi myös ja messuaa tilanteen vaatiessa paatoksella siitä, miten arabimaissa uskonoppineet ovat sokaistuneita vallasta ja joutuneet kauas islamista.

Kokokaavun käyttäminen liittyy tähän: siitä saattaisi tulla ongelma, jos tulisi esille, että vävykokelaan asenne olisi tyttären päätöksen perustana. Tähän saakka mieheni on kieltänyt tyttäreltäni peittävän huivin käytön, vaikka tytär itse olisi halunnut pienenä käyttää samanlaista huivia kuin kaveritkin.

Luulen, että vävyksi päätyy mies, jolla on samantyyppinen arvomaailma kuin meilläkin (tiukimmin suhtautuvat muslimimit pitänevät meitä sekularisoituneina).

Ei minun tyttäreni ainakaan. Kuolisin häpeästä.

Tai sitten sulhanen katoaisi mystisesti ja minä viheltelisin muina miehinä. Sitten voisi siskolikkaa lohduttaa sanomalla että ehkä miehellä meni pupu pöksyyn ja hän otti hatkat.

Aikaisemmin olin toista mieltä, mutta pakko sanoa että nämä arabimuslimit varsinkin ovat hyvin joustamattomia mitä tulee toisiin kulttuureihin ja tapoihin, he eivät välitä vaimoistaan tunnetasolla.. se vaan on tärketätä että vaimo siivoaa ja kokkaa, tunnepuoli jää usein kylmäksi. Mies ei koskaan osoita hellyyttä eikä kiintymystä, se ei kuulu heillä tapoihin. Jos haluaa kuolla kylmyyten pikku hiljaa niin laittakoon kaapun päälle.

Jos alkaisi näyttää siltä että tytärtäni alistetaan jotenkin, ottaisin järeät aseet käyttöön.

Ennemmin vaikka kaappaisin heidät ja piilottaisin johonkin metsämökkiin muutamaksi vuodeksi, tai niin pitkäksi aikaa kun tytär tulisi järkiinsä ja saisin hoidettua miehen ulos maasta.

Aikuisen tyttären kaappaaminen metsämökkiin vasten tahtoaan ja muut "järeät keinot" eivät tietenkään ole minkäänlaista alistamista, eihän?

mutta minä tekisin sen rakkaudesta lastani kohtaan, ja hän kiittäisi siitä myöhemmin kun pelastin hänen ja hänen lastensa hengen.

...jos tyttäreni tapaisi hyvän ja uskovan muslimimiehen, jonka kanssa menisi naimisiin.



Mitä sinä ajattelisit siitä, jos tyttäresi alkaisi muslimiksi eikä hänellä olisi edes ketään miestä kuvioissa siinä vaiheessa? Mitä ajattelet siitä, että joku musliminainen pukeutuu islamin mukaisesti, vaikka oma muslimimies olisi sitä vastaan? Mitä ajattelisit, jos tyttäresi eroaisi muslimimiehestään, mutta olisi edelleen muslimi?



- Muslimi

tehty kirja ja elokuva. Siis lähtäkohtahan on, että USA:ssa on elämä hyvää ja onnellista. On kidutusta joutua asumaan vaikka Iraniin. Miksi äidin näkökulma ja kotimaa on se paras paikka? Miksei voitaisi ajatella, että siellä Iranissa sen tytön elämä olisi ollut parempaa ja oli kohtuutonta kidnapata lapsi ikävään ja kurjaan elämään Amerikkaan?

Millä mittapuulla me päätetään täältä ylimielisestä, mikä on ihmiselämässä tärkeää? Raha? Materia? Todellisuudessa ihmisen onni ei ole niinkään rahasta riippuvainen vaan ihan muista asioista. Jos nyt ajatellaan Irania, niin mulle olisi kauhistus joutua sinne, mutta heillä on siellä elämässään omat arvonsa. Perheyhteys, perinteet jne. Tottakai naisten asema on huono, mutta toisaalta täytyy muistaa, että samalla tavalla siellä on pirttihirmuja naisia ja naisten keskinäinen solidaarisuus on yleensä noissa maissa korkeammalla kuin täällä.

Mitä ap: kysymykseen tulee, niin en haluaisi tyttärelleni muslimimiestä. Mutta en myöskään halua nähdä, että meidän elämä olisi tässä täysin arvottomassa maailmassa hyvää. Onko se sitten joku itseisarvo, kun 14-vuotiaat tytöt vetää viinaa tuolla kaduilla?

mä tunnen myös itse sen todellisuuden, joka on ihan jotain muuta kuin 'lastani ette saa'.

Sen verran toki muistuttaisin, että jos ulkomaalaisen kanssa tekee lapsia, niin kannattaa miettiä, onko valmis esim jatkossa ulkomailla asumaan jos kaikki ei menkään ihan putkeen.

ps te uhoajat, eikö ole aika turha louskuttaa, kun ette kuitenkaan pystyisi oikeasti mitään tekemään?

Aikuisen tyttären kaappaaminen metsämökkiin vasten tahtoaan ja muut "järeät keinot" eivät tietenkään ole minkäänlaista alistamista, eihän?

Tuo oli varmasti vertauskuvallisesti ilmaistu, mutta kyllä tositilanteessa järeät keinot voivat olla tarpeen. Jos kaupungissa on uhka, että pieni lapsi juoksee auton alle, kun ei ole valjaita, onko valjaat alistamista?

Itse kunnioitan heidän uskoaan ja kulttuuria. Arvostan uskonnollisuutta. Siltä osin, mitä se koskee omia lapsiaan, suhtaudun miesehdokkaisiin JUURI NIINKUIN HE omassa kulttuurissaan. Suojelen lastani ja odotan heiltä sen hyväksyntää. Mies ehdokas joutuisi varmasti juuri siihen tiukkaan ristikuulusteluun, johon hän joutuisi omassa kulttuurissaan.

Ei arabit anna tyttäriään vaimoksi niin sinisilmäisesti kuin suomalaiset. Vaikka antaminen kuulostaa sovinistiselta, sillä tavalla se on heidän kohdalla ajateltava, koska HE tai vähintään heidän suku ajattelee niin. Tytär, jonka antamiselle ei ole asetettu ehtoja on tytär, joka on annettu ilman ehtoja. Jos ehdoista ei päästä yhteisymmärrykseen, silloin aviopuolisoehdokas on entinen aviopuolisoehdokas vaikka oma tytär olisi kuinka erimielinen.

tehty kirja ja elokuva. Siis lähtäkohtahan on, että USA:ssa on elämä hyvää ja onnellista. On kidutusta joutua asumaan vaikka Iraniin. Miksi äidin näkökulma ja kotimaa on se paras paikka? Miksei voitaisi ajatella, että siellä Iranissa sen tytön elämä olisi ollut parempaa ja oli kohtuutonta kidnapata lapsi ikävään ja kurjaan elämään Amerikkaan?

Tottakai, jos suomalaisista tuntuu sopivalta, että päätyy arabien suvun hierarkiaan ulkomaalaisen lapsena, ilman suurempaa itsemääräämis mahdollisuuttakaan tai edellytyksiä tavata suomalaisen äidin vanhempia, voi se olla hyväksyttävää.

Meidän on tyttäriemme osalta ajateltava asia MEIDÄN näkökulmasta. Jos joku haluaa suomalaisesta tyttärestään ja lapsenlapsistaan eroon ja alistettuun rooliin, tuo voi olla ratkaisu. Jos ei häiritse, että oman tyttären arvo hänen ympäröivässä elämässä ei ole sitä, johon hän on kasvanut, eihän siinä ole hätää.

Lastani ette saa on länsimainen näkökulma ulkomaalaisen naisen roolista heidän kulttuurissaan. Moni kokee ahdistavana jo Norjalaisessa kulttuurissa heidän ylimielisyytensä, miltä se tuntuukaan, kun elää oikeasti alistettuna. Tuosta elokuvasta saa ajatuksia, mutta mikään elokuva ei voi välittää sitä epätoivon tunnetta, joka alistetulla siellä kulttuurissa on.

mieheni ja tyttäreni isä ( ei tosin ole arabi ) ja tytär käyttäisi omasta halustaan kaapua, niin mikäs siinä.

Mieheni ei kylläkään halua tyttäremme käyttävän huivia, vaikka minä käytänkin, mutta se on tietysti tyttären oma päätös.



T. suomalainen musliminainen, joka on alkanut käyttää huivia puolison vastustuksesta huolimatta. ;)

Olisin hyvin onnellinen, jos tyttäreni menisi hyvän muslimimiehen kanssa naimisiin. Kaavutta tai ilman.

onko tyttärelläni mahdollisesti todella huono itsetunto kun hän haluaa peittää itsensä.

kun niin tekee.

olisin järkyttynyt.

niin ei voi käydä, meidän lapset on asuneet maassa ,missä on todella paljon muslimeja suurimman osan elämästään ja tietävät, millaisia ne ovat.

ei tapahtuis, ei.

sitäpaitsi meidän tytö on hyvännäköisiä ja hoikkia

Tämä koko kysymys on aseteltu väärin. "Tyttäresi tapaisi muslimimiehen", siis ei edes menisi naimisiin ja sitten vaan yhtäkkiä hirveä halu pukeutua burkaan. Plaah plaah..Toiseksi miksi täällä automaattisesti oletetaan että muslimi on sama kuin arabi. Itselläni on kaksi hyvää ystävää, jotka ovat molemmat muslimeita, mutta ovat aasialaisia miehiä, ja heidän vaimonsa ovat länsimaalaisia, ja he eivät käytä edes hiuksia peittävää huivia. Kummatkin miehet oikein hauskoja tyyppejä, ottavat viikonloppukännit siinä missä muukin kaveriporukamme työpäivän jälkeen, possun lihaa eivät syö.

toivoisin, että kyseessä olisi vain ohimenevä vaihe. Omassa nuoruudessa seurusteltiin kovisten kanssa kun haluttiin järkyttää vanhempia...ehkä se olisi sitä samaa uhoa...toivon..

kun niin tekee.

olisin järkyttynyt.

niin ei voi käydä, meidän lapset on asuneet maassa ,missä on todella paljon muslimeja suurimman osan elämästään ja tietävät, millaisia ne ovat.

ei tapahtuis, ei.

sitäpaitsi meidän tytö on hyvännäköisiä ja hoikkia

Minäkin olen hoikka, pieni ja siro ja pukeudun peittävästi. :) Sitä en tiedä olenko hyvännäköinen noin muuten. Sehän riippuu katsojasta, mutta on minulle niinkin sanottu. ;)