eroperheissä lapsena eläneet

kun porukat asu yhdessä.. sittekun erosivat ni helpotti.. En usko että on vaikuttanut oikein mitenkään.



Hyvin pyyhkii, mulla korkeakoulutus,kiva duuni, ihana mies ja ihanat lapset. Talo ja kaksi autoa :D Ja hyvä avioliitto :)



Älä murehdi.. Lapset saa pilattua niin monella muullakin tavalla.

kun porukat asu yhdessä.. sittekun erosivat ni helpotti.. En usko että on vaikuttanut oikein mitenkään. Hyvin pyyhkii, mulla korkeakoulutus,kiva duuni, ihana mies ja ihanat lapset. Talo ja kaksi autoa :D Ja hyvä avioliitto :) Älä murehdi.. Lapset saa pilattua niin monella muullakin tavalla.

Kiitos sinulle, vielä lisäkysymys.

Onko jotain, mitä voin tehdä lapsieni eteen. Tukea tietyllä tapaa tms..??

Päin vastoin. Lapsena oli kivaa kun sai joulu- ja synttärilahjat kahteen kertaan, pääs kahdelle kesälomareissulle yms. Aikuisena taas mulla on terve suhtautuminen elämään ja parisuhteeseen.. Joten uskaltauduin ottamaan miehekseni miehen jolla on lapsi jo ennestään. Koska omassa elämässäni olen sen saanut kokea että toisen lastakin voi rakastaa kuin omaansa. Vanhempani tulivat hyvin toimeen myös eron jälkeen, myös uusien kumppaneidensa kanssa.

ja oli kamalaa kun vanhemmat haukkuivat toisiaan minulle. Ja isä ja isän puoleinen mummo tivasivat että onko äidillä uutta miestä jne. Ja äiti antoi isälle lähtiessäni ohjeita mistä saa kertoa ja mistä ei. Oli tosi ahdistavaa lapselle.



Eli jos on riitaa eronneiden vanhempien välillä kehottaisin hoitamaan ne jutut aikuisten kesken.

Mutta kuten edellä, on varmasti hyviä ja asiallisesti hoidettuja eroja, ei niistä tarvitse jäädä traumoja lapsille. Olet ihanan välittävä vanhempi kun mietit tällaisia asioita.

Ei ollut riitoja tms, ilmeisesti kipinä vain katosi. Minusta olisivat voineet jatkaa liittoaan. Tämä siis lapsen näkökulma asiaan, nyt naimissa olevan en tiedä mitä tekisin itse samassa tilanteessa.



Olihan se iso muutos, kun tuttu ja turvallinen perhe hajoasi, taloudellisia ongelmia jne. Kävin vuosia myöhemmin puhumassa terapeutille asiasta.

eikä tarttenut enää kuunnella omassa huoneessa "nukkuvana" niitten riitoja.

Jos meni väliin niin huusivat minulle ja jos ei mennyt niin ahdisti.



Olin 9- vuotias kun erosivat ja nyt 30- vuotias eikä ero vaikuta minuun mitenkään, jo lapsena pohdin paljon millainen tahdon olla kun saan omia lapsia ja moni oli nimenomaan sitä miten eron jälkeen tunsin jääneeni yksin, ero oli hyvä. Toki muistan haaveilleeni miten äiti ja isä palaisivat yhteen mutta se on lapsen tapa ja sen ymmärtää kyllä kasvaessaan.

Heillä on omat kumppaninsa ja juttunsa nykyisin eikä varmasti palaa yhteen. Osallistuu lapsenlapsien juttuihin ja ovat samoissa tiloissa normaalisti.



Minullekin on haukuttu isää äidin suusta ja toisinpäin.

On kerrottu ettei lapsilisiäsi isä taaskaan maksanut yms.



Minusta sinulla ei ole mitään syytä syyllisyyteen; ero vaikka olisi lähtösin sinulta niin sinä katkaisit kamalan tilanteen kotona ja se on päinvastoin ihana asia!



Tukea kannattaa ja kuunnella lasta. Anna hänen tuntea erilaisia tunteita vaikka niitä olisi raskas sinun kuulla. Itse en sitä mahdollisuutta saanut, molemmat vanhempani käyttivät masennuslääkkeitä eivätkä ymmärtäneet kun hain huomiota.



Olen saanut paljon asioita vaan koska vanhemmat ajatteli että tavara auttaa. Opin käyttämään sitä jopa hyväkseni.

Mutta ei kannata antaa lapsen huoneeseen telkkaria tai lelliä muutenkaan liikaa, sillä ei sinun olo parane.

Tee säännöt ja noudata niitä. Rajoja kaipasin itse ja olin kateellinen niille perheellisille jotka sanoi lapsellensa EI.



Aika lapsen kanssa on tärkeää, oli sitten sinkku tai parisuhteessa.

Erosivat jo ennen syntymääni joten perhe-elämää oman isän ja äidin kanssa en ole osannut haikailla. Omalla kohdallani pahinta on ollut väliinputoajaksi jääminen kummankin vanhempieni perustettua uuden perheen. En kokenut tulevani hyväksytyksi missään (paitsi mummolassa) tai kuuluvani mihinkään, ulkopuolisuudentunne leimaa myös aikuisena elämääni.



neuvoni:



-Jos perustat uuden perheen älä tee sitä lapsesi kustannuksella.

-Kun uusioperheeseen syntyy lapsia pitää pitää huoli että lapsia edellisestä suhteesta kohdellaan yhä tasapuolisesti ja samanarvoisesti, myös uuden puolison taholta.

-Isäni uudessa perheessä ratkaistiin minun ja sisareni väliset riidat niin että minut vietiin takaisin äitini luo "kun ne vaan tappelee". Myöhemmin kun asuin siellä vakituisesti oli riitatilanteessa viesti aina "saat lähteä". Se oli omiaan vahvistamaan ulkopuolisuuden- ja huonommuudentunteita.

Vanhempien tulee sitoutua sovittuihin tapaamisajankohtiin. Voi sitä kirvelevää pettymystä jos sovittu toisen vanhemman tapaaminen ei toteutunutkaan.



Nämä tunnot tulee nyt ainakin päällimmäisenä mieleen.