eri kieliset/kulttuuriset perheet!
jos vanhemmilla on omat äidinkielet,mitä lapset ovat oppineet puhumaan?puhutteko vain omalla äidinkielellänne lapselle ja he ovat oppineet molemmat yhtäaikaa vain oletteko puhuneet yhtä kieltä?onko puhe viivästynyt,sekoitttaako lapsi pahasti kieliä toisiinsa? onko toinen kieli vahvempi kuin toinen? kuinkas kulttuurit?juhlitteko esim molempien kulttuurien juhlat ym?
kiitos vastauksista!
Kommentit (11)
Asumme Ranskassa. Lapset puhuvat sujuvasti sekä suomea että ranskaa, ranska on selvästi vahvempi. Olen puhunut lapsille suomea koko ajan, mutta koska kotona puhumme ranskaa, ja lapset tietysti koulussa, on se heille helpompaa. Luetaan ja katsellaan kuitenkin suomenkielisiä kirjoja ja telkkarikanavia, joten se auttaa suomen kielen oppimisessa.
Juhlitaan sekä ranskalaisia että suomalaisia juhlia.
Toisaalta 5v oli sitten ainakin sanavarastoltaan keskimääräistä edellä. Kielet ei ole sekoittuneet, tosin käyttää joskus toisen kielen sanoja. Lapsi käy isänsä äidinkielellä koulua, ja osa tulee sieltä, lapset puhuu huvikseen sekakieltä. Lapsi on jop 11v, ja molemmat kilet sujuu hyvun, ja kieliopista saa täysin pisteitä, molemmilla kielillä.
Olen aina puhunut suomea lapselle, isä englantia. Kotikieli englanti. Suomi on edelleen vahvempi, nyt tosin koulussa ovat ruvenneet enempi käyttämään välituntikielenä englantia ( aiemmin oli suomi). Molempia kulttuureita pidetään yllä ja juhlitaan molempien juhlia, esim jouluaatto menee suomalaisittain, joulupäivä taas miehen maan tapojen mukaan ( joulusukkineen yms). Toki lapsi kokee olevansa enemmän suomalainen, ja mies sen hyväksyy, ei ongelmaa, koska tämä on kuitenkin lapsen asuinmaa.
Oppi molemmat kielet yhtä aikaa, mutta äidinkieli eli suomi on vahvempi, koska käy suomenkielistä koulua ja viettää aikaa enempi minun kanssani.
Molemmat on puhuneet lapselle omaa kieltään, vaikka vanhempien yhteinen kieli on sitten vielä kolmas kieli (englanti). Englanti menee lapsella nyt myös jo auttavasti.
jonkin verran puhe viivästynyt ja siinä vaiheessa kun yleensäkin opitaan syntaksia, meni vähän kieliopit keskenään sekaisin. Ei mitenkään hälyttävässä määrin eli monikielisissä perheissähän se on ihan normaalia.
Juhlitaan molempien kulttuurien juhlat ja perinteet sen verran mitä kukin vanhempi jaksaa niihin panostaa. Täytyy sanoa, että esim. mun osalta Suomen itsenäisyyspäivän juhliminen on sitä,että tullaan kiireellä kotiin ja koitetaan netistä saada linnan juhlat näkymään ja se on sitten siinä.
Minä puhun lapsille suomea, isä puhuu omaa kieltänsä, ja keskenämme puhutaan englantia. Lapset oppineet aikaisin kaikki kielet, ja kenelle puhutaan mitäkin. Eivät siis puhu minulle isänsä kieltä, tai isälle suomea. Suomi ollut vahvin, ihan jo sen takia, että suomessa asumme, ja sukulaiset, kaverit jne joiden kanssa ollaan tekemisissä puhuvat suomea. Ja ihan samaan aikaan ovat oppineet puhumaan kun kuuluukin :)
Mainittakoon vielä, että kaikki kouluikäiset lapsemme ovat olleen muutenkin kielissä lahjakkaita, oppineet saksan, ranskan, ruotsin jne helposti. En tiedä onko asialla jotain tekemistä kotikieliemme kanssa mutta olen kuullut paljon vastaavaa.
Minä puhun lapsille pelkästään suomea. Suomi on selvästi lasten äidinkieli, se kaikkein vahvin. Mieheni puhuu omaa äidinkieltään lapsillemme, mutta keskenämme puhumme suomea. Lapsilla on myös kolmas kieli, asuinmaamme kieli. Lapet käyvät paikallista koulua, ystävät ovat paikallisia jne. joten tämä asuinmaan kieli on hyvänä kakkosena. Miehen äidinkieli vasta kolmantena. Sitä lapset ymmärtävät, mutta vastaavat isälleen aina suomeksi. Keskenään lapset puhuvat sekä suomea että asuinmaamme kieltä.
Asuinmaamme kielen lapset oppivat vasta kolme vuotiaina, kun aloittivat koulun. Siihen asti olivat kotihoidossa, joten suomi tuli vahvaksi kieleksi.
Suomen kulttuuri on huomattavasti vahvempi, kuin mieheni kulttuuri. Mieheni on kuitenkin asunut vuosikaudet Suomessa ennen kuin muutimme tänne ulkomaille, joten hänkin on omaksunut paljon suomalaisia tapoja ja perinteitä.
eli meillä juhlitaan normaalisti kaikki suomen juhlat, mies on myös kristitty, joten ei ole ollut ongelmia. Juhannukset, vaput jne. tietysti uusia asioita, mutta ilolla osallistuu.
Mä puhun suomea lapsille, mies vietnamia, keskenämme puhumme suomea. Lapset ymmärtävät vietnamia, mutta vastaavat suomeksi. Silloin kun ovat isän kanssa pidempiä aikoja kolmistaan, alkavat myös puhua vietnamia.
Puhe ei todellakaan ole viivästynyt, päinvastoin. Lapset myös pitävät kielet erillään. Suomi on vahvempi, koska sitä lapset kuulevat ja käyttävät paljon enemmän (koulu, päiväkoti jne.)
Molempien juhlia vietetään.
Asumme Ranskassa. Lapset puhuvat sujuvasti sekä suomea että ranskaa, ranska on selvästi vahvempi. Olen puhunut lapsille suomea koko ajan, mutta koska kotona puhumme ranskaa, ja lapset tietysti koulussa, on se heille helpompaa. Luetaan ja katsellaan kuitenkin suomenkielisiä kirjoja ja telkkarikanavia, joten se auttaa suomen kielen oppimisessa.
Juhlitaan sekä ranskalaisia että suomalaisia juhlia.
Jopa suomalaisten yksikielisten on vaikeaa puhua nykään sujuvasti suomea kun vaikutteita tulee kokoajan ulkoa. Sinun lapset ei puhu edes auttavasti. Ei se ole mitään puhetta että laitetaan sanoja peräkkäin
Täytyy sanoa, että esim. mun osalta Suomen itsenäisyyspäivän juhliminen on sitä,että tullaan kiireellä kotiin ja koitetaan netistä saada linnan juhlat näkymään ja se on sitten siinä.
Mikä pointti tässä oli, sekö että itsenäisyys ei merkitse sinulle mitään?
Isankieli, aidinkieli, vanhempien keskeinen kieli, seka ympariston kieli.
Olemme kumpikin aina puhuneet ainoastaan aidinkieltamme lapsille (missaan muussa kun ei ole mitaan jarkea, koska lapselle ei kannata opettaa kielta jota osaa itse millaan tasolla puolinaisesti).
Esikoinen alkoi puhua noin 1-vuotiaana, keskimmainen vasta yli 2-vuotiaana, kolmas lapsi jopa hieman alle 1-vuotiaana. Esikoisella ja kakkosella suomi ja isankieli suurin piirtein yhta vahvoja, pienimmaisella suomi vahvin, mutta on porukasta kielellisesti lahjakkain ja hanta luullaan jopa "ymparistonkieliseksi" vaikka on oppinut kielta ainoastaan tarhassa (2,5 vuotias nyt). Eli kolmonen puhuu pitkia lauseita kolmella kielella jo nyt ja ymmartaa myos vanhempien keskeista kielta. Kaksi vanhempaa myos puhuvat vanhempien keskeista kielta, vaikkeivat ihan samalla tasolla kuin komea muuta kielta.
Mies on luterilainen taustaltaan eli mitaan suuren suuria kulttuurisia eroja tai eroja juhlissa ei ole. Juhlimme kuitenkin esim. Pyhaa Nikolausta 6. joulukuuta, koska se kuuluu seka miehen etta asuinmaamme kulttuuriin.
Jokainen puhuu omaa äidinkieltään lapselleen. Vain todella pahat kielenkehityksen ongelmat vaativat sitä, että käytetään vain yhtä kieltä. Yleensä äidin kieli on vahvempi kuin isän, koska lapset usein ovat enemmän äidin kanssa, samoin esim. Suomessa suomen kieli on vahvempi kuin muu kieli, jos toisen vanhemman äidinkieli siis on suomi ja toisen joku muu. Molempien juhlat juhlitaan sikäli kuin kiinnostaa, itse en esim. ole koskaan ollut mikään pääsiäisenjuhlija, joten ei sitä meillä juurikaan vietetä.