Vihaan kaikkea liikuntaa. Jos nyt kuitenkin alan hyötyliikkua, onko

Itse en ole harrastanut muuta kuin hyötyliikuntaa pariin vuoteen, ja edelleen olen ihan hyvässä kunnossa. Tämä kyllä tarkoittaa sitten vähintään tunnin kävelyä/pyöräilyä ym. päivittäin, siihen vielä päälle siivoamista, pihatöitä ja muuta touhuamista. Tietenkään venyttelyä unohtamatta...



Mitenkä olisi joku laji, jossa liikunta tulisi vähän niinkuin kaupan päälle? Jooga, kamppailulajit, tanssi..? Vihaan myös liikuntaa, mutta treenasin yli kymmenen vuotta erästä budolajia tosi aktiivisesti, koska siinä keskittyi enimmäkseen ihan muun asian kuin kunnon kehittämiseen, eikä harrastus käynyt tylsäksi. Mitään salilla käyntiä, lenkkeilyä, aerobicia tai muuta liikuntaa pelkän liikunnan takia en voi sietää.

sitä on pakko kävelyttää.



Pelkkä hyötyliikunta, haravointi ja siivoaminen tms. ei mun kirjoissa ole riittävää liikuntaa.



Itsellä kävi niin, että olen aina luullut inhoavani liikuntaa. Olin koululiikassa huono, aina se joka valittiin viimeiseksi joukkueisiin tms, olin luokkani pienin ja joulukuussa syntynyt. Aikuisiälläkin pitkään välttelin kaikkea liikuntaa.



Sitten vaan yks päivä l'hdin punttisalille kun sain töistä ilmaisia liikuntakuponkeja. Ja kas kummaa, tykkäsin touhusta. Puolessa vuodessa lähti 10kg, kunto nousi kohisten ja vaikutti tosi paljon elämänlaatuun. Nyt maistuu monet lajit yksin ulkona, porukassa ja salilla, tylsää ei ole ikinä.



Jostain täytyy vaan alottaa. Tsemppiä!

Minäkin luulin vihaavani urheilua, mutta se johtuikin siitä, että olin rapakuntoinen, ylipainoinen enkä ollut löytänyt omaa lajiani.

liikkeitä teit, vai osallistuitko johonkin ryhmäliikuntatunneille?

cooperin testissä aina läähätti viimeisenä tai toiseksi viimeisenä metrin luokan sairalloisen ylipainoisen edellä. Peleissä valittiin aina viimeisenä. Inhosin liikkuntaa kunnes rapakunto ja painon kertyminen ja siitä johtuvat krempat pakottivat liikkumaan. Nyt vituttaa vain se etten aikaisemmin tiennyt että liikunta on MAHTAVAA. Ap, liikunnan ilo tulee kun olet päässyt rapakunnosta eroon. Sitten ongelmaksi tulee vain vitutus silloin kun ei voi liikkua, esim. nyt sairaana. Nuoret naiset, liikukaa! Nauttikaa kehostanne kun se on vielä nuori ja vetreä.

Miksi ihmeessä harrastaa liikuntaa jos ei siitä tykkää? Mikään pakkohan se ei aikuiselle ihmiselle ole. Minä myös vihaan hikiliikuntaa enkä ole koulun pakkoliikunnan jälkeen sitä harrastanut. Olen silti onnistunut laihduttamaan kahden lapsen jälkeen jääneet 20 liikakiloakin pois, lisäämättä silloinkaan yhtään liikuntaa., pelkästään ruokaa vähentämällä. Nyt nelikymppisenä painoindeksini on 21, en ole sairastellut käytännössä koskaan (en edes räkätauteja), jaksan kaiken mitä istumatyössäni tarviikin - eipä oikein ole syytä miksi liikunnalla elämääni pilaisin.

joskus itseäkin ärsyttää ne himoliikkujat jotka suitsuttavat liikkumista ja tuntuu siltä että se on lähinnä itsekehua pohjimmiltaan. Kun mmmminä olen niin paljon parempi ihminen kuin noi plösöt ja no excuses. Just Sport-lehden viimeisen sivun kolumnista tuli vähän sellaiset fiilikset.



Multa löytyy sympatiaa ja empatiaa sohvaperunoille, ja ihan rehelliseseti ja ystävyydellä toivon että mahdollisimman moni löytäisi liikunnan koska se on oikeasti voimavara elämässä. Endorfiinit tulee kovassa rasituksessa ja se on kuin huumetta. Parempaa kuin känni eikä tule krapulaa.

silti inhoan liikkumista nykyään, ennenkin minua motivoi vain ja ainoastaan kilpaileminen (voittaminen)

ystävyydellä toivon että mahdollisimman moni löytäisi liikunnan koska se on oikeasti voimavara elämässä. Endorfiinit tulee kovassa rasituksessa ja se on kuin huumetta. Parempaa kuin känni eikä tule krapulaa.

Valitettavasti niitä endorfiineja ei liikunnan jälkeen tule kaikille lainkaan. Lisäksi noin 5% ihmisistä on sellaisia että kestävyyskunto ei kohene liikunnalla lainkaan. Tällaisille ihmisille, joihin itsekin kuulun, on aika epämotivoivaa liikkua. Olen kyllä nuorempana yrittänyt kun muka oli pakko, mutta tuskaa oli aina vaan.

ystävyydellä toivon että mahdollisimman moni löytäisi liikunnan koska se on oikeasti voimavara elämässä. Endorfiinit tulee kovassa rasituksessa ja se on kuin huumetta. Parempaa kuin känni eikä tule krapulaa.

Valitettavasti niitä endorfiineja ei liikunnan jälkeen tule kaikille lainkaan. Lisäksi noin 5% ihmisistä on sellaisia että kestävyyskunto ei kohene liikunnalla lainkaan. Tällaisille ihmisille, joihin itsekin kuulun, on aika epämotivoivaa liikkua. Olen kyllä nuorempana yrittänyt kun muka oli pakko, mutta tuskaa oli aina vaan.

saisiko linkkiä aiheeseen?

Mutta liikunnan täytyy olla tarpeeksi raskasta ja kunnon tarpeeksi hyvä. Siihen päästäkseen täytyy vähän ponnistella. Kävin aikaisemmin noin kolme kertaa viikossa kävelemässä ja se oli aina samaa pakkopullaa jonne piti pakottaa itsensä. Sama jumpissa, kerran viikossa jonkin perusjumppa vaikutti aika vähän oloon, niitten kävelyjen lisäksi. Sitten rupesin juoksemaan ja avot. Nyt mun ei enää villihevosetkaan estäsi liikkumasta. Mutta edelleenkin se lenkin ekat 20 minsaa voi olla yhtä ähertämistä. Ja sitten aah, ihana olo alkaa hiipiä kehoon ja mieleen.

Eihän se nyt ole normaalia, että kaikki liikkuminen on kauheaa.



Ei kai kukaan aikuinen ihminen tee itselleen pahaa vain koska koululiikunta ei ollut kivaa? Minusta lukion ruotsi oli ikävää, mutta puhun silti ruotsia, jos tarve tulee.



On tosi ikävää, että vanhemmat ovat päästäneet lapsensa siihen tilaan, että puuskuttavat kuolevina jossain Cooperissa (kaikki kyllä hengästyvät siinä). Opetatteko lapsillenne vastaavat liikuntatottumukset?



Lajeja löytyy todella paljon ja jos ei muu liikunta kiinnosta, niin kuntosali/muu lihaskuntoharjoittelu ja venyttely tulisi olla pakollista.

en tykkää liikunnasta, en ole koskaan tykännyt. Inhoan sitä kun tulee hiki ja huono olo. Enkä ole IKINÄ saanut minkäänlaista hyvänolon tunnetta liikunnasta. Ihan päin vastoin. Tulee siis vain hiki ja huono ja rasittunut olo jos enemmän ponnistelee kuten vaikka jumpassa.

en tykkää liikunnasta, en ole koskaan tykännyt. Inhoan sitä kun tulee hiki ja huono olo. Enkä ole IKINÄ saanut minkäänlaista hyvänolon tunnetta liikunnasta. Ihan päin vastoin. Tulee siis vain hiki ja huono ja rasittunut olo jos enemmän ponnistelee kuten vaikka jumpassa.

Liikunnan ihanuudesta pääsee nauttimaan sitten kun on riittävän hyvässä kunnossa. Jos rasitus on liian kova kuntotasoon nähden, tulee vain hiki ja huono olo, ja lisäksi lihakset kipeäksi ja motivaatio menee. Hidasta kunnon kohotusta ensin sillä mentaliteetilla että ekat puoli vuotta - vuosi tää on ei-niin-kivaa. Sitten rupeaa työn hedelmät huomaamaan. Ja muistakaa pitää huolta myös lihakunnossa. Itse asiassa nopein tapa saada jujusta kiinni on aloittaa liikunnan harrastaminen core-puolelta eli keskivartalojumpista. Jo muutamassa viikossa elämään hiipii hämmästyttävä uusi tuntemus. Miten musta tuntuu kuin olisi korsetti päällä? Siihen jää koukkuun.

Hyötyliikunta on ihan positiivinen juttu, mutta sillä ei vielä saa liikunnan terveysvaikutuksia.



Tässä on yksi näkemys suosituksista:

http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka

Tuon suosituksen liikuntamäärät ovat loppujen lopuksi aika pieniä. Ne siis ovat terveyteen hyvällä tavalla vaikuttavat suositukset, ei vielä sellaiset, että sillä määrällä saisi hyvän kunnon, millä jaksaa.

en tykkää liikunnasta, en ole koskaan tykännyt. Inhoan sitä kun tulee hiki ja huono olo. Enkä ole IKINÄ saanut minkäänlaista hyvänolon tunnetta liikunnasta. Ihan päin vastoin. Tulee siis vain hiki ja huono ja rasittunut olo jos enemmän ponnistelee kuten vaikka jumpassa.

Liikunnan ihanuudesta pääsee nauttimaan sitten kun on riittävän hyvässä kunnossa. Jos rasitus on liian kova kuntotasoon nähden, tulee vain hiki ja huono olo, ja lisäksi lihakset kipeäksi ja motivaatio menee. Hidasta kunnon kohotusta ensin sillä mentaliteetilla että ekat puoli vuotta - vuosi tää on ei-niin-kivaa. Sitten rupeaa työn hedelmät huomaamaan. Ja muistakaa pitää huolta myös lihakunnossa. Itse asiassa nopein tapa saada jujusta kiinni on aloittaa liikunnan harrastaminen core-puolelta eli keskivartalojumpista. Jo muutamassa viikossa elämään hiipii hämmästyttävä uusi tuntemus. Miten musta tuntuu kuin olisi korsetti päällä? Siihen jää koukkuun.

jaksan ihan vaivatta kiivetä portaat ylös neljänteen kerrokseen monta kertaa päivässä.

Mä en ole tykännyt liikunnasta koskaan. En edes lapsena joilloin mulla oli todella hyvä kunto. Onneksi olen luonnon hoikka muutenkin, joten ei tarvitse rehkiä edes laihduttaakseni.

että jaksaa monta kertaa päivässä kiivetä vaivatta portaat neljänteen kerrokseen :). Mä jaksan juosta ne portaat sinne neljänteen kerrokseen ja itse asiassa tekis mieli vaikka just nyt juosta, jollei olisi flunssa iskenyt.

Jos pystyt suht vaivattomasti hölkkäämään 5 km, sitten sulla alkaa olla melko hyvä kunto.

Ja maailman pelastuu? Sodat voitetaan? Jaksetaan tehdä fyysistä hommaa? Ei kärsitä ylipainosta?



:D

Jos pystyt suht vaivattomasti hölkkäämään 5 km, sitten sulla alkaa olla melko hyvä kunto.

Mulle riittää, että jaksan kiivetä kotiini vaivatta. En tarvitse parempaa kuntoa.