Lue keskustelun säännöt.
10v poika on koko ajan pakkomielteisen kiinnostunut jostain. Mistä hakea apua?
05.01.2012 |
Poikani on tänäänkin ollut sängyssä ysistä lähtien mutta nukahti vasta puolilta öin. Hän ei saa vaan ajatuksia vaimenemaan :(. Viime yön unetkin jäi reiluun 7 tuntiin.
Hän on tällä hetkellä järjettömän kiinnostunut mangasta ja tuntuu ettei hän hereillä oloaikana juuri muuta tee kuin tutkii aihetta netistä, piirtää jne. Sängystä meinaa nousta piirtämään ja korjailemaan jotain piirustustaan ja puhelee jatkuvasti tekniikoista ja manga-piirtäjistä jne.
Viimeksi hänen huomionsa vei kilpikonna-kiinnostus, lainasi kirjoja luki kaiken kilpikonnista lajeista, elinolosuhteista, siivosi hyllyn johon hän laittaisi kilpikonnan terraarion jos sellaisen saisi jne. Sitä ennen oli pistooliammunta innostus, joka alkoi kun kokeili tivolissa ammuntaa. Vaikka se jäi ainoaksi kerraksi niin hän kuitenkin lainasi kirjoja ja opeteli aseiden ja niiden osien nimiä, käyttötapoja jne.
Tuntuu ettei päässä pyöri mitään muuta ja nyt joululomalla tilanne vaan korostuu. Jos hän saa jotain päähänsä, vaikka että haluaisi jonkun tietyn lelun niin se pyörii lakkaamatta hänen päässään päivä toisensa jälkeen, kyselee siitä, kertoo sen ominaisuuksista ja miten ja milloin hän voisi sen saada. Tuntuu että omakin pääni hajoaa kun poika kulkee perässäni puhuen asiasta.
Kiinnostus laantuu vasta kun toinen kiinnostus iskee päälle. Poika tuntuu käyvän ylikierroksilla.
Muuten menee hyvin, poika varmaan ulkopuolisten mielestä täysin normaali. Koulu sujuu hyvin, keskiarvo noin 8,5 suhteellisen pienellä vaivannäöllä. Esitelmät ja projektit sujuu huippuhyvin niin kauan kun saa päättää itse aiheen.
Onko tämä normaalia tai voiko tähän löytää jostain apua? Pelkään että poika vielä palaa loppuun joku päivä.
Kommentit (35)
En mä muuten olisikaan huolissani ellen pohtisi onko tuollainen jatkuva kiinnostus jotenkin henkisesti kuluttavaa? Ehkä se voi olla positiivinenkin voimavara?
ap
Onhan se ehkä toinen ääripää flegmaattisuuteen nähden, mutta tulee hyvä yleistietämys. Innostujilla on oma tehtävänsä tässä maailmassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ollenkaan näitä Asperger tai bipo-diagnooseja?!
Olen itse ollut samanlainen lapsena ja nykyisin erittäin hyvin elämässäni menestynyt ja kolmen lapsen äiti.
Ehkä poikasi tarvitsee vain lisää virikkeitä? Miksi et antaisi hänen liittyä Mangakerhoon?
Ja on varmasti tuollainen aikuisenakin.:)
Ehkä huolehdin vain turhaan. Isoveli on tasaisen kiinnostunut kaikesta ja on myöskin luokkansa parhaita lukuaineissa, joten ehkä vain vertaan liikaa häneen. Ja ehkä tämä on rasittavinta vain minulle kun poika kävelee perässä pulputtaen yksityiskohtia manga-elokuvasta, jossa vain kerran mainittiin jonkun tärkeän henkilön nimi tai jossain kohtaa jokin oli piirretty virheellisesti eri tavalla tms. Muutenkin kulkee perässä arkiasioissa, kysyy viidennen kerran olenko jo päällystänyt sen kirjan ja katsoinko jo bussiaikataulut ja soittaisinko mummulle ja kysyisin mitä he ovat tarkalleen ottaen suunnitelleet viikonlopuksi, onko tarkoitus lähteä retkelle jos pitäisi ottaa jotain retkievästä mukaan jne. Huoh, hengästyn kuuntelemisestakin.
Kunpa olisi aikaa kuunnella ja pitkää pinnaa että jaksaisin edes näyttää kiinnostuneelta enkä tuskastuneelta.
ap
tuntemistani ihmisistä on tuollaisia.
Ovat kaikki taiteilijoita kuten olen itsekkin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä aikuisenakin tuota on tapahtunut, esim. yhteen aikaan minulla oli niin kova vauvakuume, että käyttäydyin ihan samalla tavalla kuin ap kuvaili poikansa käyttäytyvän. Onhan se joskus vähän raastavaa, kun ei unta meinaa saada, mutta minkäs teet. :)
Kiinnostukset jää päälle ahdistavalla tavalla, sit se elämä on sitä samaa kuukausi tai jopa vuosia ja sit se saattaa aika nopeestikin vaihtua toiseks. Sillon kun on lääkitys niin en jumitu ihan niin syvälle mut kyl useimmiten jää muut asiat elämässä ihan toisarvoisiks ja oon aika itsekeskeinenkin.
Oikeestaan oottelen jo uutta hyvää pakkomiellettä, viime aikoina ei oo kiinnostanu ku nettipalstat ja nää on suht tylsiä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen taiteilija, nettitestien mukaan adhd myös ja just tollanen innostuja.
Olen työskennellyt lasten parissa ja mieleen jäi yksi poika vuosien takaa. Poika jumittui tiettyyn asiaan toistuvasti, eikä viihtynyt muitten parissa. Puhuin tästä vanhemmille ja he suuttuivat. Lapsi oli heidän mielestään normaali.
Muutamaa vuotta myöhemmin todettiin skitsofrenia-tyyppistä oireilua ja sairaalahoitoa on tarvinnut usein. Lapsille ja nuorille ei herkästi tehdä diagnooseja kuin tarkkojen tutkimusten myötä.
Kuitenkin, kannattaa tutkia turhaankin, jos epäilyttää. Kieltäminen johtaa pahempiin ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkä hyvät lääkärit teekään, ainakaan alle 14-v. Voi herkästi tulla itsensä toteuttava ennuste.
Lapsille ei pitäisi tehdä diagnooseja ollenkaan. Eivätkä hyvät lääkärit teekään, ainakaan alle 14-v. Voi herkästi tulla itsensä toteuttava ennuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on samanlainen, kiinostuksena aiemmin dinosaurukset ja valaat, sitten robotit, nykyään pelien koodaus ja maisemasuunnittelu.
just analysoi fysiikan termein miksi sen verkkarit aina putoaa. Ja sekin on asperger...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän pitäisi päästä neuropsykiatrisen tiimin asiakkaaksi.
Sun lapsesin oireilee kuitenkin, kuin asperger lapsi, niin silloin apua sama kuin heille.
Pakkomielteinen pulputtaminen ei poistu.
Sopikaa tietyt ajat milloin saa puhua lempiaiheistaan.
Sun lapsesi tulee olemaan erikoinen aina ja se on sun hyväksyttävä.
ja intensiivisesti johonkin asioihin paneutuvia ihmisiä! Ilman heitä moni asia jäisi keksimättä ja kehittämättä!