Hajoan, hajoan, hajoan! Minulla on kamalat lapset

Tasaisena hetkenä istutat tuoliin ja sanot, etttä äiti kärsii tällaisesta elämäsä ja nyt on tultava muutos.

Kerro mitkä asiat ovat kiellettyjä ja mitä seuraa sääntöjen rikkomisesta. Pikkuhiljaa, pelit pois, telkka pois känny pois ja mikä heille nyt olisikaan tärkeää.



Kerrot tämän heille rauhallisesti ja varmistat että ymmärtävät. Aina kun rähjäävät, ohjaat toisen tilanteesta pois vaika kantaen tai olkapäästä ohjaten. Mutta älä huuda.

Helppo sanoa, mutta olen huomannut taråpeeksi huudettuani ettei kova ääni tehoa. Nykyään huolestuvat enemmän ku katson vakavasti ja puhun tasaisella äänellä.

Lisäksi voit pyytää koulun kautta kasvatustukea..siinä on tietty omat riskinsä.

Isompi on 9-vuotias ja aivan ihana lapsi nuorempaan kuspiähän verrattuna. Nytkin tuo eskarilainen on keskittynyt edelliset pari viikkoa pilaamaan kaiken kivan mitä ollaan aiottu tehdä, ja riehuu ja ärsyttää ihan tahallaan koko ajan. Ulkoiltu on. Tänään sain ihan vanhan hyvän ajan raivokohtauksen ja ajoin kakaran huoneeseensa hirveän huudon keralla ja siellä hajotin hänen armaan uusimman legovirityksensä. Ah sitä tyydytyksen tunnetta kun pikkupirulainen vihdoin tirautti kyyneleen.

Valitettavasti tämän kohtauksen vaikutus kesti vain pari tuntia, mutta ne olivatkin tämän 'loman' parhaat tunnit.

Lasken tunteja siihen että eskari taas alkaa.

on idiootti lapsi. Et taida itse nähdä miten eri tavoin näet lapsesi ja kohtelet heitä.

Kun toinen tekee mitä pyydetään ja auttaa joskus pyytämättäkin ja toinen kiukuttelee ja herättää äidin joka yö viisi kertaa (6-vuotias!!!!), sekä tietenkin ronkeloi ruuasta, hakkaa tutut ja tuntemattomat, huutaa ja kiroilee, tosiaankin joskus huomaan kohtelevani lapsia hiukan eri tavoin...

Pakko lisätä tähän vähän huumoria. Tämä eskari-ikäinen törppö kirjoitti minulle tänään postia kun sanoin etten juuri sillä hetkellä enää jaksanut kuunnella hänen suullisia valituksiaan. Lapussa luki: "Pasa. Vitu. Satana." Teeskentelin loukkaantuneeni viestistä, vaikka kävin kyllä vessassa nauramassa jälkeenpäin.

Tässä on suurimpana ongelmana ja asian ytimenä se, että todellakin kohtelet lapsiasi täysin eriarvoisesti. 6-vuotias hakee huomiotasi keinolla millä hyvänsä ja koska hän on vasta pieni lapsi, hän ei ymmärrä, että sitä huomiota saisi myös positiivisilla teioilla. Hän on oppinut, että huomiota saa nopeasti ja varmasti kaikella negatiivisella tekemisellä.

Muistatko, koska viimeksi olet kehunut laspasi, pitänyt häntä sylissäsi, kertonut että rakastat? Oletko kysynyt häneltä syytä siihen, miksi raivoaa ja rikkoo? Oletko kysynyt, miksi hänellä on niin paha olla.

Se, että 6-v heräilee edelleen öisin, kertoo siitä, että hänellä on ääretön turvattomuuden tunne, läheisyyden kaipuu, ikävä äitiään. Ikävä lempeää syliä, rakkautta ja hyväksyntää.

Itselläni oli samanlainen raivopäälapsi, kuin sinulla on nyt, kunnes tulin tien päähän, enkä enää tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Päätin, että muutan käyttäytymiseni ja toimintatapani kokonaan, koska sitä en ollut vielä kokeillut. Ja se olikin se avain koko tilanteen laukeamiseen. Lapsella oli kova läheisyydenkaipuu, ikävä äitiään (jonka pitäisi olla tuki ja turva aina), tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään. Huomasin, että itsellänikin oli ollut lasta hirmuinen ikävä, en todellakaan muistanut, milloin olisin viimeksi häntä halannut tai suukottanut. Ja tuo seikka tekee kipeää vielä tänäkin päivänä, vaikka kaikesta tästä on aikaa jo vuosia. Myös se, että vertasin lasta sisarukseensa ihan sanomalla hänelle, että miksi et ole kuten sisaresi, tai olisitpa yhtä ihana kuin sisaresi jne, varmasti teki kolhuja lapseni itsetunnolle eikä taatusti saanut häntä tuntemaan oloaan hyväksytyksi, rakastetuksi tai arvokkaaksi.

Kehoitan sinua suhtautumaan lapseesi pienenä lapsena, omana rakkaana ihmeenäsi, lapsena, joka haluaa vain äidin turvalliseen syliin.

Se, että äiti hajottaa lapsensa legorakennelman, ei tee sinusta aikuista ja hyvää karvattajaa, vain raukkamaisen ilkimyksen.

Tee säännöt ja vaikka kirjoita ne ylös. Pidä niistä kiinni, ja koita olla repsahtamatta, muuten putoatte taas lähtötilanteeseen.

Lapset voi mielellään ottaa mukaan sääntöjen kirjoittamiseen, osaavatkohan jo lukea molemmat? Ja joka perheenjäsen allekirjoittaa säännöt.



Joihinkin temppuihin hyvä rangaistus on pelikielto, tv-kielto, kännykkätakavarikko, viikkorahan menetys. Telkkarista tai pelikoneista voi ottaa piuhat pois.



Ruokapöydässä käyttäydytään - ei vessajuttuja, ei pelleilyä, ei potkimista tms. Yksi varoitus, ja jos jatkuu huono käytös niin pois pöydästä ja ruoka roskiin. Seuraavalla ruokailukerralla todennäköisesti maistuu paremmin. Muistuta tilanteiden päällä ollessa että tässä talossa määräävät aikuiset eikä lapset.



Kiroilu kielletty. Pese lasten suu saippualla jos kirosanoja on suussa. Maista itse ensin saippuaa jotta tiedät mikä on erityisen pahanmakuista.



Onko pojilla eri huoneet? Jos on, niin laita heidät aina tappelutilateiden tullen eri huoneisiin. Teillä on nyt selvästi tilanne että lapset yhteistuumin koittaa lytätä äidin, ja ovat selvästi voitolla.



Lyöminen on kielletty. Jos lyö, menee nurkkaan tai arestiin/jäähylle 7v 7minuutiksi, 9v 9minuutiksi. Sen jälkeen keskustellaan siitä että löydä ei saa ja lapsi toimi väärin, ja lapsi pyytää anteeksi.

Jos ei pysy nurkassa, niin talutetaan takaisin sinne ihan niin monta kertaa kuin on tarvis kunnes se 7 tai 9 min on kokonaan kärsitty. Jätä ruoat laittamatta ja kaikki muut hoitamatta, ja raahaa sitä lasta nurkkaan. Näytä niille lapsille että tässä talossa määrää äiti.



Pukemisen suhteen toimi näin: Sanot ensin ohjeet että nyt pitää tulla pukemaan. Jos ei onnistu, varoitat että nyt on vielä tilaisuus pukea sisällä, ja jos ei sovi niin sitten laitat lapsen ja vaatteet ulos ja siellä saa sitten valita että pukeeko vai paleleeko, mutta ulos mennään ja sillä selvä.

Toteuta uhkaus äläkä jätä sitä vain puheeksi. Siinähän palelee sitten, kyllä siinä alkaa vilu tuntua ennemmin tai myöhemmin niin että lapsi alkaa pukea.



Iltasatua jos luet ja aletaan riehua, yksi varoitus. "Nyt luemme iltakirjaa, ei riehuta. Jos jatkat riehumista, laitan sinut edellä nukkumaan ja jatkamme iltakirjaa ilman sinua." ja näin tosiaan toimit etkä vain sano.



Joka heittelee tyynyjä, kerää myös ne tyynyt. Jos ei kerää hyvällä niin sitten kerää pahalla. Kiikuta väkisin (SINÄ OLET FYYSISESTI VAHVEMPI) lapsi tyynyn luo, kumarruta hänet väkisin ja käske nostaa tyyny. Sitten talutat sen lapsen sängyn luo viemään tyyny paikoileen. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Lapsihan kerää ne heittämänsä tyynyt, halusi tai ei.



Poikasi ovat jo sen verran isoja että ymmärtävät puhetta. Yksi kerrallaan puhutteluun ja kerrot että poika itse valitsee mitä tekee. Kukaan ei pakota häntä kiljumaan, potkimaan, viskomaan tavaroita. Hän on itse se joka päättää että lyökö äitiä vai ei. Ja hän on sen verran fiksu että tietää kyllä että teoilla on seuraukset. Jos ei ruokapöydässä käyttäydytä, niin sitten ollaan syömättä. Valinta on hänen.

Jos ei iltakirjan luku kiinnosta, sitten olet ilman ja menet nukkumaan suoraan ilman iltakirjaa. Valinta on hänen. jne.



Rutiinit ovat tärkeitä myös isoille lapsille. Joka ilta on uusi tilaisuus olla mukana vieressä lukemassa sitä kirjaa. Joka päivä on uusi tilaisuus. Muistuta että he itse valitsevat miten toimivat.



Poikasi ovat niin isoja että heille voi määrätä pienet kotityöt, joista sitten saa etuuksia - vaikka peliaikaa tms. Ja kehuja. Etenkin kiitosta ja kehuja.



Ja sinä väsynyt äiti, olet tosiaan levon tarpeessa. Onhan sinulla jokin henkireikä jonka avulla selviät?

Muista myös että yhteisiä hyviä hetkiä ja tilaisuuksia kehuihin tarvitaan. Ja jokaista negatiivista kommenttia kohden pitää olla myös niitä hyviä. Olisiko teillä jotain kivaa tekemistä josta kaikki nauttivat?





Tämän sinulle kirjoitti yön pimeinä tunteina viiden lapsen yksinhuoltajaäiti joka on talon pomo.

Mitä olen tehnyt väärin?

Kaikki on meillä vaikeaa ja huutoa ja yhtä helvettiä. Syömiset, pukemiset, lähtemiset, nukkumaanmenot, KAIKKI.

Minulla on 7- ja 9-vuotiaat pojat, jotka enimmäkseen mölyävät, hakkaavat, huutavat, tappelevat keskenään ja hokevat rumia sanoja.

Kaikkeni olen yrittänyt, mikään ei auta. Lyönyt en ole vaikka siitä fantasioin, puristan kättä nyrkkiin ja yritän pidätellä ahdistustani. Kun huudan heille, minulle nauretaan. Ja minusta pelleillään. Yritän lukea iltasatua, ja päälleni huudetaan, riehutaan, tyynyjä heitellään. Menin pois tilanteesta, olkoon keskenään saatana. Kasvatusneuvolalla uhkalilu auttaa pikkuisen, joskus.

Nuore,pi myös lyö minua, jos kiellän jostakin.

Tämä on sietämätöntä ja minä en PÄRJÄÄ noiden kanssa. Miten tuollaisia villipetoja kasvatetaan? Miten ne saadaan käyttäytymään edes ruokapöydässä?

OLEN VÄSYNYT, VÄSYNYT, VÄSYNYT.

Ja sama saatanallinen huuto alkaa huomenna alusta.

Ei ehkä tuossa määrin, mutta mulla on kolme poikaa ( 4, 7 ja 9 vuotiaat,) ja kyllä niistäkin möykkää lähtee ja tappelevat.

Yksi asia mitä voisit tehdä, on se, että et ehkä yritä saada sitä möykkää loppumaan, mutta ohjaa se tapahtuvaksi omassa huoneessa tai pihalla. yhteisiin tiloihin ei tarvitse tulla mölyämään. Samoin tuo rumien sanojen hokeminen, laita penskat kiroamaan vessaan. Ei ne kauhean kauaa jaksa siellä kirota.

Ja sitten ihan fakta on, että lapsen yksi perusasioita on se, että lapset haluavat tuntea itsensä tarpeellisiksi. Nyt lapsesi tuntevat itsensä riesoiksi ja käyttäytyvätkin sen mukaan. Lapset tarvitsevat tekemistä, josta saavat kiitosta. Mä olen välillä laittanut muksut keräämään vaikka nurtsilta kiviä pois, ja maksanut 50 senttiä/pikku ämpärillinen. Kantavat myös sauna- ja takkapuita, kattavat pöytää ja tyhjentävät tiskikonetta, sekä viikkaavat pyykkejä. Niin ja vetävät lakanoita kanssani, siivoavat välillä eteisen kengät hyllyihin jne jne.

Sitä tekemistä on valtavasti oikeasti mitä tuon ikäiset jo pystyvät tekemään, ja lasta lämmittää ihan valtavasti aikuisen vilpitön kiitos.

Voit aluksi aloitella vaikka sillä, että ennen kuin lähdette tekemään niitä viikonlopun kivoja juttuja, laitat pojat tekemään jotain kotihommia, ja sitten kiitokseksi lähdette. Ja ette todellakaan lähde mihinkään, jos homma ei hoidu.

En tiedä onko niin, mutta vähän kuulosti siltä, että lapsesi saavat etunsa joka tapauksessa, käyttäytyivätpä he miten tahansa. Ja se jos mikä on typerää.

Niin ja vielä viimeisenä vinkkinä: aikuisen ei ikinä kannata viritellä lasten kanssa tunnepitoista valtataistelua. Asiat kannattaa todeta lapsille faktoina, ja just esim. tuo kasvatusneuvolalla uhkailu, mitä se edes tarkoittaa? Kuulostaa aivan älyvapaalta hommalta.

Tulee olo että ovat imeneet minun voimani viimeiseen pisaraan joten olkoon pirut. Meillä ei saa pelata pleikkaa kuin 3krt/viikko ja telkkaa ei katsota. Viikonloppuisin on kivaa tekemistä: uimahallia, leffaa, pizzalla käymistä ilman mitään ehtoja sille. Viikkorahaa eivät saa vaan ostan jos heillä on jotain jota kovasti toivovat. Täytyy sanoa, että heillä on aika paljon leluja. Ehkä ovatkin saaneet kaiken tuosta vaan, tarvitsematta tehdä asioiden eteen mitään.

Entä millaisia kotitöitä voisi teettää tuon ikäisillä lapsilla?

Kotitöiksi olisi hyviä vaikkapa tällaiset:

Ruokapöydän tyhjentäminen. Joa äiti tiskaa, toinen lapsi voi huolehtia jääkaappiin kuuluvat paikalleen ja toinen tuoda astiat tiskiin. Näin olette samassa huoneessa, kaikilla on tekemistä ja pojilla tilaisuus saada kehuja.

Pyykkien ripustaminen: sateenvarjon malliseen pikkupyykkiripustimeen voi lapsi laittaa sukat roikkumaan. Äiti voi ripustaa isommat vaatteet siinä samalla - yhteistä aikaa ja tilaisuus kehuihin.

Kuivien pyykkien lajittelu. Kaada pyykit vaikkapa sängylle ja jokainen etsii sieltä omansa. Sukat voitte parittaa yhdessä jos niitä on paljon. Taas olette tekemässä yhdessä jotain ja tilaisuus kehuihin.

Ota noihin viikonloppukivoihin joku raja. Yksi kiva käynti (uimahalli/pizzat/leffa) ja enempää ei yhden viikonlopun aikana tule jos käytös on liian huonoa. Siivotkaa yhdessä viikonlopuksi, ja sitten siivouksen päälle teette vaikka vohveleita tai lämpimiä voileipiä ja katsotte kotona telkkaria sohvalla vierekkäin tai pelaatte lautapeliä. Kehu kuinka on kiva kun on nyt mahdollisuus pitää tämmöistä kivaa hetkeä kun yhteistyöllä saitte kodin kuntoon näin reippaasti.

Parempaa uutta vuotta toivottaa pitkän sepustuksen äsken kirjoittanut viiden lapsen yksinhuoltaja.

se on hei hei kyynärpäät ja selkä

jonka pimeänä hetkenä kirjoitti ja haluaa kiittää lämpimästi neuvojia, eteenkin sinua viiden lapsen yksinhuoltaja. Hyviä neuvoja. Olen ollut liian löperö ja pelänyt hieman näitä staalonpenikoitani :) Nyt teen ryhtiliikkeen ja otan teidän neuvoistanne vaarin. Tulen raportoimaan tuloksista...



Loistavaa uutta vuotta kaikille ihanat mammat!