Onko erilainen elämäntapa ajanut sinut ja jonkun läheisesi erilleen? Voin kertoa kaksi esimerkkiä:

Ajattelin aina nuorena, että olen suvaitsevainen ja ymmärtäväinen muita ihmisiä kohtaan. Niin kuin olinkin ja edelleenkin olen. Näin lähes nelikymppisenä olen kuitenkin huomannut allergisoituneeni kahdelle ihmistyypílle:



alkoholisti



uraihminen



Alkoholistin kanssa olin ennen läheinen. Silloin hän ei ollut alkoholisti siis. Vuosikaudet tämä nainen on elänyt eristyksissä nyhjäten kumppaninsa (myös alkoholisoituneen) kanssa. Välillä kumppani on vaihtunut mutta sama tyyli jatkunut. Ihmiseen ei saa yhteyttä. Hän soittaa itse jos soittaa. Usein kännissä. Tekee usein oharit. Puheissa olen tosi rakas ja tärkeä ja samoin lapseni. Käytännössä näemme max kerran vuodessa. Valittaa kaikesta maallisesta mutta ei liikauta eväänsä että tekisi niille asioille jotain. Kärsii masennuksesta ja kaikki on huonosti.



Olen tosi pahoillani, mutta en oikein tahdo jaksaa tätä ihmistä enää. Olen pyytänyt tätä ihmistä kaikkiin juttuihin mukaan ja ehdottanut sitä sun tätä, antanut lahjoja, maksanut lounaita ja matkojakin, katsonut sormien läpi kännisoittoja ja katoamisia yhteyksien ulottuvilta (putki päällä).



Uraihminen



Uraihminen on myös ollut minulle todella läheinen ihminen. Nuorempana ymmärsi kun kaikki olivat enemmän tai vähemmän "busy" ja oli sitä ja tätä menoa. Mutta tällä ihmisellä hengästys on jäänyt päälle. Viikon kaikki tunnit on kaavoitettu erilaisille suorituksille. Kerran vuodessa kun hänellä on kaavoittamaton lomapäivä, pitäisi sitten nähdä "kun hänellä on sitten taas koko syksy todella kiireinen". Tämä ilmoitetaan yleensä paria päivää ennen.



Asuimme pitkän aikaa lähekkäin, mutta hänellä ei ollut silloinkaan koskaan sopivaa väliä satunnaiselle iltakävelylle tai -teelle, vaikka kilometrin päästä toisista asuttiin. Päivän viimeinen vapaahetki iltaisin laitettiin mieluummin kuntosalille. Kärsin tuolloin yksinäisyydestä sillä olin vastikään muuttanut alueelle enkä tuntenut oikein ketään.



Uraihminen yhdessä urapuolisonsa kanssa saattaa asua jossain alueella vuosia, mutta hän ei koskaan asetu yhteisöön ja rakenna elämäänsä sinne. Häntä ei näy naapuriapuna. Muutaman vuoden päästä hän puolisoineen vaihtaa taas asuinmaata parempien palkkojen ja alhaisemman verotuksen perässä. Rusinat pullasta. Mummoilleen ja muille tutuille kotimaassa hän lähettää kerran - pari vuodessa postikortin.



Hei hei, uraihminen. Olit minulle todella tärkeä ennen. Sinun narsistinen elämäntyylisi on sellainen jota halveksin, ehkä jopa enemmän kuin alkoholistia, jota kohtaan tunnen sentään vähän sääliä ja empatiaa. Sinä olet vain kova, ahne ja itsekäs. Toki saat elää valitsemallasi tavalla vaikka koko elämäsi, se ei ole minun asiani. Mutta meidät se on vienyt erilleen.