Lue keskustelun säännöt.
Elämä on ... Tarinaa meidän parisuhteesta
04.01.2012 |
Muutimme avomieheni kanssa saman katon alle, reilu vuosi sitten; jo ensimmäisen viikon aikana mies raivostui jostakin asiasta minulle ja huusi suoraa huutoa "Mä lähden ja jätän sut" Sen jälkeen joka ikisessä riitatilanteessa mies uhkaa samalla asialla. Minulle tuo uhkaus on tehnyt sen että en luota enää parisuhteemme pysyvyyteen.
Alusta lähtien mieheni on osoitellut sormella tekemättömiä töitä minulle, piirtää esim. viivan teeveen ruutuun ja sanoo että tuonkin voisit pyyhkiä, osoittaa roskia sohvalla ja kysyy koska ajattelin imuroida sen, käskee minun tuoda itselleen sitä ja tätä vaikka on itse ko. tavaroiden vieressä.
Mieheni on erittäin kontrolloivatyyppi, hän tarkastaa kaikki tekemisemme, (minulla on edellisestä avioliitosta 2lasta) Moittii minua huonosti(väärin) täytetystä astianpesukoneesta, väärin naulakkoon pistetyistä vaatteista, vääränlaisesta äänensävystä kun puhun hänelle, melusta kun hän yrittää nukkua (itse meluaa ja rymisee, sytyttää kattovalot keskellä yötä, tulee herättämään minut 01 yöllä ja kertoo kuinka poikani on jättänyt kengät väärin eteiseen tai tyttäreni pusero on jäänyt lattialle, tai haluaa muuten vain haukkua työkaverinsa minulle, tai muut sosiaalitapaukset, yksinhuoltajat yms sosiaalipummit)
Uuden vuoden aattona asiat kärjistyi, olin juuri nostanut uunista pellin pois ja mies alkoi huutaan minulle, että tuokin pelti on tuossa maanut viikkoja, eikö sitä voi viedä jonnekin. Sanoin että hän sekoilee ja että juuri nostin sen uunista. Seuraavaksi hän haukkui sukulaiseni ja lapseni ja hyökkäsi tyttäreni kimppuun huutaen kuin tämäkään ei arvista häntä ja että tyttö on yksi vi**upää jota hän ei enää jaksa katsella.
Yritimme puhua asiasta seuraavana päivänä, mutta asiat kääntyi niin että minä olen kaikkeen syypää ja kärsin taatusti kestopms-vaivoista, olen vi**tumainen ja vääntelen naamaani typerästi kun hän puhuu minulle.
En jaksa enää, välillä tuntuu että voisin vain nousta junaan tai lentokoneeseen ja häipyä.
Minun itsetunto on polettu ihan lokaan.
Kommentit (107)
otappa selvää asiasta ja jatka elämää ilman miestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee tässä,
puhut nimittäin minusta, sillä erotuksella että sukupuoli on toinen
hyvät puolet asiassa ensin: asialle on tehtävissä jotain ja ei vain jotain vaan paljon
huonot puolet: asiassa ei ole mitään tehtävissä ellei miehesi itse tunnista käytöstään JA halua tehdä sille jotain
Lyhyesti:
ihminen voi voida monesta syystä huonosti. Se että hän pyrkii kontrolloimaan sinua kertoo siitä että hän voi todella huonosti. Hän muuttuu vain jos kykenee itse kohtaamaan sen miten toimii, kuten jo aiemmin kirjoitin. En tiedä syytä miehesi käytökselle, en tunne häntä. Mutta hänellä on itsensä kanssa ongelmia, joita hän projisoi sinuun, ilmeisesti siksi että olet hänelle varsin läheinen.
Itse yritin karkottaa lopulta kaikki läheltäni, en kestänyt toisia koska en kestänyt itseäni. Yritin kontrolloida kaikkea ja kaikkia ja mitä enemmän epäonnistuin, sitä enemmän yritin.
Ainoa mikä tilanteessani lopulta auttoi oli se että olin niin pohjalla että jouduin kohtaamaan joko elämän jatkumisen niin että sen on muututtava tai sen loppumisen. Ajattelin jotenkin että ei se voi enää huonommaksi mennä jos apua haen.
(Se on sitten tuurista kiinni sattuuko osaava ihminen kohdalle vai tarjotaanko vaan lääkitystä kouraan...mutta uskoa pitää.)
Itse ajattelen niin että ainoa apu tilanteeseen on tosiaan itsensä kohtaaminen ja se on mahdollista vain jos kykenee antamaan itselleen anteeksi. Vain jos kykenee olemaan itselleen armollinen, kykenee hyväksymään viat ja virheet toisissakin, tai paremminkin ne lakkaavat olemasta kun alkaa hyväksyä itsensä ja oppii samalla rentoutumaan.
Sitä en osaa sanoa miten saat miehesi hakemaan apua. En usko että se on sinun tehtäväsi. Voit toki yrittää puhua asiasta hänen kanssaan, mutta jos hän on todella kipeä itsensä kanssa, se tuskin onnistuu. Sitähän emme tiedä jäävätkö sanat jonnekin mieleen josta joskus nousevat...
Mutta älä ota itseesi hänen käytöstään. Tiedät varmasti jossain sisimmässäsi ettei hänen käytöksensä ole sinun vikaasi. Ja sinä et voi rakastaa häntä ehjäksi, et voi hyväksyä häntä hänen puolestaan, se ei riitä.
Mutta mieti asioita rauhassa, tiedät varmasti itse parhaiten miten toimia. Sillä että autat itseäsi kys. tilanteessa (kuten olet jo tehnytkin) autat myös parhaiten häntä. Kun elät omaa elämääsi (oli se hänen kanssaan tai ilman) hän joutuu kohtaamaan ne asiat väistämättä lopulta. Jos lähdet, älä lähde vihassa, se ei ole sinun vikaasi. Jos jäät, elä omaa elämääsi ja edellytä että mies hakee apua, läheisriippuvuus tai toisen pulmien ottaminen omille harteille ei auta ketään.
Voimia. Valtamerilaivat kääntyvät hitaasti.
Kiitos kun kerroit ja kaikkea hyvää elämääsi!
kertoa miten sen teit. Lahtivatko asiat siis kayntiin lapsen aloitteesta ja koulu puuttui asiaan? Kerro saitko miehen pihalle asunnostasi vai pitiko sinun muuttaa muualle itse?
t.neuvoja kaipaava
kertoa miten sen teit. Lahtivatko asiat siis kayntiin lapsen aloitteesta ja koulu puuttui asiaan? Kerro saitko miehen pihalle asunnostasi vai pitiko sinun muuttaa muualle itse?
t.neuvoja kaipaava
Asiat lähtivät käyntiin niinkin oudosta asiasta kuin siitä että mies kielsi minua kertomasta kotona tapahtuneista asioista ystävilleni. Ja minä jäin miettiin miksi hän minua kieltää. Ja aloin puhua.
Mutta päätös siitä että mies täytyy saada ulos lähti lapseni pahoinvoinnista. Olen kuitenkin äiti ja minun tehtävä on huolehtia lapsestani
Mies lähti kodistani, mutta niin olen lähtenyt minäkin. Mies on haastanut minut oikeuteen, kaikenlaisista asioista. En halua enää asua talossani ja niin olen myymässä sitä.
Osoitetiedot on salaisia ja puhelinnumerot. Kaikki muukin on piilotettu mahdollisiman hyvin.
Toivotan voimia kaikille jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä olin. Ja Puhukaa
Ihan oikeasti puhukaa asioista, ystäville, perheelle, netissä, neuvolassa, lääkärissä, ihan joka paikassa. olkaa yhteydessä naistenlinjaan. Ei ole teidän vika että teitä kohdellaan huonosti. Terveisin Ap...onnellisena ja vapaana
Mieheni on erittäin kontrolloivatyyppi, hän tarkastaa kaikki tekemisemme, (minulla on edellisestä avioliitosta 2lasta) Moittii minua huonosti(väärin) täytetystä astianpesukoneesta, väärin naulakkoon pistetyistä vaatteista, vääränlaisesta äänensävystä kun puhun hänelle, melusta kun hän yrittää nukkua (itse meluaa ja rymisee, sytyttää kattovalot keskellä yötä, tulee herättämään minut 01 yöllä ja kertoo kuinka poikani on jättänyt kengät väärin eteiseen tai tyttäreni ro on jäänyt lattialle, tai haluaa muuten vain haukkua työkaverinsa minulle, tai muut sosiaalitapaukset, yksinhuoltajat yms sosiaalipummit)
Uuden vuoden aattona asiat kärjistyi, olin juuri nostanut uunista pellin pois ja mies alkoi huutaan minulle, että tuokin pelti on tuossa maanut viikkoja, eikö sitä voi viedä jonnekin. Sanoin että hän sekoilee ja että juuri nostin sen uunista. Seuraavaksi hän haukkui sukulaiseni ja lapseni ja hyökkäsi tyttäreni kimppuun huutaen kuin tämäkään ei arvista häntä ja että tyttö on yksi vi**upää jota hän ei enää jaksa katsella.
Yritimme puhua asiasta seuraavana päivänä, mutta asiat kääntyi niin että minä olen kaikkeen syypää ja kärsin taatusti kestopms-vaivoista, olen vi**tumainen ja vääntelen naamaani typerästi kun hän puhuu minulle.
En jaksa enää, välillä tuntuu että voisin vain nousta junaan tai lentokoneeseen ja häipyä.
Minun itsetunto on polettu ihan lokaan.
[/quote]
Johan on peliä, ainut asia minkä voit tehdä on lähteä. Tai mies lähteä...
Kirjoitan kokemuksesta ja lainaamani teksti on kuin omaa tekstiäni
Olen itse saman äärellä tällä hetkellä, ainut vain että vatsassani potkii tällähetkellä meidän ensimmäinen yhteinen lapsi.
Helvetti on valloillaan, saan voimia siitä että mä olen ihan terve, työskentelen mt alalla itsekin, joten ehkä voisi LUULLA että en olisi tähän tilaan edes joutunut, mutta toisin kävi.
Tehdään se yhdessä, omassa tilanteessani näen sen ainoana oikeana vaihtoehtona. Voimia sulle❤❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nostelko näitä vanhoja ketjuja.
otappa selvää asiasta ja jatka elämää ilman miestä