Elämä on ... Tarinaa meidän parisuhteesta
Muutimme avomieheni kanssa saman katon alle, reilu vuosi sitten; jo ensimmäisen viikon aikana mies raivostui jostakin asiasta minulle ja huusi suoraa huutoa "Mä lähden ja jätän sut" Sen jälkeen joka ikisessä riitatilanteessa mies uhkaa samalla asialla. Minulle tuo uhkaus on tehnyt sen että en luota enää parisuhteemme pysyvyyteen.
Alusta lähtien mieheni on osoitellut sormella tekemättömiä töitä minulle, piirtää esim. viivan teeveen ruutuun ja sanoo että tuonkin voisit pyyhkiä, osoittaa roskia sohvalla ja kysyy koska ajattelin imuroida sen, käskee minun tuoda itselleen sitä ja tätä vaikka on itse ko. tavaroiden vieressä.
Mieheni on erittäin kontrolloivatyyppi, hän tarkastaa kaikki tekemisemme, (minulla on edellisestä avioliitosta 2lasta) Moittii minua huonosti(väärin) täytetystä astianpesukoneesta, väärin naulakkoon pistetyistä vaatteista, vääränlaisesta äänensävystä kun puhun hänelle, melusta kun hän yrittää nukkua (itse meluaa ja rymisee, sytyttää kattovalot keskellä yötä, tulee herättämään minut 01 yöllä ja kertoo kuinka poikani on jättänyt kengät väärin eteiseen tai tyttäreni pusero on jäänyt lattialle, tai haluaa muuten vain haukkua työkaverinsa minulle, tai muut sosiaalitapaukset, yksinhuoltajat yms sosiaalipummit)
Uuden vuoden aattona asiat kärjistyi, olin juuri nostanut uunista pellin pois ja mies alkoi huutaan minulle, että tuokin pelti on tuossa maanut viikkoja, eikö sitä voi viedä jonnekin. Sanoin että hän sekoilee ja että juuri nostin sen uunista. Seuraavaksi hän haukkui sukulaiseni ja lapseni ja hyökkäsi tyttäreni kimppuun huutaen kuin tämäkään ei arvista häntä ja että tyttö on yksi vi**upää jota hän ei enää jaksa katsella.
Yritimme puhua asiasta seuraavana päivänä, mutta asiat kääntyi niin että minä olen kaikkeen syypää ja kärsin taatusti kestopms-vaivoista, olen vi**tumainen ja vääntelen naamaani typerästi kun hän puhuu minulle.
En jaksa enää, välillä tuntuu että voisin vain nousta junaan tai lentokoneeseen ja häipyä.
Minun itsetunto on polettu ihan lokaan.
Kommentit (107)
Edes virallinen ero narsistista ei ole suhteen loppu. Entinen puoliso "kuuluu" narsistille. Hän on erottamaton osa narsistin Patologista Narsistista Tilaa. Tämä omistava näkökulma säilyy fyysisen erottautumisen jälkeenkin.
Niinpä narsisti kohtelee entisen puolisonsa uutta poikaystävää tai uutta työtä (uutta elämää ilman häntä) todennäköisesti raivolla, kuohahtavalla kateudella, nöyryytyksillä, tunkeiluilla ja aggressiivisilla ja väkivaltaisilla yllykkeillä. Erityisesti siksi, että ne ilmentävät hänen "vikojaan" ja romuttavat hänen suureellisuuttaan.
Mutta on toinenkin käsikirjoitus:
Jos narsisti uskoo lujasti (mikä tapahtuu hyvin harvoin), että ex-puoliso ei nyt eikä enää koskaan anna minkäänlaista Narsistista Lähdettä, olipa se kuinka vähäistä ja marginaalista hyvänsä, ja mitä lajia hyvänsä (ensisijaista tai toissijaista) - häntä ei liikuta tippaakaan mikään mitä tämä tekee, eikä kukaan kenenkä kanssa tämä liikkuu.
Narsistit kärsivät siitä, että he satuttavat muita ja että heidän elämänsä pyrkii kulkemaan vastenmielisiä reittejä. Tämä piilossa oleva (alitajuinen) surkeus on löydetty ja kuvattu vasta äskettäin. Mutta narsisti kokee tietoisesti olonsa huonoksi vain kun hänen Lähteensä uhkaavat ehtyä hänen käyttäytymisensä johdosta, tai suuren elämänkriisin synnyttämän narsistisen vammautumisen jälkeen.
Narsistille tunteet ovat heikkoutta. Hän säälii tunteellisia ja sentimentaalisia ihmisiä. Hän halveksii herkkiä ja haavoittuvia. Hän pilkkaa ja ylenkatsoo riippuvia ja rakastavia. Hän ilkkuu myötätunnon ja intohimon ilmauksille. Hän on vailla empatiaa. Hän pelkää Oikeaa Itseään niin paljon että hän mieluummin väheksyy sitä kuin myöntää omat vikansa ja "pehmeät kohtansa".
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Tiesithän, että on olemassa myös yhdistys Narsistien uhrit nimeltään. Löydät sen täältä
http://www.narsistienuhrientuki.info/
AP koita kestää, kohta painajaisenne on ohi. Voimia rykäisyyn.
Ensinnäkin, tilanne voi kärjistyä vaaralliseksi.
Toiseksi, jos ap jää asumaan tuohon kämppään, niin tuo mies voi jatkaa häirintää vaikka kuinka pitkään, kyttäillä kulmilla jne.
Eli täys irtiotto, muutat lasten kanssa ja laitat osoitteenne salaiseksi.
Tuo on helppo tehdä, koska oikeasti seurustelit tuon kanssa etänä vain 7 kk ja nyt olette asuneet yhdessä vain vuoden eli olette olleet yhdessä vain puoltoista vuotta.
Katkaise siteet kokonaan. Laita esto facebookkiin ja numerot ja osoitteet salaiseksi
Oikeasti, ota lapsesi, tavarasi ja juokse. Ansaitset parempaa, ja vielä enemmän lapsesi ansaitsevat.
voiko olla tottakaan. Ihan kaamea ukko! Ja sairas. Nyt pakkaat kamat ja pelastat itsesi JA lapsesi, mieti millaset kasvumahdollisuudet he saavat tuollaisen ihmisen vallan alla: tulevat olemaan todnäk melko traumatisoituneita ja syyttävät sinua elämänsä pilaamisesta kun tuollaisen ukon kelkkaan lähdit.
laaja-alaisesta psyykeen häiriöstä YHDEN AV-palstalla kerrotun toisen käden kuvauksen mukaan. Jännä, kun nykyään jokatoisen ex tai ikävä ukko on "narsisti".
Käsittääkseni ap:n mies ei ole käyttäytynyt väkivaltaisesti tai sillä tavalla uhkaavasti, että ap:n olisi nyt ihan pakko lähteä turvakotiin tai muualle pakoon omasta kodistaan. Mitäs, jos ukko on vaan ihan yksinkertaisesti määräilevä ja itsekäs paskiainen; sellaisethan käyttävät hyväksi ihmisiä, jotka paskamaista kohtelua sietävät ja heidän itsekkyytensä mahdollistavat.
Minä ainakin heittäisin ukon pihalle! Yksinkertainen ilmoitus, että yhteiselo ei enää jatku ja mies ei enää jatkossa asu tässä osoitteessa. Miksi ihmeessä kusipää saisi vaivansa palkaksi vielä ap:n ja lasten kodin omaksi asunnokseen ja ap lapsineen joutuisi lähtemään? Jos ap nyt realistisesti PELKÄÄ, mitä tapahtuu, jos hän ukolle ovea näyttää, voi paikan päälle tietty kutsua ulkopuolisen eroilmoituksen ajaksi. Vaikkapa jonkun miespuolisen ystävän tai sukulaisen.
Jos miehes sanoo että tuossa on pölyä niin tottakai sä vastaat että herra on sitten hyvä ja pyyhkii ne pölyt?
Kun tiskikone on "väärin" täytetty niin kai sä sanot että Herra on hyvä ja täyttää sitten itse sen tiskikoneen?
JA kun miehes uhkailee jättävänsä niin kai sä sanot että herra on hyvä ja lähtee sitten?
olet miehesi kanssa?? Tuhoat lapsesi. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi ja lapsesi elämästä. Jätä tuo mies jo tänään.
hanki asunto, lähde menemään ja kerro miehelle vasta kun muuttoauto on pihassa. Uusi osoite ja puhelinnumero salaisiksi.
joko kuullessaan lähtökäskyn tai alkaa muutettuaan häiriköidä, kun tietää missä asutte.
Olisiko sulla, ap, jotain miessukulaista, jonka voisit pyytää henkiseksi (ja vaikka fyysiseksikin) tueksi, jotta saat äijän pihalle? Onhan se nyt ihan perseestä suoraan sanottuna, että sä joudut lähtemään omasta kodistasi.
Ja toinen asia, mitä en kerta kaikkiaan ymmärrä: jos kerran asunto on sinun nimissäsi vuokrattu ja olet asunut siinä ennen miehen muuttoakin, miksi ihmeessä höpiset jostain asuntosihteereistä, muuttamisesta pois lasten kanssa ja siitä, että "yrität" saada miehen lähtemään. Yksinkertaisesti ilmoitat miehelle, että hänen on lähdettävä asunnosta. Inhimillisyyden nimissä voit toki - tietyin reunaehdoin, kuten laittamalla ehdoksi, että hän ei enää kertaakaan huuda ja meuhkaa ja hauku - antaa hänen asua asunnossa tietyn x ajan, jotta hän ehtii etsiä uuden kämpän. Itse jäät tietysti lasten kanssa asumaan TEIDÄN kotiinne. Jos mies ei lähde ilmoittamaasi päivään mennessä (tai välittömästi, jos ruma käytös jatkuu), voit soittaa poliisit paikalle hänet pois noukkimaan ja/tai vaihdattaa lukot. Asuntohan on sinun nimissäsi vuokrattu, joten sinä päätät, asuuko mies siellä vai ei.
...jos mies on luonnevikainen. Lähde heti vaikka turvakotiin ja pelasta itsesi ja lapsesi! Sieltä saisit myös käytännön apua.
Sen verran tiedän mistä puhun, että olen itse kasvanut perheessä jossa isäpuoli oli tyrannimainen ja väkivaltainen. En ole koskaan pystynyt antamaan äidilleni kokonaan anteeksi sitä että hän laittoi etusijalle tämän miehen minun hyvinvointini kustannuksella. Minusta äitini oli heikko kun ei kyennyt lähtemään, tavallaan uhrasi minut jotta sai pitää miehen. Edelleen en voi sietää heikkoutta, lieneekö tässä syy. Jouduin itse ratkaisemaan tilanteen muuttamalla pois 14-vuotiaana.
ÄLÄ TEE TÄTÄ SAMAA VIRHETTÄ, lapsilla ei kuitenkaan ole kuin sinut. Älä altista heitä sairaalle kohtelulle äläkä anna heille mallia että kynnysmattona oleminen on ihan ok.
(välttyy toivottavasti häiriköinniltä) ja irtisanoo nimissään olevan vuokrasopparin, jolloin ukkokin joutuu lähtemään ;)
Minä ainakin heittäisin ukon pihalle! Yksinkertainen ilmoitus, että yhteiselo ei enää jatku ja mies ei enää jatkossa asu tässä osoitteessa. Miksi ihmeessä kusipää saisi vaivansa palkaksi vielä ap:n ja lasten kodin omaksi asunnokseen ja ap lapsineen joutuisi lähtemään?
Nakkaa ukko pihalle, tai siis tavaransa ja sarjoita lukot uudelleen. Sanot vaan, että kun aina uhkaa jättävänsä teidät, niin autat vähän asiassa. Pyydät jonkun kaverin paikalle/asumaan kanssasi joksikin aikaa, jos pelottaa.
Aiemmin kirjoitit, että sua haukkukoon, kunhan ei lapsia. Tuo on ihan väärin. Ne suhun kohdistuvat haukut sattuu lapsiin ihan samalla lailla.
lisää vielä, että isäpuoleni oli samantapainen kontrolloija kuin miehesi, mutta ei läheskään noin paha, ja molempien pikkusiskojeni elämä lähestulkoon tuhoutui hänen takiaan (huumeita, koulu kesken, vaihtuvia miehiä, masennusta - toinen on tällä tiellä vieläkin ja voi todella huonosti, toinen alkaa nyt kolmekymppisenä olla jaloillaan). Äitini syyllisyys on musertavaa katsottavaa. Minä selvisin vähän paremmin todennäköisesti siksi, että jouduin asumaan tuon miehen kanssa selväzti vähemman aikaa kuin siskoni.
Itse en olisi katsellut viikkoakaan. En itseni, enkä etenkään lasteni takia!!!! Parasta mitä voit lapsillesi tarjota on lähteä jo tällä viikolla!!!!!!!!!!!!!!!!!!
No sittenhän se on yksinkertaista: Kerrot miehelle, että suhteenne on loppu ja käsket kerätä tavaransa ja häipyä. Jos pelkäät, että hän tämän kuultuaan käy väkivaltaiseksi, pyydä joku ystävä, sukulainen tms. paikalle turvaksi. Jos mies ei suostu poistumaan, kutsu poliisi.
haluan vielä sanoa sulle ap, että punnitse tilanteesi tarkkaan.
On totta, että yhden nettikeskustelun jälkeen emme voi tehdä diagnoosia narsismista täällä av:lla. mutta ne ihmiset jotka käskevät sun vaan "nakata ukko pihalle" eivät selvästi ole olleet tekemisissä persoonallisuushäiriöisen miehen kanssa. Persoonallisuushäiriöinen ihminen on aina vaarallinen erotilanteessa. Omaa käytöstä kontrolloimalla ei voi kontrolloida tilannetta ja toisen käytöstä.
Sulla on enemmän havaintomateriaalia kuin meillä. Käytä miehesi poissaoloaika siihen että käyt uudelleen läpi esim. juuri tuota narsistien tuki ry:n sivustoa. On tosi kylmäävä tunne lukea kuvausta joka sopii täysin omaan elämään. Tiedät itse jos näin on.
Oletko miettinyt miehen luoksesi muuttoa? Olisiko hänellä voinut olla vastaava tilanne edellisellä paikkakunnallaan kun niin äkkiä tarvitsi uuden paikan? Paljonko tiedät miehen aiemmasta elämästä? Onko sinulla hänen entiseten ystäviensä tai exiensä yhteystietoja jotta voisit kysyä onko tällaista ollut ennen? Onko miehellä rikosrekisteriä aiemmista väkivaltaisuuksista?
Muistathan, että jos kyse olisi "normaalista" paskiaisesta, olisi hänellä kuitenkin joukko entisiä ystäviä joita sinäkin olisit tavannut välimatkoista huolimatta.Itseltäni meni pitkään eron jälkeen miettiä mikä oikeastaan oli totta ja mikä ei. Oli ihana, juuri tällainen "liian hyvä ollakseen totta" puoli, ja sitten tämä toinen, ihan hullu puoli. Sellainen, että jos niistä tapahtumista puhuisi ääneen, kaikki ihmettelisivät että miten et pahvi ole tajunnut mitään!?!. Mutta en tajunnut. Aina selittelin miehen käytöstä jollain. Halusin uskoa. Halusin, että se hyvä ja sadunomainen oli totta. Halusin uskoa siihen Narkissoksen kauniiseen heijastukseen vedenpinnassa, en nähnyt totuutta.
Haluan varoittaa nyt vielä kerran, että _mikäli_ miehesi on persoonallisuushäiriöinen, saattaa joku riidoista mennä erittäin rumaksi. sairaat ihmiset ovat kykeneviä sellaiseen pahuuteen että terveen mielikuvitus ei siihen riitä.
Onko tilanteesi pahentunut pikkuhiljaa? Onko miehen käytös jatkuvasti uhkaavampaa ja kummallisempaa? Jos näin on, pelkään että on vain ajan kysymys koska saat nyrkista. Tai pahempaa. Pahoinpitelystä paranee, murtuneet luut korjaantuu. Mutta on asioita joita toiselle voi tehdä, joista jää ikuiset henkiset arvet. Minä tiedän.
Anteeksi tämä pessimismi. Itse vain ajattelen, että jos saan sinut heräämään ja säikähtämään sen verran että vältyt näiltä kokemuksilta, oma helvettini ei ole sitten mennyt täysin hukkaan. Muista, että tilastollisesti joka neljäs nainen on kokenut väkivaltaa parisuhteessa. Kerro kuulumisia kun olet tehnyt päätöksiä.
Olen lukenut tuolta narsistientuki sivuilta ja moniasia osuu ja tuntuu pahalta ja järkyttävältä, Miehen ex-vaimon olen tavannut, mutta hän ei ole puhunut minulle mitään. Mies tosin suhteen alussa varoitteli minua että exänsä voi ottaa yhteyttä ja kertoa kaikenlaista p**kaa hänestä, syyttää pahoinpitelystä ja muustakin, joita minun ei pitäisi uskoa. Mies haukkuu itse exäänsä kokoajan ja on todella katkera exälleen.
Vain yhden miehen ystävän olen tavannut ja hän sanoi että saas nähdä kuinka kauan miehen isoego mahtuu näin pieneen kylään.
Miehen vanhempia en ole tavannut, tai isä on kuollut ja äidilleen mies on erittäin katkera.
kauan se eroaminen kesti, mutta nyt olen omillani... Kiitos ja näkemiin
Elämä on ihanaa, kun ei kukaan ole kiusaamassa
Ap
Onneksi olkoon ap, ja hyvää tulevaisuuteen.
Asutko jo erillään?
vasta nyt luin ketjun ja hiukset nousi pystyyn, kuinka kamala mies sulla on ollut!
Teit hienon ratkaisun, vaikka en olekaan avioeron ouolestapuhuja, mutta tällaisessa tilanteessa ei oikeasti ole mitään muuta vaihtoehtoa. Onneksi et ehtinyt olla liitossa kovin kauaa.
Kaikkea hyvää ja halaus!
Olen ollut samassa tilanteessa, ex-mieheni oli samanlainen. Tunnen valtavaa empatiaa sinua kohtaan.
Tiedän, että tuntuu täysin mahdottomalle saada mies lähtemään asunnosta, ennemmin lähdet itse. Kannattaisiko kuitenkin ensin soittaa asuntosihteerille ja kysyä neuvoa? He ovat nähneet monenlaisia tilanteita ja osaavat ehkä sanoa, miten sinun kannattaisi toimia, jotta saat miehen helpoiten ulos asunnosta. Tiedän, että se voi tilanteena tuntua kauhistuttavalta. Saisitko jonkun vahvaluonteisen sukulaisesi tai ystäväsi tueksesi ero- ja muuttoprosessin ajaksi?
Saat kyllä vielä itsetuntosi ja elämänilosi takaisin, niin sain minäkin. Aika henkisesti sairaan miehen kanssa on vain hämärä muisto nyt kun erosta on aikaa 10 vuotta. Kokemus opetti tutustumaan ihmisiin paremmin ennen yhteenmuuttoa - minäkin muutin tämän sairaan yksilön kanssa yhteen jo pari kuukautta tutustumisen jälkeen, ja hänen oikea luonteensa alkoi paljastua vasta pikkuhiljaa muuton jälkeen.
Voimia! Olet äiti ja tiedät mitä pitää tehdä.