Lue keskustelun säännöt.
Elämä on ... Tarinaa meidän parisuhteesta
04.01.2012 |
Muutimme avomieheni kanssa saman katon alle, reilu vuosi sitten; jo ensimmäisen viikon aikana mies raivostui jostakin asiasta minulle ja huusi suoraa huutoa "Mä lähden ja jätän sut" Sen jälkeen joka ikisessä riitatilanteessa mies uhkaa samalla asialla. Minulle tuo uhkaus on tehnyt sen että en luota enää parisuhteemme pysyvyyteen.
Alusta lähtien mieheni on osoitellut sormella tekemättömiä töitä minulle, piirtää esim. viivan teeveen ruutuun ja sanoo että tuonkin voisit pyyhkiä, osoittaa roskia sohvalla ja kysyy koska ajattelin imuroida sen, käskee minun tuoda itselleen sitä ja tätä vaikka on itse ko. tavaroiden vieressä.
Mieheni on erittäin kontrolloivatyyppi, hän tarkastaa kaikki tekemisemme, (minulla on edellisestä avioliitosta 2lasta) Moittii minua huonosti(väärin) täytetystä astianpesukoneesta, väärin naulakkoon pistetyistä vaatteista, vääränlaisesta äänensävystä kun puhun hänelle, melusta kun hän yrittää nukkua (itse meluaa ja rymisee, sytyttää kattovalot keskellä yötä, tulee herättämään minut 01 yöllä ja kertoo kuinka poikani on jättänyt kengät väärin eteiseen tai tyttäreni pusero on jäänyt lattialle, tai haluaa muuten vain haukkua työkaverinsa minulle, tai muut sosiaalitapaukset, yksinhuoltajat yms sosiaalipummit)
Uuden vuoden aattona asiat kärjistyi, olin juuri nostanut uunista pellin pois ja mies alkoi huutaan minulle, että tuokin pelti on tuossa maanut viikkoja, eikö sitä voi viedä jonnekin. Sanoin että hän sekoilee ja että juuri nostin sen uunista. Seuraavaksi hän haukkui sukulaiseni ja lapseni ja hyökkäsi tyttäreni kimppuun huutaen kuin tämäkään ei arvista häntä ja että tyttö on yksi vi**upää jota hän ei enää jaksa katsella.
Yritimme puhua asiasta seuraavana päivänä, mutta asiat kääntyi niin että minä olen kaikkeen syypää ja kärsin taatusti kestopms-vaivoista, olen vi**tumainen ja vääntelen naamaani typerästi kun hän puhuu minulle.
En jaksa enää, välillä tuntuu että voisin vain nousta junaan tai lentokoneeseen ja häipyä.
Minun itsetunto on polettu ihan lokaan.
Kommentit (107)
Jos olette vasta muutaneet yhteen, hommasta on vielä helppo päästä pois.
Joten en pelkää yksin jäämistä, oikeastaan toivon että mies vain lähtisi ja palaisi sinne parempien ihmisten pariin.
Miksi se mies mihinkään lähtisi, hän on juuri löytänyt kodinhoitajan, vakioseksin antajan ja pompotettavan. Ja mukavasti pari ipanaakin kontrolloitavana. Miehellähän on ihan mukava tilanne.
Seuraava vaihe on, että alkaa tulemaan pataan, kun olet niin hankala, ärsyttävä ja tyhmä ja suorastaan pakotat vähän opettamaan kunnollista käyttäytymistä. Ehkä myös lapsille.
Toivon todella, että tämä on provo, mutta jos ei ole, lähde heti. Tuo ei parane.
Soitin asuntosihteerille ja asuntotilanne on aika huono, mutta toivoa on
Lapsien takia olenkin huolissani, huutakoon mies minulle mutta lapset pitää jättää rauhaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko selventää meille, miksi muutit miehen kanssa yhteen? Eikö nämä ominaisuudet olleet paljastuneet sinulle aiemmin?
Miksi yksinhuoltajilla on yleensäkin niin kiire saada mies saman katon alle, ihmettelen vaan?
Mies asui pääkaupunkiseudulla ja minä itä-suomessa pikkukunnassa, etäisyyttä lähes 700 kilometriä, seurustelimme ja tapasimme aika harvoin. 7kk seurustelun jälkeen mies alkoi järjesteleen muuttoa tänne, yritin jarrutella, mutta mies hankki työpaikan itselleen ja muutti tänne, luokseni, vaikka alkuun aikoi hankkia itselleen yksiön tai vastaavan täältä niin sitä ei koskaan ole hankkinut. Ei todellakaan näkynyt mitään tuollaista käyttäytymistä ennen yhteenmuuttoa.
Viisi vuotta yksineloa, ei minusta ole kovin kiireistä toimintaa. Ja tässä tapauksessa minusta tuntuu että minulta ei mitään kysyttykään. Minä ajattelin alkuun että elän rauhassa lasteni kanssa ja mietin parisuhdetta vasta sitten kun lapseni ovat aikuisia.
Mies asui pääkaupunkiseudulla ja minä itä-suomessa pikkukunnassa, etäisyyttä lähes 700 kilometriä, seurustelimme ja tapasimme aika harvoin. 7kk seurustelun jälkeen mies alkoi järjesteleen muuttoa tänne, yritin jarrutella, mutta mies hankki työpaikan itselleen ja muutti tänne, luokseni, vaikka alkuun aikoi hankkia itselleen yksiön tai vastaavan täältä niin sitä ei koskaan ole hankkinut. Ei todellakaan näkynyt mitään tuollaista käyttäytymistä ennen yhteenmuuttoa.
Mies pihalle, sauntohan on sinun, vai?
sinulle voimia ja parempaa tulevaisuutta sydämestäni:
Mitä väliä on sillä, "epäonnistutko" parisuhteessa, kun parisuhteesi takia olet jo epäonnistunut vielä tärkeämmässä ihmissuhteessa: lapsiesi suojelijana?!? Miten IHMEESSÄ olet päätynyt parisuhteeseen tämän ihmisen kanssa, kun kerran omien sanojesikin mukaan hän on osoittanut noita alistavia ja halventavia piirteitä heti alusta asti (jotenkin paremmin ymmärtäisin, jos alku olisi ollut ihana ja sitten aikojen saatossa miehen käytös ja luonne olisi vääristynyt).
En ymmärrä, miksi kukaan ottaisi vastaan tuollaista käytöstä PÄIVÄÄKÄÄN, mutta eniten minua pöyristyttää, että äiti ei suojele lapsiaan tuollaiselta. - Jos yksikään mies haukkuisi minun lastani "vittupääksi" ja raivoisi ja huutaisi syyttä tälle kuin mielipuoli, olisi itsestään selvää, että hän olisi sen teon jälkeen entinen mies. Etenkin, jos kyseessä ei olisi joku täysin poikkeuksellisten olosuhteiden aiheuttama kertaluonteinen sekoaminen vaan pysyvä luonnetila. Kukaan aikuinen ei saa käyttäytyä noin ketään - etenkään lasta - kohtaan.
Kenen nimissä se asunto on, jossa asutte? Onko kyseessä vuokrakämppä? Missä asuit lasten kanssa ennen parisuhdetta? - Minusta kuulostaa tosi oudolle, että Suomen maassa olisi PAKKO asua saman katon alla. Kyllä vapailta markkinoiltakin löytyy asuntoja, ja jos kyse on taloudellisesta ahdingosta, saat varmasti KELA:lta ja sosiaalitoimelta tukea asumiseen. Väliaikaisesti harkinnanvaraisena jopa "ylikalliiseen" vuokraan, jos selität tilanteesi sosiaalitoimeen.
Pystytkö, ap, itse analysoimaan sitä, miksi alunperinkään lähdit tuohon ihmissuhteeseen? Jos olet elänyt pitkään yksin, et varmasti kuulu niihinkään, jotka kuvittelevat, että parisuhteessa PITÄÄ olla. Mitä tarvetta tuo suhde tyydyttää? Miksi olit valmis ottamaan vastaan huonoa kohtelua mieheltä, jos kerran olet huomannut, että ilman miestäkin pärjäät?
Ja mitä tuohon "epäonnistumiseen" suhteessa tulee. Ei ole olemassa mitään standardia siitä, kuinka pitkään parisuhteen pitäisi kestää. Parhaimmillaan ne kestävät koko elämän, mutta eihän huonon parisuhteen kuulukaan kestää. Parisuhteen ideahan on se, että se RIKASTUTTAA elämää enemmän kuin kuormittaa. Muuten voi olla ihan hyvin yksinkin. Kaikissa suhteissa huonojakin puolia ja huonoja kausia, mutta jos parisuhde kuluttaa ja viottaa ihmistä enemmän kuin tukee ja tekee hyvää, ei ole epäonnistumista vaan nimenomaan onnistumista lopettaa se.
miehen lähtemään, väliajan haluan olla omassa rauhassa lasteni kanssa ja maksan mieluummin vuokraa kuin elän miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap seurusteli miehen kanssa etäsuhteessa vain 7 kk ajan ja mies änkesi sinne samaan asuntoon ja jo ekalla viikolla sai raivarit ja sama käytös jatkuu.
Nyt kyllä jätät sen. Niinkuin varmasti teetkin. Tulehan päivittämään tilannetta
oikein? (Joka veistissä ei lukenut kuka on ap) Asunto on sinun? Nyt heität heti miehen pihalle, ilmoitat miehelle mikä pvä on lähtö. Kai se jossain käy. Sillä välin tavarat rappuun. ja sovit etukäteen lukon sarjoituksen uusimisesta isännöijän kanssa. Maksat tietenkin sarjoituksen. Onhan sulla sen verran säästössä?
Voisitko muuttaa kaverille / vanhemmalle / turvakotiin tms siihen saakka että lukko on sarjoitettu uudelleen?
Sitten ilmoitat miehelle milloin ja mistä hänen tavaransa on noudettavissa.
tule kertomaan miten homma edistyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hemmetissä joku elää tuommoisessa suhteessa, ei tollasta mallia saa lapsille tarjota; vaikka mies solvaisi pelkästään sinua!
Pakkaat tavarat heti kasaan niinkuin olisitte jo pois. Olisin lähtenyt kun ei v***upää tyttöä jaksa enää katsella.
Ja seuraavana päivänä haukkuu sinut? Ja sinä jäät siihen? Miksi? Ei tuo koskaan parane, pahenee ainoastaan.
lapselleni ja minä olen vielä miehen kanssa yhdessä on minun syyni, tärkeintä minulle on se että lapsillani on hyvä olla.
Alkuun luulin että mies on stressaantunut muutosta, ja siitä että aloitti tavallaan elämän uudelleen, jätti ystävät ja suvun etelään. Mutta nyt huomaan että tämä on pysyvää. Tavallaan halusin antaa aikaa sopeutua ihan erilaiseen ympäristöön maaseudulle.
Olen miettinyt itsekseni asiaa, miksi? Ja tullut siihen tulokseen että en tiedä, rakkauden kaupuusta, ajatuksesta että mies on "se oikea" typerä ajatus, mutta mies oli seurusteluaikana oikein kiltti, hauska ja ymmärtäväinen, kuunteli ja oli lapsillekin kiltti ja kohtelias.
Minun nimissä vuokrattu, joten voin irtisanoa asunnon jos saan uuden.
Pienessä kunnassa on todella harvoin vapaita asuntoja yksityisillä joten kunta on nyt ainoa toivoni.
Ihan oikeita asioita sanoit ja annoit ajattelemisen aihetta
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itsetunto on hyvä, pystyy antamaan tilaa myös muille. Narsistisen persoonallisuushäiriön ihminen ei siihen kykene: Hän jyrää, kontrolloi ja vaatii ehdotonta kunnioitusta. Hänen kanssaan ei tehdä kompromisseja.
Narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyy usein sairaalloinen mustasukkaisuus ja toisen omistaminen. Kumppani ei saa elää vapaasti.
Narsistilla itsellään on eri säännöt. Hän voi käyttää rahojaan vapaasti ja tavata ystäviään aina kun huvittaa.
Narsistin rakkaus on omistavaa ja itsekeskeistä, sillä narsisti rakastaa toisessa vain oman kuvansa heijastumaa. Narsisti ei pysty antautumaan suhteeseen ja paljastamaan asioita itsestään. Hän haluaa omistaa toisen kokonaan ja sanella suhteen ehdot.
Mustasukkaisuuden voi sekoittaa romanttisuuteen. Hivelee itsetuntoa, kun toinen soittelee vartin välein ja haluaa tietää kaiken jokaisesta illasta omien kavereiden kesken. Toinen tietysti rakastaa, kun noin kovasti huolehtii.
Sairaalloisen mustasukkainen on kuitenkin narsisti, joka ei pysty jakamaan tunteita toisen kanssa. Hän kontrolloi ja vartioi. Narsisti ei pohdi suhteen etua vaan omaa etuaan.
Itsearvostuksen tyhjiö kumisee
Mustasukkaisella on itsearvostustyhjiö, joka ei ota täyttyäkseen. Heikon itsearvostuksen takia ei mustasukkaisella voi olla hyvää itsetuntoa. Heikon itsearvostuksen ihminen näkee vaaroja ja uhkia siellä, missä hyväitsetuntoinen ei näe.
Epävarmuus ja pelko purkautuvat hyökkäyksenä. Mustasukkainen haluaa pitää rakkaansa lähellään. Heti, kun nämä häipyvät kauemmaksi, valtaa epävarmuus ja ahdistus mustasukkaisen mielen.
Ahdistusta on purettava jollain tavalla. Kun rakas on tyttöporukan kanssa ulkona, soi kännykkä jatkuvasti. Mustasukkainen kuuntelee taustahälyä ja on vakuuttunut siitä, että toinen on pahoilla teillä.
Kun mustasukkaisella on ennakkokäsitys, ei mikään saa häntä muuttamaan sitä.
Itsearvostuksen juuret lapsuudessa
Kun ihmisellä on vakava itsetunto-ongelma ja itsearvostustyhjiö, muut eivät voi sitä pysyvästi paikata. Ohimenevän hetken mustasukkaisen itsetuntotyhjiö täyttyy, mutta seuraavassa hetkessä hän vaatii lisää todisteita toisen rakkaudesta.
Mustasukkaisen rakkaus on aina jollain tavoin itsekäs. Hän ei koskaan pysty täysin unohtamaan pelkoaan, häpeäänsä ja riittämättömyyttään.
Vaikka koskaan ei ole myöhäistä saada onnellista lapsuutta, on se varmasti vaikeata. Kun lapsena on joutunut pelkäämään, pettymään, on kokenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja on joutunut kylmässä kasvatusympäristössä ostamaan hyväksynnän vanhemmilta, jää itsearvostustyhjiö riesaksi myöhemmän elämän varrelle.
Tyhjiön täyttäminen pysyvästi täyteen vaatii loputonta lukemista, keskustelua, ajattelua ja itsensä opiskelua.
Onneksi jotkut onnistuvat tässä ja saavat palkinnoksi onnellisen lapsuuden, mutta kaikilta tämä ei valitettavasti onnistu.
Heidän riesakseen jää itsensä ja muiden vähättely, pelko, ahdistus ja pakeneminen.
Itseään arvostavan ei tarvitse kerätä ympärilleen ihailijakaartia, mukavia jees-tyyppejä ja pillejä ja pullia. Itsetunnoltaan terveesti riippumaton ihminen uskaltaa elää ja antaa muidenkin elää.
Hän ei yritä mustasukkaisesti puristaa toisiaan ahtaaseen henkiseen häkkiin vaan päinvastoin lainaa toiselle avaimia häkistä pääsemiseksi.
Kirjoittaja on sosiaalipsykologi, kirjailija ja itsetuntokouluttaja.
Mustasukkaisuus: Itsearvostuksen puutetta Mustasukkainen näkee toisen omaisuutenaan.
Vaatimaton itsetunto ei kestä toisen itsenäisyyttä, aloitteellisuutta, ajattelua ja kyseenalaistamista.
Mustasukkaisen itsearvostustyhjiö ei täyty vakuuttelemalla, todistelemalla ja olemalla kiva.
Mustasukkainen näkee harvoin mustasukkaisuuttaan ongelmana. Hän syyttää mielellään ongelmistaan muita
Pahimmillaan harhat horjuttavat mustasukkaisen omaa ja hänen läheistensä mielenterveyttä.
Tulee ihan oman parisuhteen loppuajat mieleen. Miehesi on oikeasti vaarallinen, älä vain kerro hänelle erosta etukäteen, vaan lähde sillä välin kun hän on töissä! Jos jotain jää, käy hakemassa tavarat ystävien kanssa. Painotan vielä, että olet vaarassa ja lapsesi myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue myös tämä!!!
http://www.city.fi/artikkeli/Liian+hyv%E4+ollakseen+tosi/1419/
nimim. narsistin eksä
Ap seurusteli miehen kanssa etäsuhteessa vain 7 kk ajan ja mies änkesi sinne samaan asuntoon ja jo ekalla viikolla sai raivarit ja sama käytös jatkuu.
Nyt kyllä jätät sen. Niinkuin varmasti teetkin. Tulehan päivittämään tilannetta
Hyvin yksinkertaisesti sanottuna.
Ap
Nyt asioille ja asuntosihteerille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee ihan oman parisuhteen loppuajat mieleen. Miehesi on oikeasti vaarallinen, älä vain kerro hänelle erosta etukäteen, vaan lähde sillä välin kun hän on töissä! Jos jotain jää, käy hakemassa tavarat ystävien kanssa. Painotan vielä, että olet vaarassa ja lapsesi myös!
Niin nopeasti kuin pystyt. Mies on sairas ja käyttäytyy sairaasti SINUN lastasi kohtaan.
Ei ole tässä mitään vaihtoehtoa. Jos haluat pitää lapsesi.
Narsisti tarvitsee aina uhrin. Ja kertomasi mukaan sinä olet oikein tyypillinen esimerkki. Kasva aikuiseksi ja äidiksi, älä anna polkea itseäsi.
TOIMI!!!! Kun vielä ehdit.
”Usein uhrit sanovat, että narsisti vaikutti liian hyvältä ollakseen totta, ja näin sitten lopulta onkin”, kertoo Joutsiniemi. Narsistista ei ole helppo erota. Narsismiin kuuluu paitsi ylikorostunut oman itsensä ihailu, myös toisen ihmisen mitätöiminen.
”Kun tarpeeksi kauan kuulee vähättelyä, itsetunto laskee ja suhteesta irtautuminen käy yhä vaikeammaksi.”
Lisäksi narsisti saa kumppaninsa helposti tunnekoukkuun tarjoamalla huonojen hetkien vastapainoksi sopivassa suhteessa hyviä hetkiä.
Vaikka narsisti ei päästä helposti irti parisuhteesta, hän saattaa toisaalta löytää uuden kumppanin poikkeuksellisen pian suhteen päättymisen jälkeen. Mikäli uusi kumppani ei alistu narsistin metkuihin, pyrkii narsisti palaamaan vanhan kumppaninsa luo.
Usein narsisti on ulkoisesti menestynyt ja älykäs ihminen. Erilaisia narsistisia persoonallisuushäiriöitä arvioidaan olevan 7-9 prosentilla väestöstä. Suurin osa narsisteista on miehiä.
Kehitysvajeinen etsii kilttiä uhria
Joutsiniemen mukaan narsismi on kehitysvaje.
”Lapsena jokainen on tavallaan narsisti, sillä toisten ihmisten huomioiminen on opeteltu asia. Usein narsismin taustalla ovat traumaattiset lapsuuskokemukset, esimerkiksi väkivallan kokeminen tai näkeminen.”
Kenestä sitten tulee narsistin uhri? Joutsiniemen kokemuksen mukaan uhriksi joutuu usein henkilö, joka toimii logiikalla ”kun minä olen muille hyvä, muut ovat minulle hyviä”. Tällainen ajattelu ei kuitenkaan päde luonnehäiriöisen ihmisen kanssa.
”Henkisesti heikko ihminen ei kelpaa uhriksi, koska hän ei ole narsistille tarpeeksi haasteellinen”, sanoo Joutsiniemi. Narsistin kanssaihmisiltä hämärtyvät helposti normaaliuden rajat.
”Uhrin sietokyky kasvaa. Tilanteet, jotka ulkopuolisista tuntuvat täysin absurdeilta saattavat olla arkipäivää narsistin kanssa elävälle. Lisäksi narsisti on mestari syyllistämään muita ihmisiä.”
http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti/2005/3_2005/narsi…
Ihan tekosyitä selittää, että "halusin antaa miehelle aikaa ja luulin että häntä stressasi muutto" jne. Elämässä nyt on stressaavia asioita ja ajanjaksoja, mutta harva täyspäinen reagoi niihin haukkumalla, pomputtamalla ja alistamalla kumppaniaan ja tämän lapsia. Tai jos reagoi, pitäisi kumppanin tajuta lähteä lätkimään. Käsittämätöntä, että jatkoit suhteessa, kun miehesi käytös alkoi paljastua!
Ja toinen asia, mitä en kerta kaikkiaan ymmärrä: jos kerran asunto on sinun nimissäsi vuokrattu ja olet asunut siinä ennen miehen muuttoakin, miksi ihmeessä höpiset jostain asuntosihteereistä, muuttamisesta pois lasten kanssa ja siitä, että "yrität" saada miehen lähtemään. Yksinkertaisesti ilmoitat miehelle, että hänen on lähdettävä asunnosta. Inhimillisyyden nimissä voit toki - tietyin reunaehdoin, kuten laittamalla ehdoksi, että hän ei enää kertaakaan huuda ja meuhkaa ja hauku - antaa hänen asua asunnossa tietyn x ajan, jotta hän ehtii etsiä uuden kämpän. Itse jäät tietysti lasten kanssa asumaan TEIDÄN kotiinne.
Jos mies ei lähde ilmoittamaasi päivään mennessä (tai välittömästi, jos ruma käytös jatkuu), voit soittaa poliisit paikalle hänet pois noukkimaan ja/tai vaihdattaa lukot. Asuntohan on sinun nimissäsi vuokrattu, joten sinä päätät, asuuko mies siellä vai ei.
sinun on pakko valmistella lähtösi siten, että mies ei tiedä. Mies voi haluta kostaa sinulle heti, kun ilmoitat, että olet lähdössä, älä anna hänelle sitä mahdollisuutta.
Sairaimmat tyypit voivat myös soitella työpaikalle tai sukulaisille ja väittää perättömiä asioita eli sinun kannattaa kertoa myös sukulaisillesi ja työssäsi tilanteesta mutta vain sen verran, että voi selvittää, jos jotain ikävää ilmenee. Olen kuullut tapauksesta, jossa ex-puoliso on soittanut työpaikalle ja väittänyt, että toinen on varastanut työpaikalta rahaa.
Voisitko selventää meille, miksi muutit miehen kanssa yhteen? Eikö nämä ominaisuudet olleet paljastuneet sinulle aiemmin?
Miksi yksinhuoltajilla on yleensäkin niin kiire saada mies saman katon alle, ihmettelen vaan?