Suututin kaverini, ehkä lopullisesti

että et jaksa kuunnella nyt muiden huolia, mutta että positiivisella mielellä tulevat ovat tervetulleita.



Tai sitten vain jätät systemaattisesti vastaamatta vuodatuksiin missään muodossa.



Oma vikasihan tuo on, vähintään yhtä paljon, kun olet vuosia terapeuttia leikkinyt.

tarvitse koko ajan vain ottaa vastaan toisen tuskaa. Tosin ehkä tuossa tapauksessa olisin sanonut kaverille, että kylään voi tulla, mutta että en pysty nyt kuuntelemaan vuodatusta, puhutaan muusta. Kaveri tuskin itse ihan tajuaakaan tilannetta, joten tuli hänelle varmasti aika lailla puunt takaa reaktiosi ja loukkaantui.

itsekäs, jokainen ajatelkoon ensisijaisesti itse lastensa tunteita ja muun vaatiminen, se on törkeätä. Ehkä hänen on viimein pakko tehdä itse jotain elämälleen.

Pakko sinunkin on ajatella itseäsi. Kaverisi ei ole selvästikään ymmärtänyt, että kuormittaa sinua kauheasti.



Ei ole helppo tilanne tuo.

No, sinulla on tietysti oikeus omaan rauhaasi ja myös oikeus perua kutsu jonka olet esittänyt. Samoin ystävälläsi on täysi oikeus loukkaantua, kun perut viime hetkellä ja vieläpä silloin kun hänellä on rankkaa.



Mielestäni voisit sanoa selvästi, että et nyt kykene toimimaan terapeuttina kun on omiakin ongelmia ja pyytää että voisitte kaveerata ihan vaan rauhallisissa merkeissä. Sano, että jos kaverillasi on niin paha kriisi päällä että hänen on pakko sitä vatvoa, hänen on etsittävä apua nyt jostain muualta. Sinä et nyt vaan kykene.



Tee selväksi, että haluat olla ystäviä ja olla tukena, mutta juuri nyt et pysty ottamaan vastaan kaikkea sitä pahaa oloa kun oma vointi on huono.

Olisi eri asia jos kaverisi oikeasti kärsisi avioliitossaan. Näinhän ei kuitenkaan ole, koska tuo on jatkunut niin kauan saman kaavan mukaan eikä kaverillasi tunnu olevan aikomustakaan tehdä asioille mitään.



Olen itsekin ottanut etäisyyttä tuollaisiin energiasyöppöihin, en vaan aina ole jaksanut.

Oma mokasi. Miksi olet kuunnellut vuosia ja vuosia muiden murheita? Ei sellaisesta tule mitään. Minäkin jaksoin aikani, kunnes tajusin, että hei, on mulla omakin elämä elettävänä.



En olisi perunut kutsua, mutta olisin kuten sinäkin ilmoittanut, etten jaksa enää kuunnella niitä murheita ja toivonut, että ne riidat sun muut jää sinne omaan kotiin, ne ei ole tervetulleita kylään.



Mun mielestä terve itsekkyys on ihan sallittua.

Ap saa kiksejä siitä, että voi tuntea ylemmyyttä jonkun toisen rinnalla ja toinen käyttää ap:ta kainalosauvoina sen sijaan, että oikeasti ottaisi vastuun omasta elämästään.



Epäterve toimintamalli kaikin puolin.

oman jaksamisen rajatkin tulevat joskus vastaan... Minulla oli vastaava kaveri, sitten omalle lapselleni tuli vakava sairaus, mutta kaverini ei jaksanutkaan kuunnella minua, vaikka oli vuosikausia ottanut yhteytta VAIN kun tarvitsi neuvoa tai kuuntelijaa. Jopa esikoisen (rankan) synnytyksen jalkeen muistan istuneeni pitkaan puhelimessa kuuntelemassa HANEN parisuhdeongelmiaan... En ole sen jalkeen ottanut haneen yhteytta, en vaan jaksa enaa.

Ap saa kiksejä siitä, että voi tuntea ylemmyyttä jonkun toisen rinnalla ja toinen käyttää ap:ta kainalosauvoina sen sijaan, että oikeasti ottaisi vastuun omasta elämästään. Epäterve toimintamalli kaikin puolin.

jos ap ei enaa jaksa kuunnella vaan tarvitsisi itse vaihteeksi kuuntelijaa, niin mika laheisriippuvuus tuossa on kyseessa? Ap:n kaveri on tietysti laheisriippuvainen, mutta minusta ap on ihan normaali, heikkoutensakin tunnustava ihminen.

"Tavataan taas, kun olet eronnut."



Yksipuoliseen ystävyyteen ei kenenkään tarvitse jumittua. Mutta kannattaa katsoa peiliin, ei pidä ruveta kenenkään keittiöpsykologiksi vuosikausiksi. Ystäviä pitää tukea vaikeina aikoina, mutta rajansa kaikella.

mielestäni teet ihan oikein.vaikka ikävää kantiltasi jos ystäväsi nyt suuttui,tilanne voi vielä muutuakin ajan kanssa.nyt on tärkeintä ottaa aikaa itsellesi ja toivon että ystäväsikin sen ymmärtää,yritä ainakin jutella asiasta jos se vaivaa.jos olet itse ihan stressaantunut,kuinka sinusta on enää apua hänelle? yritä saada hänet ymmärtämään jos itse olisi sinun tilanteessasi,ja kertomasi perusteella olet kestänyt ja auttanut häntä jo paljonkin.yritä saada hänet ymmärtämään myös ettei pesäeron tarvitse olla lopullinen,tarvitset vain vähän aikaa myös itsellesi ja levolle,ei siinä mitään pahaa ole.hän on vain totuttanut roolinsa siihen että hän on se jolla on ongelmia ja oikeiin purkaa.ei ole ehkä tajunnutkaan tilannettasi ja sitä että hän on aina uhrina sinulle tilittämässä.minulla oli samankaltainen tilanne erään pitkäaikaisen ystäväni kanssa.kyse oli hänen huume ym ongelmistaan.alussa en edes tajunnut että on ongelmaa,siten aloin puuttua siihen hänen vanhempiensa kautta(olimme teinejä).se auttoi kun joutui psykiatriaan ym kun alaikäinen oli.ja taas lisää ja lisää ongelmia.pian aika kuluikin eikä kukaan osannut tehdä tai voinut hänelle mitään.olimme jo täysi-ikäisiä,hänellä useampi itsari-yritys takana,sairaalareissuja,ja vaikka mitä hengenvaarallisia leikkauksia kun ei itsestään pitänyt huolta eikä ketään kuunnellut.vanhemmat yrittivät turhaan taistella pakkohoidon ym puolesta mutta ei.hekin ajoivat itsensä ihan piipuun.kaiken tämä ajan tuin häntä,ja melkein juoksin hänen perässään yrittäen auttaa mutta ei.joka hoitojaksolla hän vakuutti ystävyyttämme ja kiitteli kun olin tukena mutta aina tuli taas tekodyytä ja retkahduksia.itsellä jo silloin lapsi ja viimein monen vuosen jälkeen pistin välit poikki kokonaan.toivotin kaikkea hyvää mutta ilmaisin ettei tarvinnut ottaa enää yhteyttä,nyt on aika keskittyä omaan perheeseeni.enkä halunnut odottaa sitä' päivää kun puhelin soisi ja hänet on löydetty jostain katuojasta..senkin hänelle sanoin.nyt muutama vuosi tuon viestin lähettämisestä,enkä tiedä missä menee ja mitä tekee.ilmeisesti elossa,ja toivon todella että on päässyt kuiville.haluaisin ottaa joskus yhteyttä,mutta tuntuu epäreilulta häntä kohtaan,hänkään ei tarvitse sellaista on-off-ystävää kuin minä,jos minua ei enää kiinnostakaan olla häneen pitemmän päälle yhteydessä.

En ole tarkoituksella tai tietoisesti leikkinyt terapeuttia, päinvastoin olen yrittänyt usein ohjata keskustelua positiiviseen, mutta se on vaikeaa, kun kaveri on niin täynnä omaa tilannettaan. :(



Tavallaan en edes ymmärrä, miten tilanne on ajautunut tällaiseksi.







t. ap

ja auttajaa leikkinyt, jos kerran olet artikkeleja kuskannut ja lapsille tavaraa jne.