Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
porkkanaa vai kuria 12v joka uhmaa
03.01.2012 |
Minulla on 12v poika, jonka kanssa on ollut viime kesästä lähtien tosi tiukkaa, koko ajan saamme olla varpaillaan mitä seuraavaksi.
Pojalla on koulussa paljon kavereita, mutta jostain syystä ahdistus ja sen myötä oireileva käytös lähtee koulusta. Poika on jäänyt kiinni tupakasta, rikkoo lupauksia, ei tule koulusta käymään ensin kotona (asumme koulun vieressä) vaikka on sovittu jne. Välillä maailma on persiistä ja epäoikeudenmukaista ja me vanhemmat idiootteja ja kohta haluaa viereen. Numerot laskivat kunnolla ja tokari oli vain 6-7. :( Tässä alkaa äitikin olla jo ihan loppu.
Olen käynyt jo itsekseni puhumassa perheneuvolassa, sieltä sain kommentin että kotonamme asuu murrosikäinen, ei sen kummempaa. Konkreettisia neuvoja en saanut.
Koska ongelmat vain pahenivat, tein lapsestani itse lastensuojeluilmoituksen jotta sain hänet lastenpsykalle asiakkaaksi. Nyt hän käy siellä muutamia kertoja kuukaudessa, lisäksi me vanhemmat olemme käyneet pari kertaa juttelemassa siellä. Varsinaista masennusta pojalta ei ole havaittu mutta jonkinlaista ahdistuneisuutta kyllä. Myös psykalla on sanottu sen kohdistuvan eritoten koulua kohtaa.
Olen koettanut olla rakastava ja kuria pitävä äiti. Olen puhunut, etsinyt netistä tupakasta yms materiaalia, olen halannut, olen huutanut. Lapsi rakastaa harrastaa laskettelua ja olisi mäessä niin paljon kuin mahdollista.
Nyt poika jäi taas eilen kiinni tupakan polttamisesta, poliisi toi hänet kotiin koska oli huomannut aikuisen antavan tupakkaa alaikäiselle. Annoimme mieheni kanssa lapselle 2vk kotiarestia (on liikkuvainen poika eikä kestä olla sisällä) ja kuinkas ollakaan, poika soitti jo koulusta että saako mennä tänään kaverinsa luokse ja kai pääsee ainakin perjantaina laskemaan. :/ Käskin koulun jälkeen kotiin ja muusta en alkanut edes puhumaan.
Haluaisin kommentteja teiltä muilta murkkujen vanhemmilta, tepsiikö teillä kotiarestit yms vai jotkut porkkanat paremmin? Millä saada lapsi/nuori tajuamaan että teoilla on seuraukset eikä voi tehdä vaikka mitä ja saada sitten jotain hyvää? Ahdistaako kotiin eristäminen vielä pahemmin ja saako uhman nousemaan entistä kovemmin? Näin lapsi itse väittää tekevänsä.
Tuntuu että äitinä saan hakata tämän lapsen kohdalla päätäni seinään jatkuvasti.
Kommentit (5)
Ihan normaalilta meiningiltä kuulostaa stoorisi, ei siinä mitään. Liioittelet itse melkoisesti, lopeta hössötys. Kuri on ilmeisesti teidän perheessänne ollut alusta asti liian lievää, kun tulos on nyt tämä tilanne. - Otahan ajan kanssa ja rauhassa poika keittiön pöydän ääreen juttusille kanssasi. Juttele! Kerro asioista, miten ne ovat eli valista ja kerro miten ennen elettiin. Ota poika kaveriksesi. Rakasta häntä. Välitä hänestä. Kyllä äiti pystyy lastaan rakastamaan, se on varmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanikäinen poika, ongelmia jokalähtöön.. Tupakka ei vielä tietääkseni ole ongelma, meillä suurinta harmia aiheuttaa syöminen ja valehtelu.
Kavereita ei ole, koulu sujuu aina vaan huonommin.
Terapiassa olemme käyneet mutta psykologi tuntui olevan aika aloittelija ja poika on ehtinyt vedättää häntäkin jo 6-0.
Meillä alkaa paukut olla aivan loppu, rangaistus ja porkkana; aivan sama. Jos luvataan 2 viikon kunnollaolon jälkeen (iso) kiva asia lähtee jo lupauksensa jälkeen tekemään "pahojaan". Sanaansa ei voi luottaa yhtään. Rangaistuksilla ei mitään merkitystä, ei mitään. Paitsi saa vain lisää pontta huonoon käytökseensä.
Vaikea keksiä enää mitään positiivista asiaa päivittäin.
AP, ymmärrän täysin sinua
mutta miksi koulun jälkeen pitää tulla ensin kotiin ja sitten vasta saa mennä kaverille?
Mutta joo, liian pitkä kotiaresti ei auta, eli enemmän porkkanaa.
Kiitos kommenteista.
Siksi kotiin ensin koulusta ja läksyt, koska syksyllä läksyjen kanssa oli iltaisin yhtä kiukuttelua kun poika oli väsynyt. Siksi periaate (jota poika itsekin hyvänä hetkenään kannattaa) että läksyt ensin.
Sinulle, joka sanoit ettei ole ollut kuria. Kun poikani esim kerran erehtyi myöhästymään kotiintuloajasta, tein juuri sen mitä olin aiemmin luvannut ja aloin soittaa kavereiden koteja läpi ja etsiä häntä. Jos ei tule kotiin kun on sovittu, alan etsiä ja tuon kotiin. Pidämme siis kyllä kuria mutta toisin kuin veljensä, tämä poika ei tunnu siitä niin välittävän. Uhma on kova ja mikään ei tunnu auttavan.
Tänäänkään ei tullut koulusta kotiin kuten nyt kotiarestissa tulisi tehdä, etsin pojan läheisestä mäkkäristä ja toin kotiin. Taas käytiin keskustelua siitä, että etuja ja vapauksia saa kun noudattaa sääntöjä.
En pidä lastani liekassa jos koulu sujuu edes kohtalaisesti, läksyt on tehty ja ruoka sekä kotiintuloaikoja noudatetaan. Itseasiassa olen vanehmmista se,joka kuskaa aina poikaa ja kavereita laskettelemaan kun vain mahdollista, olen paljon tukena ja mukana kun tarvis. Vastalahjaksi saan valehtelua ja idiootiksi haukkumista. :/
Joskus sitä vain väsyy. Onneksi pääsemme taas tällä viikolla juttelemaan psykiatrin kanssa, jodps jokin kultainen keskitie vielä löytyy.
Alue: Aihe vapaa
Murkku rasittaa sinua nyt mahdollisesti muutaman vuoden ja ei auta kun olla kärsivällinen, se menee vielä ohi. Nyt vaan teille aikuisillekkin mielekästä tekemistä, ulkoilua ym et saatte muutakin ajateltavaa.
Pitkä aresti lisää uhmaa, en usko siitä olevan hyötyä. Muutama päivä ihan ok eli et vaikka viikonlopun kotona. Harrastuksilla en mielellään rankaisisi. On hyvä että harrastaa, sitä kannattaa tukea. Voisiko vaikka olla joku sopimus et kun ilman tupakkaa/tai kunnolla vaik 1kk niin sais jonkun harrastukseen liittyvän palkinnon jne.
Itse lähtisin siitä porkkanasta liikkeelle mutta paljon puhukaa kaikesta ja käykää läpi vaikeat asiat huolellisesti. Monesti myös hyvä että vetoat lapsen empatiaan, kerrot miten pahalle sinusta tuntuu ja mitä teot aiheuttavat sinulle, väsymys, masennus jne..
Ehkäpä olisi enemmän apua et sinä saisit purettua tunteesi terapeutille ym. Auttaisi sinua jaksamaan eteenpäin.
Päivä kerrallaan!