Isku vasten kasvoja..
Olen kohta nelikymppinen neljän lapsen äiti, avioiitossa. Täydellisenä yllätyksenä huomasin olevani raskaana, ehkäisystä huolimatta. Mies järkyttyi, käski ehdottomasti keskeyttää. Itse olin kahden vaiheilla... Mies ilmoitti, että jos pidän lapsen saan sen myös yksin kasvattaa.. Tähän en tietenkään pysty ja miksi pitäisikään. Meinaisiko isä jättää lapsensa täysin huomiotta, ilmeisesti. Keskeytys nyt siis vahvin vaihtoehto, tosin taitaa tuhoutua pitkä avioliitto samalla =(
Kommentit (24)
pidä lapsi, sen on tarkoitus tulla maailmaan. Kyllä miehesi ajatukseen tottuu pikku hiljaa. Onnea!
Ehkä sun miehes tulee muuttamaan ajatusta kun saa eka vähän sulatella sitä? tai sitten ei?
Mun nuorin veli on sellainen lapsi jota mun isä ei olisi toivonut. Äiti ja isä lopulta erosivat, mutta syy ei ollut yksin mun veljessä vaan kaikissa muissakin asioissa. Mutta mun isä kohteli aika huonosti nuorinta, vähän niinkuin unohti, mua ja toista veljeäni hän kyllä muisti ja otti mukaan vei sinne sun tänne jne. mutta nuorin jäi aina rannalle.
Ihan kauheeta! Mulle ja toiselle veljellä ja tietysti äidille on meidän nuorin veli ollut aina todella rakas ja tärkeä. Isä vaan ei koskaan häntä täysin hyväksynyt. Juu, rauha isän sielulle!
Aika raju reaktio mieheltäsi. Aika vaikea kommentoida tuntematta perhettänne sen kummemmin... mutta onko siis muuten asiat kunnossa, nykyiset lapset olleet toivottuja, mieskin heidät halunnut ja ollut hyvä isä? Jos näin on, en usko että hän pystyisi oikeasti jättämään tätä yllätysvauvaakaan huomiotta, jos päätyisitte kuitenkin jatkamaan raskautta. Veikkaan, että miehesi vain töräytti kommenttinsa ensijärkytyksessä ja halusi tehdä selväksi mielipiteensä.
Jos oikeasti koet että avioliittonnekin on vaakalaudalla, jos joudut painostettuna tekemään abortin etkä usko että pääsisit asiasta yli, älä tee sitä. Jos jo nyt asia ahdistaa sinua, se tulisi vaivaamaan kyllä hyvin pitkään ja raskaasti. Jos perheellänne on oikeasti edellytykset kasvattaa vielä tämä yksi lapsi niin uskoisin että miehesikin ymmärtää kantasi. Hän luultavasti käyttää tätä kantaansa sitten myöhemmin verukkeena miksi ei jaksa milloin mitäkin ja vetoaa sinuun että itsepähän halusit vielä yhden mukulan. Toivottavasti on kuitenkin sen verran aikuinen että asiat selviävät parhain päin. :)
Joten lopputulos on sama: pitää lapsi -> mies lähtee, tehdä keskeytys -> heittää mies pihalle. Eli ehdottomasti pitäisin lapsen.
negatiivisiin uutisiin aina suurella moukkamaisuudella, ehkä miehesi on sellainen, eli ajan myötä suhtautuu ihan toisin, kun on saanut aikaa mietiskellä.
Itse tekisin abortin ja satsaisin kaiken voimani olemassaolevaan perheeseen, jossa siis olisi myös mies.
On sitä mieltä, että kaikki vastuu lapsesta olisi yksin minulla =(
-ap.
Meillä kuudes lapsi sai alkunsa kuparikierukasta huolimatta.Olimme siis vakaasti päättäneet ettei lapsia enää tulisi sillä olemme melkoisen helposti lissäntyviä:) No, jokatapauksessa mieheni reagoi täysin samoin kuin miehesi tilanteeseen. Hän sanoi ettei halua eikä jaksa enää tässäiässä(silloin 39v) aloittaa koko rumbaa taas uudelleen. Minä taas sanoin ette en koskaan tule tekemään aborttia jos lapsella on kaikki kunnossa. Itkimme molemmat paripäivää ja olimme jo tekemässä eroa, minä ainakin mielessäni, koska en nähnyt mittän muuta vaihtoehtoa. Mies kuitenkin muutaman päivän mietittyään, tuli siihen tulokseen , että jatketaan ja katsotaan nyt tämäkin raskaus sitten loppuunasti.Nyt, kun tapauksesta on 3 vuotta ja meillä on ihana, tomera typykkä joukon jatkeena, olemme joskus ihan miehen aloitteesta keskustelleet siitä tilanteesta joka aikoinaan oli ja mies sanoo ettei voisi olla onnellisempi etten antanut silloin aborttiasiassa periksi. Toivottavasti teilläkin kaikki kääntyy hyväksi, ja saatte pitää lapsen, sillä ainakin minun psyykkeeni olisi varmasti saanut ikuisen, suuren kolhun, jos olisin lapseni elämän keskeyttänyt, ja tuskin avioliittokaan olisi jatkunut. Ja nyt kaikille tiedoksi, etten ole mikään himo abortin vastustaja, mutta omalle kohdalleni se ei olisi ollut mahdollista!
pidä tietysti vauvasi! missä jo neljä, mahtuu viides. et voi abortoida vauvaasi, se on elävä, ja oma pikkuinen vauvasi, osa sinua. mies ei ikinä täysin tajua äidin ja vauvan yhteyttä, joten ei voi edes neuvoa, sinulla on 4 ihanaa lasta, elämät jotka olet kantanut sydämen alla, entä jos se neljäs olisi voinut joutua sen miehen kohteeksi, ja abortoisit miehen takia? häntä ei olisi keskuudessanne nyt. ei, tämä ei nyt ole mitään leikin tai vaihtoehdon asia. en sano että miehesi on läpeensä paha, mutta tyhmä on. jos ei uhkaa jättää, niin kai hyvä ihminen on, kunhan vittuilee, mutta kyllä siitä leppyy. missä 4, siellä 5. ajattele, ihan varmasti on tarkoitus, että sait hänet. et kai abortoisi omaa kultaista vauvaasi. onnea:-) kyllä se tyhmä ukko leppyy
Jo neljä lasta on paljon, viisi vielä enemmän. Elämä pyörii lasten ympärillä eikä aikaa omille jutuille ole. Jossain se rajakin tulee vastaan, ettei enää halua vaihtaa paskavaippoja ja herätä öisin vauvan itkuun. Jossain vaiheessa sitä vaan haluaa rauhoittua ja saada omaa aikaa.
kestää, niin mies nipsauttamaan johdot poikki.
Lapsen/aborttiin ja parisuhteen mahdolliseen loppumiseen ei ole mitään viisasta sanottavaa. Kahden kauppa avioliitto on.
sukulaisperheessä tehtiin abortti miehen painostuksesta. Tuli asumusero, naiselle paha masennus ja mieskin katui turhaa aborttia. Vuoden päästä uusi raskaus kehiin. Mutta voi, että se rouva on vieläkin siitä abortista haavoilla.
Mies on nyt vaan shokissa. Jos se on ollut hyvä isä, kyllä se on sitä vieläkin.
Jos panee paljaalla, ottaa aina riskin isi-tittelistä, sanos mun mies, kun tuttavaperheen mies katui typeryyttään ja kertoi tilanteesta. Silloin ei ole miehellä oikeutta vaatia mitään.
Loppu järjestyy tavalla tai toisella. Eikä tilanne näyttäisi hyvältä, vaikka tekistikin keskeytyksen.
Juteltiin ja mies kertoi "huolistaan". Ei suurta draamaa, vauva tulossa =)
-ap.
menee siinä kuin neljäskin. Tosin meillä vasta kolme, mutta neljättä toivotaan.
Juteltiin ja mies kertoi "huolistaan". Ei suurta draamaa, vauva tulossa =)
-ap.
Mies on aivan yhtä vastuullinen tästä ylläriperheenjäsenestä, jota nyt odotatte. Kun sellainen nyt niin elämänhaluisena on tulossa, otat(te) tietenkin sen vastaan. Jollei mies selviydy alkujärkytyksestä, niin sitten se on voi voi ja kasvatat tämän kuopuksenne yksin. Muista lapsistahan voitte eron koittaessa sopia viikko-viikkosopimuksen huoltajuudesta. Tällöin itsekin saat joskus hengähtää, vaikka vauva paljon sitookin, kuten varmasti tiedät.
T: neljän äiti, joka lapsiluvun täytyttyä kävi sterilisaatiossa ja on silti varautunut siihen, että jos kumminkin 'vahinko' kävisi, olisi se tarkoitettu ja tehnyt tämän puolisolleenkin selväksi.
Ei kuulu hoitotakuun piiriin, jonot huimat. Nyt tekevät toimenpiteen synnytyksen yhteydessä. Kyllä mies vastuunsa kantaa, säikähti vain aluksi ja suusta lensi sammakoita.
-ap.
Kukaan ei kadu tehtyjä lapsia sitten vanhempana. Oman lapsen murha olisi asia jota ei koskaan voisi unohtaa. Sillä murhahan se olisi, ja vauva olisi syytön tilanteeseen.
Miehet on tollaisia, mutta kun käärö on sylissä mies on varmasti yhtä myyty kuin edellisistäkin. Tai vielä enemmänkin sillä mitä useampi on sitä helpommin niitä oppii rakastamaan kun tajuaa, miten pian ne kasvaa ja lähtee omilleen. Tulee ihan tunne että haluaa pitää sylissä mahdollisimman paljon ennen kuin maailma vie paaperot. Hoitokin menee jo rutiinilla niin voi keskittyä nauttimiseen.
kun miehelleni se tehtiin. 6kk lähetteen saamisen jälkeen tuli kirje, että ei pystytä tekemään hoitotakuun puitteissa. Vaihtoehtoina oli valitus ja sitä kautta yksityiselle operoitavaksi tai odottaminen. Päädyimme odottamaan ja 3 kk kirjeen jälkeen tuli kutsu operaatioon.
viidennen lapsen, kun olin 40 v, mutta se oli ehdoton raja.
mä varmaan pitäisin lapsen ja syyttäisin itseäni koko loppuikäni perheen hajoamisesta.
paska rako, koita vielä puhua miehelle