Lue keskustelun säännöt.
Mies pelästyi, auttakaa!
03.01.2012 |
Kosinta tuli aikoinaan minulle yllätyksenä ja silloin oli puhe, että naimisiin mennään viiden vuoden päästä. Päivä on alustavasti päätetty vuodelle 2013.(Eli vuotta aikaisemmin)
Halusin, että mies olisi päättänyt viime vuoden loppuun mennessä, että millä tyylillä naimisiin menemme. Minulle olisi riittänyt maistraatti ja pari todistajaa.
Nyt mies pudotti pommin (ahdistuksissaan?.)
Että ei halua naimisiin/ lapsia vielä muutamaan vuoteen. Eikä ole enää varma meistä kahdesta.
Itse olen jo yli kolmenkymmenen, mies hieman nuorempi. Molemmilla vakituiset työpaikat, yhteinen asuntolaina.
Mielestäni meillä on mennyt hyvin viime vuodet. Tiettyä taantumaa tietenkin on ollut. Olemme kuitenkin olleet yhdessä 8 vuotta. Seksiä on viikoittain. Lapsia ei ole kummallakaan, enkä niitä ole itsekään kaivannut.
Mies menetti alkukesästä läheisen. Siitä on puhuttu vain pari kertaa ja nekin kerrat mies oli humalassa. Hän patoaa noita tunteita sisälleen, eikä käsittele asiaa.
Menin jotenkin shokkiin tästä koko jutusta, ja nyt olen itsekin alkanut epäröimään tätä suhdetta.
Nyt tilanne on siis se, että mies haluaisi että huomioisimme toisiamme enemmän ja katsoisimme miten tilanne kehittyy. Mutta minulla jyskyttää vain takaraivossa miehen sanat, että ei tiedä haluaako olla minun kanssani vain ystävä.
Muita osapuolia ei pitäisi olla kuviossa. Tästä kävimme keskustelua.
Kuitenkin rakastan miestä. Mutta mitä jos tässä nyt odotan nuo vuodet ja sitten matto vedetään taas jalkojeni alta?
Miten tämä solmu avataan?
Kommentit (27)
tuossa on ainut solmu se, että jos mies on epävarma tunteistaan sua kohtaan, hänen olisi hyvä tehdä asia itselleen mahdollisimman pian selväksi eikä roikuttaa sinua löysässä hirressä ties kuinka pitkän aikaa. Hienoahan se on, että mies miettii rehellisesti tunteitaan eikä mene avioon vain siksi, että nyt olisi sen "aika".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään asuntolaina tms ei nyt merkitse mitään tai seksiä joka viikko (aika vähän).Tule alas pilvistäsi todellisuuteen.
miettinytkin, että menettääkö tässä suhteessa enemmän kuin saa. Tämä ajatus on siis tullut tämän kriisin myötä. Aikaisemmin olin tyytyväinen suhteeseemme, mutta näköjään olen elänyt jossain omissa kuvitelmissani.
Jos olisin varma, että haluan lapsia vuoden-parin vuoden sisällä, niin lähtisin nyt. Sen tiedän.
Muiden silmissä ollaan oltu unelmapari. Ja itsekin olen siihen uskonut.
miehet pelkäävät sitoutumista. Vaikka olette olleet yhdessä noin kauan niin ette ole samallalailla sitoutuneita toisiinne kuin olisitte avioliitossa. Noin niinkuin periaatteessa. Tämä ajatus ahdistaa monia. Käytännössähän monikaan asia ei muutu.
Siihen ei auta muu kuin keskustelu ja keskustelu. Toki ahdistunutta miestä ei kannata ajaa nurkkaan, mutta et voi odotella vuosikausia miehen päätöstä. Sinulla on oikeus omaan elämään.
paljon olette suhteenne aikana keskustelleet asioista? Ettei nyt vain olisi käynyt niin, että olet olettanut että vuosien takainen keskustelu ja suunnitelma pitää aina ja iankaikkisesti ettekä ole päivittäneet suhteenne tilaa aikapäiviin. Asioista pitää keskustella usein, ettei tule tällaisia yllätyksiä. Ei mikään suhde kestä, jos ei ole avointa keskustelua säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alustava hääpäivä sovittiin vajaa vuosi sitten. Oma kotikin ostettiin vähän aikaa sitten. Jossain vaiheessa mies katsoi kanssani jopa hääohjelmia, ihan omasta tahdostaan.
Enemmän keskustelua olisi kuitenkin paikallaan.
Ap
kohta 10 vuotta.
joten tuskin mikään muuttuu menette naimisiin tai ette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo toisaalta ole ihan normaalia parisuhdekelaamista pitkässä suhteessa? Punnitaan omaa onnellisuutta ja mietitään tulevaisuutta. Toisinaan tulee ero ja toisinaan pysytään yhdessä.
Nyt teidän vain pitää puhua ja olla yhdessä ja katsoa tuleeko niitä häitä. Häitä en kuitenkaan nyt suunnittelisi yhtään enempää, vaan mies vetäytyy varmasti nyt, jos painostat. Toisaalta, jos häät on kosinnan myöstä sovitttu usean vuoden päähän, niin aika riskaabelia, koska siinä ajassa se rakastuminen on jo vaihtunut siihen tylsään arkeen...
Me olemme menneet naimisiin aikoinaan pitkälle yli 10 vuoden kuluttua seurustelun aloituksesta ja lapsiakin jo oli. Kyllä niitä suhteen kelaamishetkiä oli sitä ennen parinkin pahemman kriisin verran. Toiset pysyvät yhdessä ja toiset kriiseissään eroavat. Nyt taas on arki harmaata ja parisuhde kyllästyttää. Ihan normaalia elämää siis pitkässä suhteessa.
ennen yhteenmuuttoa, ja viimeistään silloin pitäisi olla myös hääpäivä sovittuna. Ja lapsia ei pitäisi tehdä ennen kuin häät on pidetty.
Vanhanaikaista, joo, mutta pidemmän päälle kannattaa. Kaikki tietämäni pariskunnat, jotka ovat toimineet kuvatulla tavalla, ovat edelleen yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä olemaan ihan viimeisenä mielessä. :D
Ap
ja sitten he yhdessä päättivät pitää puolen vuoden tauon. Siis sulassa sovussa sopivat, että ottavat etäisyyttä jne.
Näin kesäkuussa. Syyskuussa mies kohtasi minut työasioissa. Juttu luisti alusta alkaen, nähtiin töiden takia muutaman kerran ja marraskuussa mies pyysi kanssaan elokuviin ja syömään. Kertoi ihan rehellisesti, mikä tilanne.
Joulukuussa menin mukaan miehen sukujuhliin, tammikuussa muutimme yhteen asumaan. Tätä ennen mies oli exänsä kanssa puhunut asiat selviksi. Exä halusi palata yhteen ja pitää ne sovitut häät, mies ei.
Nyt meillä on miehen kanssa 3 lasta ja yhteistä elämää takana 12 vuotta. Ei mies sitoutumista pelännyt ja on hyvä isä. Jotain muuta siinä edellisessä suhteessa oli, että eivät menneetkään naimisiin 9 yhteisen vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lehmän saa ilman avioliittoa niin miksi ottaa sitä vastuuta myöhemminkään! Näinhän se oikeasti on!! Kypsymättömät ihmiset haluaa kokea sitä ihastumista uudelleen ymmärtämättä miten vakaa suhde voi olla antoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä eloa siinä miehen rinnalla, tosiaan enemmän molemmin puolista huomioimista ja elämän rakentamista kivaan suuntaan. Siihen ei tarvita pakosti häitä tai lapsiakaan...
jos sellaista edes aiotaan.
Itse en suostunut muuttamaan yhteen ennen vihkimistä.
Jos kihloihin mennään tyyliin "naimisiin 5v päästä", homma ei tule toimimaan. Miksei voi mennä heti naimisiin?
Meillä ollut suhteessa vaikeuksia, pettämistäkin. Kerran olen lähtenyt, sitten aloitettiin uudelleen. Mies aina sanonut, että sekoiluista huolimatta rinnalleen haluaa vain mut.
En tiedä, mitä paskaa sekin sitten on. Mutta tuo, että mies sanoo, ettei tiedä haluaako sua enää... Lähde.
Jos pystyt, lunasta mies asunnosta. Vai voiko mies lunastaa sut? Tai sitten otat nyt yhteyttä kiinteistönvälittäjään. Katsot, miten mies reagoi. Ehkä säikähtää, kun tajuaa menettävänsä sut
Tai muuttakaa erilleen vähäksi aikaa ja katsokaa, haluatteko palata yhteen.
Tai sitten pidät tuota suhdetta varalla ja alat etsiä uutta.
Vastaavanlaisessa kuviossa minulle kävi vähän huonosti. Tämä ei tarkoita että sinulla aloittaja täytyy käydä, voihan se tosiaan käydä niinkin että vähän harkittuaan mies varmistuu siitä että haluaa olla sinun kanssasi ja menette naimisiin.
Minä tapasin exäni 32-vuotiaana. Kihloihin mentiin vuoden päästä, ja molemmille oli selvää että kihlaus on avioliittolupaus, vaikka ajankohtaa ei sovittukaan. 2 vuotta kihlauksesta aloin kysellä avioliittoasian perään varovasti, ja mies ilmoitti että häntä kammottaa sitoutuminen ja tarvitsee aikaa. Tästä vielä pari vuotta niin mies alkaa ottaa etäisyyttä ja sanoo kaipaavansa yksinäisyyttä ja rauhaa omaan henkiseen kasvuunsa. Muuttaa erilleen mutta haluaa että ollaan yhdessä. Minä odotan ja odotan. Lopulta olen 37-vuotias kun mies ilmoittaa, että ei halua ikinä naimisiin eikä itse asiassa edes vakituista parisuhdetta enää. Hän kaipaa yksinäisyyttä ja rauhaa. Voisimme tapailla seksin merkeissä ystävinä mutta ei sitoumuksia tai perhe-elämää. Siinä vaiheessa minä lähdin, harmittaa vaan pirusti että minulla oli haaveena ne lapsetkin mutta nyt on jo ikää sen verran ettei niitä kyllä enää aleta tekemään jos joskus vielä miehen löydän edes.
jättää kihlasormus keittiön pöydälle ja lähteä pariksi päiväksi pois miettimään asioita. Sormuksen vieressä olisi mun puhelin ja lappu, jossa olisi linkki tähän keskusteluun.
Mutta mihin mä menisin? En halua, että kukaan tuttu saa tietää tästä.
omalle ystävälleni kävi noin. Mies tosin myös petti, mutta ystäväni ei halunnut sitä nähdä. Elivät samassa kodissa,mutta mies biletti, häipyi omille teilleen, ei huomioinut ystävääni mitenkään. Ja mitä teki ystäväni, mateli kotona,ruikutti, itki ja oli yksin kun mies hillui kaupungilla kavereiden kanssa.
Noh, 6kk tätä kesti ja sit mies tuli häntäkoipien välissä takasin ja tietenkin ystäväni, otti miehen takasin. Nyt heillä on 2 lasta, ovat naimisissa, oma koti jne.
Mutta ystäväni on onneton, haavat vuotaa vieläkin, mies ottaa puoliksi vastuuta lapsista / kodista, mutta edelleen käy joka kk baarissa / kaveritapaamisissa ja joka viikko istuu jonkun kanssa lähibaarissa 1 tai 2 tai 3. Nämä ihmiset yli 30v.
Kai se riittää sit kuitenkin ystävälleni sillä ei hänestä ollut aikoinaan lähtemään niin nyt ei ainakaan. Mutta itselläni ystäväni päätös odottaa miestä soti aikoinaan vahvasti omia ajatuksia vastaan.
Sillä itse koen niin että ei se mies siitä muutu..koko ajan jollain tapaa pelkään ystäväni puolesta,koskahan mies taas saa oikkunsa ja alkaa katumaan heidän yhteistä elämää. Olen vaan niin surullinen ystäväni puolesta, hän on kaunis ja hyvätahtoinen ihminen.
Sinulle en voi muuta sanoa kuin että mieti tarkkaan haluatko olla kynnysmatto. En tunne teitä, joten sinun itse on kuunneltava sydäntäsi ja mietittävä kuka olet ja mitä haluat!
Mutta HUOM! nyt ystävälläni on 2 ihanaa lasta, joten paljon myös hyvää, ihanaa ja ainutlaatuista on tapahtunut! En koskaan voisi kuvitella, että en saisi tuntea näitä 2 lasta, toinen on kummilapseni ja välitän heistä valtavasti.