Päiväkotilasten vanhemmat! Onko kaikilla ollut jo vasu-keskustelu? Meillä ei!!

Jos onkin jotenkin unohtunut. Joulu on kiireistä aikaa päiväkodeissa, mutta nyt on hyvä aika pyytää. eikä tosiaan varmasti ole huolta tytöstäsi. :)

Viime vuonna toiselle lapsellemme vasu-keskustelu järjestettiin ajallaan ja kun lapsi jäi kotiin jäädessäni äitiyslomalle, kasvunkansio oli päivitetty ja siisti.



Toisella lapsellamme taas vasu-keskustelua ei pidetty, ja kasvunkansioonkaan ei oltu tehty mitään, kun jäi tauolle päiväkodista. Täällä kotona olen sit siivoillut, kun kansio pursuaa piirustuksista, joita lapsi on itse sinne lisäillyt. Harmittaa kyllä, kun tuolta vuodelta 2010-2011 ei ole toisella lapsella mitään kasvunkansiossa, eikä vasuakaan...

Hoitaja oli paljon sairaana, joten aina siirtyi ja lopulta tuli kesä.



Nyt uusi ryhmä ja uusi hoitaja ja vasu pidettiin. Aivan yhtä tyhjän kanssa. Diipadaapaa ja sellaista yleishömppää. Jos oikeita asioita on, niistä pitää keskustella heti hoidon alussa tai kun ne tulevat esiin. Hoitajakin vain huokaili että mitähän hän tähän kuponkiin nyt kirjoittaa.

Mutta sovittiinkin et pidetään tammikuussa kun marras-joulukuussa oli niin paljon kaikkea muuta häslinkiä.

Kummallista kuulla että näin yleistä tämä vasuttomuus. Lapsen kehityksen seuraaminen ja pohtiminen on olennainen ja tärkeä osa hoitajan ja vanhempien välistä yhteistyötä.Vasun puuttumnen on asia joka vanhemman ehdottomasti kannattaa ottaa puheeksi.

Hoitaja oli paljon sairaana, joten aina siirtyi ja lopulta tuli kesä.

Nyt uusi ryhmä ja uusi hoitaja ja vasu pidettiin. Aivan yhtä tyhjän kanssa. Diipadaapaa ja sellaista yleishömppää. Jos oikeita asioita on, niistä pitää keskustella heti hoidon alussa tai kun ne tulevat esiin. Hoitajakin vain huokaili että mitähän hän tähän kuponkiin nyt kirjoittaa.

Eihän sinne tietenkään tarvitse tulla mitään parannusehdotuksia vaan vain jatketaan samaa rataa, mutta oman lapseni kohdalla 3-vuotiaana kiinnosti leikit ja kaverisuhteet päiväkodissa, miten osoittaa suuttumusta, minkälaiset perustaidot ovat esim. hienomotoriikassa ja motoriikassa ylipäätään jne. Ei meillekään tullut mitään järisyttäviä kehittämisen painopisteitä mutta oli kiva kuulla, miten siellä päiväkodissa oikeasti sujuu, kysellä ja vertailla, miten lapsi suhtautuu asiaan päiväkodissa ja miten kotona.

Meidän lapsi oli tuossa vaiheessa todellinen tuppisuu päiväkodin tapahtumista, joten siltä osin oli kiva kuulla asioista. Kotona myös aina yritti väittää, ettei osaa kenkiä laittaa jalkaansa, vaikka päiväkodissa sujui sekin ihan normaalisti. Oli kiva kuulla, että osaa kuperkeikan, mutta yhdellä jalalla hyppiminen oli vielä haasteellista. SAmalla hoitaja kertoi, miten näitä asioita harjoittelevat. Sama juttu saksien ja kynän käytössä, palapelien tekemisessä jne. Lapsi sai leikkiä ja puuhata, mutta taitavat hoitajat tekivät omat päätelmänsä siinä sivussa ja kertoivat sitten vanhemmalle. Missään nimessä ei ollut mitään turhaa diipadaapaa!

Että ihan päiväkodin työntekijöitten piti kertoa, että lapsi osaa kuperkeikan, mutta ei hypi yhdellä jalalla. Tai että ette itse ole opettaneet lasta laittamaan kenkiä jalkaansa, vaan sekin on ollut tarhan vastuulla ja heidän piti sulle kertoa, että lapsi osaa, ja sama kaikkien muittenkin taitojen kanssa. Tuohan just on sitä diipadaapaa pahimmasta päästä.

että minä tein täyskäännöksen tuon vasu-ajatukseni kanssa sen jälkeen, kun lapsellani ollut oma vasu 2,5-vuotiaana. Siihen mennessäni ajattelin, että "aika turhaa". Mutta keskustelun jälkeen olen huomannut, miten paljon tukea se toi omaan kasvatustyöhön. Keskustelussa hoitaja vinkkasi, että lasta voisi opettaa jo pois vaipoista. Siitä sain rohkeuden kokeilla lapsella vaipattomuutta (pottaillut oli jo 9 kk alkaen). Meni vain kaksi viikkoa niin lapsi oli täysin päiväkuiva. Olen aivan varma, että lapseni olisi vielä kolmivuotiaanakin ilman tuota keskustelua. Ja tuo vaippa-asia nyt oli vain yksi konkreettinen juttu. Paljon sellaista hyödyllistä ammattinäkökulmaa lapseni kasvatukseen ja arkeen sain lapsen hoitajalta. Suosittelen siis suhtautumaan avoimin mielin keskusteluun niin oikein hyvä tulee.

Lapsi siis oppi kuperkeikan päiväkodissa eikä kotona. Tekeekö se nyt minusta huonon äidin? Toki heti kun oppi sen, halusi näyttää sen kotona, mutta en antanut kokeilla, kun luulin, että yrittää matkia vain isompia serkkujaan.



Jos et kykene yhtään katsomaan avoimesti ammattilaisten huomioita lapsestasi vaan nurkkakuntaisesti päätät, että sinä tiedät kaiken parhaiten, ovat vasu-keskustelut takuulla sinulle turhaa. Mutta etpä kykene minkäänlaiseen kasvatusyhteistyöhönkään. Lapsesi ovat niitä, jotka eivät koskaan tee mitään pahaa, koska eivät tee niin kotonakaan, ja kun aikanaan aloittavat koulun, olet varma, että tiedät, minkälainen oppija lapsi on, koska kotona on tietynlainen.



Huoh, sinun takiasi ammattikasvattajat joutuvat tekemään valtavan työn lapsesi kanssa mutta kiitosta he eivät siitä saa. KOetathan kuitenkin tajuta, että nämä ihmiset ovat lapsesi kanssa 8 tuntia päivässä viisi päivää viikossa. Kai hekin jotain tietävät lapsesi päivästä vai eikö sinua kiinnosta?