Kun mies ei halua lasta..

Voi että kun onkin asiat menneet paremmin kuin hyvin:) oon niin ilonen kun kuulen happy ending-tarinoita niiden kurjien sijaan..kuinka ei oo rahaa,eikä koulutusta kun jäi koulu kesken eikä suhteellekkaan kuulu hyvää.ihana että teillä päinvastoin!!

itelleni tehtiin justa viikko sitten leikkaus joka jollain tapaa laitto ajatteleen asioita,vaikkei mistään hengenvaarasta ollutkaan kyse.nyt haluan lasta vielä enemmän kun ennen,jos mahollista:) luulen kyllä,että avokin on aika pehmennyt ajatukselle mitä sen juttuja nykyään kuuntelee...ainoo vaan tää koulu..pitäis ens syksyyn jaksaa tarpoa..puuh..mut oon sinnikäs,ja eihän sitä koskaan tiiä jos vaikka tärppää ehkäsystä huolimatta..salaa sitä toivoen;)

mut kiitos sulle positiivisesta ja tsemppaavasta palautteesta!ja hyvää joulua:)

olin itse melkein 21v. kun sain pienen pojan.nyt hän on 2 vuotta. voin sanoa että minusta on hyvä tehdä nuorena lapset. juttele vaan miehellesi ahkerasti ja kysele onko mitenkään mahdollista.älä luovuta niin kyllä varmasti onnistuu.

ja jos salaa jätät ehkäsyn pois niin huonolla tuurilla susta tulee yh! että juttele miehes kanssa ja toisaalta mikä kiire?? mä pitkään kuumeilin lapsesta mies jyrkästi kieltäyty yhessä vaihees mulla oli koulu niin tärkee että sillon sattumalta mies just kuumeili ja pidin sitä vähän pöljänä...sitten yks kaunis päivä unohdin ehkäsyn alottaa ja muistin kunnes oli jo liian myöhäsitä nähtävästi, minkäs sille voi ja mieskin oli ilonen..



mutta miehelläs voi pyöriä mielessä vapauden menetys ym. joten yritä onkia tietoja häneltä ja ymmärtää miksi hän sitä lasta ei halua ehkä sitten paremmin ymmärrät.. :)



mamma ja mico1v2kk

että " mies ei halua lasta" . Tuon ikäisen ei kuulu haluta lasta! Mites opiskelut? työelämä? Mä en kertakaikkiaan ymmärrä myöskään sitä, että etkö halua elää ensin parisuhteessa miehesi kanssa, tehdä kaikenlaista, nähdä maailmaa ensin? En minäkään todellakaan halunnut lasta 21-vuotiaana!Sinun on vaan odotettava tai otettava se riski että jäät lapsen kanssa yksin.

Moi! Minäkin tahtoisin jo kovasti oman pienen vaavin. Ikää itselläni on 22 ja miehelläni 24. Kesällä täytämme kummatkin vuosia taas. yhdessä olemme olleet vuodesta 2000. Eli jo aikas kauan. Kihloissa olemme myös. Vauvasta olen puhunut miehelleni, johon hän sitten tiuskaisi ettei koskaan halua lapsia. Toivottavasti ei ollut tosissaan sillä haluan joku päivä sen oman vauvan! Miestäkään en haluaisi enää lähteä vaihtamaan...

..tota oon kuullu niin kovin monelta taholta;miks jo nyt haluut lapsen,menetät vapautes plaplaplaa.harmi vain kun en itse nää asiaa ihan noin.tiiän toki että kaikki muuttuis eikä olis omia menoja niin kuin nyt, poikakaveri tietää myös ja onkin sanonut ettei häntä haittaa nuorena tulla isäksi, mutta hänelle tärkeintä on että mulla on koulutus.koulua on siis vielä 1,5 vuotta edessä ja se harmittaa..viihdyn kyllä koulussa mutta jokin muu pyörii mielessä:) avolla on vakkari duuni ja ok palkka joten taloudellisesti en usko että köyhyys ja nälkä yllättäisi perheenlisäyksen myötä.

yhessä me ollaan oltu yli 3vuotta,asuttu yhessä 2 ja kihloissa oltu reilu vuosi,että ei tässä kukaan yh:ksi jäisi vaikka ylläri tulisi sen verran vakavissamme ollaan,aborttia emme tekisi(mies samaa mieltä.)eipä silti,en halua pettää miestäni ja tulla salaa raskaaksi,sehän olisi ihan kamalaa!!eli periaatteessa ongelmana on, että avoa vaan pelottaa onko hänestä niin vakavaan ja pysyvään rooliin ja miten kävisi minun tulevaisuuteni työn/opiskelun suhteen...

ehkä annan sen toiset 1,5 vuotta kypsytellä itseään ja ajatusta lapsesta ja riudun haaveeni kanssa yksin;)

..vielä että baarit ja seikkailut eivät välttämättä kiinnosta jokikistä kakskymppistä,kuulumme heihin joita ei kiinnosta.saunominen,hyvä ruoka ja ystävät kylässä on tylsän kuuloista mutta meille nautinnollista,toisin kuin astmaattiselle avolle baarissa savussa istuskelu tai minulle känniörveltäjien iskuyritykset.kaikilla meillä on tapamme elää..ja minusta se on ok. kun kaikki eivät halua samoja asioita!

eli ymmärsin ihan väärin ton sun jutun..miehes on vaan " huolissaan" mutta sehän on tois ihanaa että toinen välittää ja jaksaa tukee että koulu olis hyvä käydä..



ite oon nyt siinä tilassa että poika menee 1v4kk hoitoon koska 2v olis viellä lähihoitja kouluu jäljellä ja en haluis viellä palata mutta ei se koulukaan jousta näissä jutuissa ja en voi sitäkään venyttää monilla vuosilla pahimmassa tapauksessa joudun alottaa ihan alusta... joten sillä tavalla neuvoisin käymään kolun loppuun koska kokemuksesta voin sanoa että se sitten harmittaa ettei töihin pääse vaan takas tylsään kouluun..



mitä noista baari jutuista mä oon ihan samalainen mun " villi" nuoruus oli sillon kun olin 14v sillon kun tapsin mieheni, se 14-15v meni dokaten joka vkl kavereiden kanssa sen jälkeen menin töihin koulun ohella ja olin joka vkl töissä joten eipä tullu juotua joten se jäi ja totuin siihen kävin baarissa kerren ennekuin täytin 18 sillon poikaystäväni täytti 19v ja mentiin sitä juhlii sit tietty omat 18v synttärit ja oon nyt 20v ja tän hurjan 2 vuoden aikan kun oon ollu täyikänen oon baarissa käynyt 4-5 kertaa hurjaa!!! :D mä en vaan viihdy siellä kattoo pissaliisojen kiljumista :S ei kiitos! ja jos meen baariin meen tanssii sinne, se on ainut asia jota kaipaan siitä elämästä tanssiminen! :P on mullakin haaveet ;)



joten ymmärrän sut täysin..mä kuumeilin sillon ennen kun huomasin että olin raskaana mutta poika oli " vanhinko" jätin pillerit alottamatta menkkojen jälkeen ja se oli siis puhas unohdus..(dementikko) :D



noh yritä nyt pärjää tän asian kanssa..toivotaan että pääsette yhteis ymmärrykseen ja ei tämä 20v äitinä olo oo mitään tuskaa vaan paremmin sanottuna ihanaa! <3



mamma ja mico1v2kk

Kiva että ymmärsit:) ja tottahan toi on,että koulu loppuun.ja voinhan kai raskaana ollessani käydä koulua..eli ens syksynä vois jo alkaa yrittään ja silti koulu kerkeis loppua.meijän luokalla on kaks raskaana ja jäävät äippälomalle helmikuussa ja jollain tapaa ei käy kateeks just sen takia että koulu jää niin kesken.että kai mussa pieni sisäinen järjen ääni vielä jyskyttää kun ymmärrän tän koulutus asian tärkeyden..ja viihdyn kyllä koulussa:)

ehkä mä vaan toivon tiedon siitä mun avolta,että sekin haluaa..sitten vaikka ensisyksynä.saisin toivoa ja " odotuksen" iloa:)

oon niin ilonen sun puolesta mamma 1985 että oot nuoriäiti ja vielä iloinen siitä:)!! hoidin yhtä mico-nimistä päiväkotiharjottelujaksolla ja se oli ihan poika..ehkä sunkin mico on;) *so happy for you*:)

Harmillista kun miehesi niin sanoi:( mutta toisaalta ei ehkä tarkoittanut asiaa niin jyrkästi..kannattaa kyllä varmaankin ottaa asia puheeksi kunnolla,jos miehesi ei oikeasti halua lapsia.jos itse niitä kuumeilet on ehkä hyvä tietää mitä jatkossa tapahtuu, jospa vaikka elät väärän ihmisen kanssa..toisaalta,mieli muuttuu ihmisillä nopeastikkin.kannattaa jok.tap. jutella asiasta enemmän!ja valoisaa vuotta sulle 2006:)

Kiitos ja samoin sinulle ja muillekin hyvää alkanutta uutta vuotta =)

Olen huomannut miehen puolelta lämpenemistä.. Kun hänen siskonsa sai kaksi lasta lähiaikoina. Hänellä ei ole ollut ennestään kokemuksia pienistä lapsista..

Meillä myös sama homma, minä valmistun keväällä -06 lähihoitajaksi, mutta mieheni aloittaa ensi syksynä vasta koulutuksen (Käynyt lukion) ja se kestää 2v:(, toisaalta onhan se ymmärrettävää, että hoidetaan ensin koulut, mutta silti nyt hirmuinen vaavikuume..Minä 20v ja mieheni 22v

..teilläkin sitten,toisin päin vaan.haluutko kertoa yoannah_ miten aattelet ton tilanteen ja luuletko että jaksat odottaa?jos toinen opiskelee ja toinen hoitaa lasta on rahaa kyllä varmasti aika vähän...mulla on jo käyny mielessä jos pitäis koulusta tauon,mutta jotenki en oo sellanen että jättäsin asiat kesken..harmittais kuitenkin siinä vaiheessa kun äitiysloma loppuis ja pitäis mennä kouluun eikä suoraan töihin.

Minä aloitin vauvasta kuumeilemisen jo noin 15vuotiaana. Välillä halusin lasta enempi ja välillä vähempi. Onneksi jaksoin kuitenkin odottaa näinkin kauan. Eli ikää nyt 20v ja mies 18v ja tyttö 6kk. Mies opiskelee (koulua jäljellä 2,5v), minä olen nyt tytön kanssa kotona, opiskelen terveydenhoitajaksi (koulua jäljellä 3-4v). Ensi syksynä olen todennäköisesti menossa opintoja jatkamaan. Minua ei myöskään baarissa juoksentelu ole kiinnostanut, olen saanut tarpeeksi luuhata pitkin kaupunkia 17vuotiaana, miehellä nyt menojalka vielä toisinaan vipattaa, mutta uskon että hänkin siitä rauhottuu, kun ikää tulee muutama vuosi lisää. Meillä tyttö oli ihan tekemällä tehty ja tämä on kyllä ollut ehdottomasti elämäni onnellisinta aikaa, enkä ole pätkääkään katunut, vaikka koulu jäi tauolle. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta kaikkeen tarpeelliseen kyllä riittää. Ainoa asia joka harmittaa on juuri tuo että tyttö joutuu menemään hoitoon yksi vuotiaana. Ammattikorkeasta saa olla 2 vuotta pois ja olenkin usein miettinyt, että jos olisin tytön kanssa kuitenkin kotona 2 vuotta, mutta toisaalta olisi kiva saada opinnot aiemmin päätökseen. Minua ei kouluunmeno harmita ollenkaan (olen kuullut hoitoalan työpaikoista niin paljon p*askaa, että mielummin olen koulussa kuin töissä, tosin raha jossain määrin ratkasee). Mutta että näin meillä. Tuli nyt vähän sekava stoori, mutta yritä saada selvää.

..että teillä järjestely toimii ja asiat on mallillaan:) toivon samaa omalle kohdalle myös!eihän tuo koulun keskejättö/tauko siis maailmaa kaada ja mulla kun on enää vuosi jäljellä,varmasti jaksaisin sen vielä käydä vaikka vauveli siinä välissä tuliskin!mutta eiköhän tuo mies tuosta lämpene kun tajuaa että ei tarvitse olla vakkariduunia,omaa taloa ja isoa liksaa että voi perustaa perheen.ajattelee vähän liikaa talouden kannalta tätäkin asiaa:( mutta onnellista uutta vuotta teijän koko perheelle!:)

Olen 27v ja mieheni on 30v. ensimmäisen lapseni sain kun olin juuri täyttänyt 18v ja toisen 19v. HUOM.KUMPIKAAN EI OLLUT VAHINKO!!! Lähes kaikki nalkutti että menetit nuoruutesi ja mites ne kaikki kapakat, mutta... kun ei yksinkertaisesti kiinnostanut juosta baareissa eikä kiinnosta vieläkään. Nyt olen jättänyt ehkäisyn pois, toiveissa vielä 2-3 lasta. ELI jos tahtoo paljon lapsia kannattaa aloittaa ajoissa ettei ole ikäloppu kun lapset on isoja... Mutta itse asiaan. Tehkää lapset vasta sitten kun kumpikin haluaa. Miehelläsi voi olla huoli tulevaisuudesta ja pärjäämisestä, elämä kun ei valitettavasti ole kovin halpaa lystiä... ONNEA teille sitten kun kumpikin on valmiita, nautitte siten uudesta tulokkaasta kumpikin " täysin rinnoin" .

Kai minun täytyy vain odottaa... Toisaalta tuntuu, että miehenikin haluaisi lapsen, sillä jutellaan välillä paljon asiasta, mutta sitten hänellä menee pupu pöksyyn ja sanookin, että odota nyt vaan :(.. Toisaalta voisin kyllä mennä töihin vuodeksi ja sitten uudelleen kysyä, mitä hän olisi mieltä, vai ahdistaako häntä kun palaan asiaan uudestaan sillojn? en tiedä... huh.. Täytyy odottaa vain..

toivottavasti tekin jonkin kultaisen keskitien löydätte asian ratkaisuun...

..meilläkin!!että ensin sanotaan että älä hae niitä pillereitä kun pettyneenä mainitsen että apteekkiin pitää taas mennä.mut sitte kuitenkin asiasta ei olla täysin samaa mieltä kun keskustellaan vakavasti:( mut ihanaa että muillakin on näin!! kun on tuntunu pitkään ettei kukaan ymmärrä että tää tilanne painaa mieltä.kun eihän muut parikymppiset yleensä halua tämäntyyppisiä juttuja..mutta odottaen toivotaan että ahdinko hellittää, ja oonhan jo 1,5v jaksanu odottaa! se palkitaan sitten:)

Tsemppiä sinulel ja jaksellaan :)