Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdään, kun on takki tyhjä 5-vuotiaan kanssa?
02.01.2012 |
Kova kuri ja johdonmukaisuus ei tuota tulosta, olen vajonnut masennukseen lapseni käytösongelmien johdosta. Kotona ei ole enää kivaa, 5-vuotias uhmaa jatkuvasti ja jankuttaa vastaan, on näsäviisas eikä ymmärrä syy-seurauslogiikkaa tippaakaan. Jäähylle menee useamman kerran päivässä kun ei lopeta epätoivottua käytöstä; kun jäähyn jälkeen keskustellaan siitä miksi sinne jäähylle mentiin, lapsi on aivan puulla päähän lyöty ("en tiedä, miksi?"). Joskus jopa kesken jäähyn kyselee ihmeissään että miksi hän on jäähyllä...syiden luulisi olevan selviä, niin törkeästi hän on saattanut käyttäytyä.
Viime kuukausina olen alkanut väsymään lapsen kanssa totaalisesti. Isänsä on vuorotöissä joten arki on käytännössä minun vastuullani ja usein huomaan, etten jaksaisi koko lasta ollenkaan. Olen nukkunut kamalasti, lihonut, laiskistunut. Jos joku sukulainen pyytää poikaa hoitoon, en kaipaa häntä vaikka olisi viikonkin poissa, olen vaan kiitollinen rauhasta.
Lapsella ei ole mitään välivaihetta, on vain on/off-katkaisin. Joko riehuu, hyppii, juoksee, voimistelee, tanssii, hyppii vähän lisää, puhuu liian lujaa ja pitää outoa mölinää TAI sitten nukkuu. Päiväunia ei tosin ole nukkunut vauvaiän jälkeen ja joka ikinen päivä hän kysyy että miksi on mentävä levolle. Ilman tuota vajaan tunnin lepohetkeä (= lapsi hiljaa sängyssä kirjan kanssa) tulisin varmaan oikeasti hulluksi, niin vauhdikasta meillä on. Ennenkuin kukaan antaa mahtineuvoa "vie lapsi pihalle", kerron että kyllä hän ulos pääsee- mutta ei koskaan yksinään, sillä vaarantaju puuttuu kokonaan eikä osaa toimia ikäistensä kanssa ollenkaan (mm. aggressiivinen käytös, vaikeus ymmärtää muita, tietynlainen kasvosokeus eli voi lähteä vieraan aikuisen perään luullen häntä vaikkapa isäkseen). Puistossa jos ollaan, minun pitää vahtia häntä kuin haukka ettei juokse keinun alle tai karkaa alueelta. Tälle lapselle sattuu ja tapahtuu sitten jatkuvasti!!
Mistä apua omaan jaksamiseen? Poika käy toimintaterapeutilla ja osastojaksokin tulossa.
Kommentit (3)
Olisko mahdollista yrittää saada tukiperhettä jossa lapsi kävisi kerran kuukaudessa vuorokauden tai pari ? Saisit levähtää.
Millaisia käytösongelmia lapsella on ? Voiko oikeasti olla niin että esim. raivostuessaan ei enää jälkeenpäin muista mitä teki ? Olen törmännyt tällaisiin lapsiin jolla esim. jotkut ruoka-aineet ja lisäaineet sotkivat kemiaa niin että saivat kovia raivareita ja niiden jälkeen ei välttämättä kunnolla muistettu mitä tapahtui ja lääkärin mukaan liittyi allergiseen reaktioon ja lapsi ei oikeasti tiennyt mitä teki, ongelma loppui kun lapselle löydettiin sopiva ruokavalio.
Itseäni on hieman auttanut raskaissa vaiheissa kun olen ajatellut ettei lapsi tahallaan tai minua kiusatakseen ole hankala vaan johtuu sairaudesta. Mutta silti meinaa välillä pinna katketa.
Toivottavasti sinulla on jotain omia harrastuksia joiden parissa saat välillä "nollata" ajatuksesi ja levähtää jatkuvasta vastuusta. Voitko käydä jokaviikko jumpassa tai jossain muussa harrastuksessa niin että jos miehesi ei ole kotona niin joku muu voisi katsoa lasta sen aikaa ? Minusta on helpottavaa kun voi odottaa jotain omaa hetkeä ja tietää saavansa sen välillä.
Oletko löytänyt mitään sellaista lapsen kanssa tehtävää juttua joka olisi teistä molemmista mukavaa ja rentouttavaa yhdessä (pääosin siis) ? Esimerkiksi se että luet kirjaa lapsen kanssa,käytte metsäretkellä tai jotain ?
Tsemppiä ja jaksamista kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hieman vanhempi erityislapsi, ja päivät ovat todella haastavia. En todellakaan kaipaa lastani, jos olen vaikkapa ulkomaan matkalla :(
Tarvitsette apua. Esim. tuo puutteellinen vaaran taju ja energisyys viittaa hieman ADHD-oireisiin... Olisiko sinun mahdollista päästä neuvolapsykologille tai voisiko KELTO tarkkailla lastasi?
Olen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa, että tarvitset ehdottomasti omaa aikaa, se että tietää milloin saa olla omassa rauhassa on ainakin minulle ihan valtava energiapankki!
Jos saisit sellaisen edes kerran viikkoon muutamaksi tunniksi, jotka olisivat lapsen kanssa ja sinä saisit levätä.