Jos olisit minä, niin mitä tekisit?
Pituus 160cm. Paino 90kg. Ikää 35v.
Takana lukuisia laihdutusyrityksiä teini-iästä lähtien mm. seuraavin metodein:
-paasto
-oksentaminen
-nutraus ym. vastaavat
-Tolosen pillerit sun muut vastaavat
-Painonvartijat
-personal trainer
-käynnit ravintoterapeutilla aikanaan koulun ohella että YTHS:llä
-omaehtoiset liikunta"puuskat"
-hypnoosi
-karppaus
Tietotaitoa on siis kertynyt niin terveysviranomaisten kuin oman (kantapäänkin) kautta.
Miksi mikään ei toimi? Miksi en pysty?
Olen niin väsynyt tähän jojoiluun. Elämässä kaikki muu on ok; on töitä, on hyvä puoliso, ei perussairauksia... Lihavuuteni ei siis johdu mistään kilpirauhasen vajaatoiminnasta tms. Veriarvoni ym. ovat ok.
Mitä sinä tekisit, jos olisit minä?
Kommentit (9)
vaan tekisin pieniä elämäntapamuutoksia, sellaisia jotka ei ehkä näy painossa ollenkaan, mutta pitkän ajan kuluessa se kuitenkin toimii.
Aloittaisin ensin vaikka yhden tai kahden lihottavan ruokalajin, joita syön usein, vaihtamisella kevyempään vaihtoehtoon. Siis vain yhden tai kahden, ja tarkoituksena on opetella syömään sellaistakin ruokaa, joka ei oikeastaan maistu ihan herkulta, mutta kun sinnikkäästi syö, niin kyllä siitä alkaa jossain vaiheessa pitämään. Kun ne pari ruokaa on korvattu näin, voi alkaa muuttaa jotain seuraavaa, pientä asiaa.
psykologin/psykiatrin juttusille selvittämään, miksi syön liikaa.
Laittaisin itselleni ruoka-aikalistan ja määrittäisin ruoka-annosteni suuruuden. Sitten yrittäisin pysyä tässä.
Aamiaiseksi 1 jugurtti, 1 leipä ja kahvi tai tee tms maidolla tai ilman.
Lounas
Välimpala hedelmä
Päivällinen
Iltapala - ehkä ei muuta kuin hedelmä eikä mitään ruokaa kl 18 jälkeen.
Mahdollisesti kirjoittaisin ylös sen mitä syön, mutta kyllä yhden päivän syömiset pystyy pitämään mielessä seuraavaan päivään saakka niin että voi miettiä, että söinkö eilen normaalisti vai kuin hevonen. Jos oli normaali, niin unohdan. Jos liikaa, niin se oli sitten siinä - en ottaisi siitä itselleni mitään taakkaa tai huonoa omaa tuntoa enkä yrittäisi syödä vähemmän tuona seuraavana päivänä.
KÄVISIN KÄVELYLENKILLÄ JOKA PÄIVÄ, JOTAIN 45 min - 1 tunti.
Harrastaisin hyötyliikuntaa silloin kun se on mahdollista.
Opettelisin laittamaan kivaa arkiruokaa - siis helppoja ruokia (jos semmoisia on) suhtkoht pieniä määriä ja yksinkertaisi ruoka-aineita. Esim. munakkaita erilaisilla täytteillä, keittoja, patoja, yms.
En laittaisi jälkiruokia ja leipoisi. En söisi pullia ja kakkuja muuta kuin joskus.
Makeiden halu katoaa, jos syö kunnon ruokaa.
En juopottelisi muuta kun joskus. Alkoholi tukkii aineenvaihduntaa ja on kaloripitoista.
Et kait oikein muuta voi tehdäkään!
nyt raskaana niin uusi homma edessä kesällä. ;)
Mutta aloitin laihdutuskuurini ihan tiedostamalla että teen elämänmuutoksen. Laihdutuskuuri sanan mukaan laihduttaa jonkun ajan ja mitä sen jälkeen? Sitten tarvitaan se elämänmuutos tai palaa samaan vanhaan jonka takia on lihava.
Minä laihduin muuttamalla valintoja.
Ostan ensin terveellisemmän, muutan sen terveellisempään ja sen terveellisempään. Siis jos vaikka ajatellaan että töissä ostat aina wienerin niin korvaa se Berliininmunkilla, sen voi pullalla, sen peruspullalla ja sitten voitkin valita muutaman keksin ja kohta vaikka jonkun hedelmän?
Välillä saa repsahtaa, mieti aina kokonaisuutta. Joku pystyy olemaan viikon syömättä herkkuja ja repsahtaa päiväksi. Minusta helpompaa on pieni ilo päivään! :)
Ruuassa kannattaa tehdä samoja pieniä valintoja. Pizzaa saat tilata, vähennä ensin päälysistä kalorit ottamalla ensin pois kaikki rasvaiset makkarat ja sitten liha. Kasvispizza on taas parempi valinta energialtaan.
Osta kokonaisen suklaalevyn sijasta pari pätkistä, kermajäden sijasta maito, soija tai sorbetti? Huomaatko mitä ajan takaa? Saat kaloreita mutta ne vähenee. Kroppa ei edes tajua että et herkuttele. Samalla voit tutustua uusiin ruokalajeihin ja miettiä uusia tapoja herkutella. Minut kaataa yleensä kauppareissu: jos ei ole heti mielessä mitä saa syödä ja mikä olisikin ihanaa niin se vaarantaa hoikentamisen.
Lisää kasviksia, vaihda vaalea vilja tummaan. Pastat ja kaikki tarkista tummaan. Älä syö liikaa leipää: sillekin on rajoitus ruokaympyrässä..
Liiku alussa 1-2 kertaa viikossa. Merkkaa aina kalenteriin kun käyt.
Älä rehki liikaa ja lisää vaikka kävelymatkaa tai ota muutama juoksuaskel kävelymatkalla jonka teet viikottain. Kohta huomaat kun kunto kohoaa ja sitten lisää määrää max. 3 kertaa viikossa, joka on jo paljon kun säännöllisesti teet.
Vinkki: älä jätä kaikkea viikonloppuun!
Kokeile uusia asioita: vesipyöräily voisi olla hauskaa? Tai spinning? Ehkä ne jumppatuntien liikesarjat ei ole sun juttu?
Näillä minä joka hikoilin jo katsellen kuntosalin juoksulaitetta voin juosta kymmeniä kilometrejä.
Kannattaa miettiä miksi tahtoo laihtua ja olla itsensä paras kaveri tsemppaamisessa.
Osta vaikka uusia vaatteita kun saat muutaman kilon pois, luvata hieronnan 10 kilon voiton kunniaksi, kampaajan tai kasvohoidon? Vie perhe piknikille keväällä tai jonnekin hauskaan paikkaan, vaikka Puuhamaahan (jossa voit itsekin osallistua)
Nauti saavutuksistasi.
Nuo edellä esitetyt ruokapäiväkirjat, hitaat ja pienet muutokset lienevät sinulle jo tuttua kauraa. Eivät ole näemmä toimineet.
Kyse ei ilmeisesti ole siitä, ettet tiedä miten toimia. Lihavuus on oire jostakin. Fyysistä syytä ei näemmä ole, joten syyn on oltava henkinen.
Hoida syy (psyyke) ensin alta pois, niin oireet (lihavuus) katoaa miltei itsestään.
ylipaino on selvästi seurausta ongelmasta, joka pitää ratkaista. Mikäli tieto-taitoa ja ammattitukeakin on kokeiltu, ei ongelma ole ravintsemuksen ja liikunnan tasolla. - Nyt sinun pitäisi selvittää MIKSI syöt liikaa, mitä tarvetta yrität tyydyttää tai mitä haavaa lääkitä.
Toki ravitsemusterapeutit ja kunto-ohjaajat voivat olla tukenasi laihdutusprosessissa, mutta jotta prosessi onnistuisi ja paino pysyisi aisoissa ja jojoilu loppuisi, sinun on myös parannuttava oireellisesta syömisestäsi. Parantuminen lähtee ongelman syiden oivaltamisesta ja niihin tarttumisesta.
Onhan tuo ollut mielessä, että taustalla voisi olla muutakin...
En itse suoralta kädeltä osaa itseäni psykologisoida, että mitä siellä voisi olla. Lapsuus oli hieman alkoholihuuruinen (isäpuoli oli alkkis), mutta ei mitenkään erityisen traumaattinen.
Mitähän kautta kannattaa edetä? Julkisella puolella taitaa olla akuutimpia tapauksia jonossa... Osaisiko joku suositella pk-seudulla hyvää yksityistä? Onko hinta-arvauksia?
ap
on liikunta ja se, ettei mitään imeliä herkkuja tuoda kotiin, eikä leivota. Terveellistä perusruokaa, mutta kasviksia reilusti. Vain hyviä täyjyväviljoja, ei valkoista ollenkaan.
Varmaan sinä kaiken tiedätkin, mutta toteutus ja itsekuri ei toimi. Millainen perhe sinulla on? Saisitko miehesi mukaan, ettei sinun tarvitse taistella yksin, ja ettei kotoa tosiaan löytyisi niitä herkkuja, ollenkaan?
Liikunnaksi suosittelen vesijumppaa, uimista, reipasta kävelyä, pyöräilyä, hyötyliikuntaa, mitä vain mikä olisi myös kivaa, ja ehkä innostuisit oikeasti liikunnasta.
Mä yllätyin kun aloin tykätä parsakaalista vasta n. 25-vuotiaana. Silloinen poikaystäväni oli terveysintoilija ja sai minutkin innostumaan terveellisistä ruoista. Jotenkin se parsakaali oli siihen mennessä ollut vastenmielinen kasvis, mutta kun tajusin, että tämä on terveellistä ja kivannäköistä niin aloin pikkuhiljaa tykätä maustakin. Uskon että itsensä voi opettaa tykkäämään monistakin ruoista tai liikunnasta, kun vain ajattelee että tämä on minulle hyväksi. Samoin epäterveellisen ruoan voi ajatella tekevän tuhojaan kropassasi, tai ainakin hetkellisen huonon olon, jolloin sitä ei enää tee niin mieli syödä.
sinun pitää unohtaa ajatus laihduttamisesta ja dieetistä. Päätät alkaa elämään terveellisemmin ja pienin askelin kerrallaan. Mitään poppaskonsteja ei ole, kuten tiedät.
Ilmeisesti et vain ole vielä riittävän kypsä, jotta kykenisit pysyvään muutokseen?