Lue keskustelun säännöt.
Te jotka inhoatte jonkun läheisenne lasta
01.01.2012 |
onko koskaan tullut mieleen että vika olisikin teissä itsessänne eikä siinä lapsessa? Jos jonkun pieni lapsi ärsyttää niin vika useimmiten löytyy aikuisen omien korvien välistä.
Kommentit (23)
juurikin 2 kaltaisten asennevamma tai vastaava. Jotakuta ärsyttää vaan kaikki lapsenomaisuus, toista ärsyttää kenties piirteet joita ei löydy omasta lapsesta jne...kateus tai muu tunnevamma. Sitä se on!On ihan normaalia ärsyyntyä joskus toisten ihmisten toilailuista ihan sama onko lapsi vai aikuinen mutta tällainen inhon tunne ei ole minusta normaalia. t. Maiju
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ärsyttävät mua suunnattomasti. En voi sille mitään mutta tunnen inhoa heti kun näen jonkun teinin esim kaupan kassalla. Pojat roikkopöksyineen tai tytöt pillifarkkuineen. Omat lapset tulevat jossain vaiheessa samaan ikään ja toivon etten ala tuntea omiani kohtaan mitään sellaista. Pikkulapsista tykkään tosi paljon kun ovat niin välittömiä ja elämäniloisia ilman mitään teennäisyyttä.
juurikin 2 kaltaisten asennevamma tai vastaava. Jotakuta ärsyttää vaan kaikki lapsenomaisuus, toista ärsyttää kenties piirteet joita ei löydy omasta lapsesta jne...kateus tai muu tunnevamma. Sitä se on!On ihan normaalia ärsyyntyä joskus toisten ihmisten toilailuista ihan sama onko lapsi vai aikuinen mutta tällainen inhon tunne ei ole minusta normaalia. t. Maiju
mutta minulla ei vain ole niihin mielenkiintoa. En jaksa loputtomasti ihailla jonkun lapsen menoa. Lienee asennevamma sitten, mutta onneksi mikään maailman laki ei pakota pikkulapsien kanssa pitkään olemaan:)
lapsista??!! Rasittavaa jeesustelua. Mun korvien välissä ei ole mitään vikaa, ja en tykkää lapsista.
Mutta yleensä sa ei tykkääminen johtuu lapsen saamasta kasvatuksesta, tai useimmiten sen puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun oikeasti kohtaa esim. erittäin lellityn tai häiriintyneen lapsen, tai jolle ei ole opetettu käytöstapoja, niin eipä silloin paljon naurata. En siis tarkoita, että läheskään aina olisi lapsessa vika, mutta joskus se vain on tai vähintään kasvatuksessa.
Menen mielummin teinin kanssa leffaan ja hampurilaiselle.
Ei tarvi kuunnella itku, kitinää, meteliä ja ym.
Pienet lapset on rasittavia ja siksi en tykkää pienistä lapsista, mutta en inhoakkaan.
Nämä inhoojat sitten varmaan hyväksyy, että myös heidän lapsia inhotaan.
Tuntuuko kivalta?
Yleensä nämä tunnepuolen asiat kyllä heijastavat vastareaktion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä pidän kaikista pienistä lapsista, mutta teinit saavat oloni usein yhtä epävarmaksi kuin silloin, kun olin itsekin teini. Olen sentään jo mummoiässä, joten aika jännä ilmiö se on. Meluisat teinipojat saavat minut varuilleni ja vähän pelokkaaksi. Onkohan muita aikuisia naisia, joilla on samoja tunteita?
mutta myös lapsia pitää kohdella kunnioittavasti ja kohteliaasti eikä niin kuten monet idiootit aikuiset tekevät eli ovat kuin ilmaa. Onko se sitten liiallista ihailua kun otetaan ihminen ihmisenä ja kenties huomioidaan jollain tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tiedän ongelma on mun mutta niin se menee. Kavereiden ihanat suloiset lapset muuttuneet ällöttäviksi teineiksi ja mua hävettää nää tunteet.
mutta myös lapsia pitää kohdella kunnioittavasti ja kohteliaasti eikä niin kuten monet idiootit aikuiset tekevät eli ovat kuin ilmaa. Onko se sitten liiallista ihailua kun otetaan ihminen ihmisenä ja kenties huomioidaan jollain tavalla?
kyllähän ne lapset vaistoavat, kun mielenkiintoa ei ihan oikeasti tarpeeksi ole ihailemaan jotain viivaa, jonka on paperille piirtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain ominaisuuksien takia. Vähän sama kuin sanoisi ettei tykkää tummaihoisista kun omaavat erilaiset kulttuuriset tavat tai ei pidä mummeleistä kun nämä haisevat pissalle...
Tulee vieläkin flashbäkit omasta nuoruudesta ja se teinien julmuus mieleen. En ikinä voisi olla esim. yläasteen opettaja. Toivottavasti tämä kammo hellittää kun oma lapsi on teini-iässä...
Yleensä pidän kaikista pienistä lapsista, mutta teinit saavat oloni usein yhtä epävarmaksi kuin silloin, kun olin itsekin teini. Olen sentään jo mummoiässä, joten aika jännä ilmiö se on. Meluisat teinipojat saavat minut varuilleni ja vähän pelokkaaksi. Onkohan muita aikuisia naisia, joilla on samoja tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka lapsi piirtänyt? Sori en vaan tajua mutta ilmeisesti sitten on olemassa tällaisia, hieman estyneitä aikuisia :D
heistä on ne lasten ihanat ominaisuudet kadonneet mutta jäljellä se suunnaton näyttämisen halua, itsekkyys ja röyhkeys.
jonka lapsi piirtänyt? Sori en vaan tajua mutta ilmeisesti sitten on olemassa tällaisia, hieman estyneitä aikuisia :D
niin kyllähän lapsi sen valheeksi tajuaa, kun kehuu sitä.
heistä on ne lasten ihanat ominaisuudet kadonneet mutta jäljellä se suunnaton näyttämisen halua, itsekkyys ja röyhkeys.
aikuiseksi kasvamisen kivikkoisella tiellä. Kysykääpä vaikka Jari Sinkkoselta.
kun ovat tulleet niitä mulle näyttämään ja ihan uskottavasti olen kehunut aina. Ehkä se on sitä elämän kypsyyttä ja sosiaalisia taitoja joita kaikille ei vaan ole suotu?
töherrystä kehua mitenkään uskottavasti :D:D
kyse on ihan korvieni välistä. En vaan jaksa pikkulapsia pitkään.
En tiedä miksi, pikkulapsissa ei vain mielestäni ole mitään mielenkiintoista. Isompien lasten kanssa keskustelu/ pelailu jne. on ihan mukavaa.